Kaija ja Ilkka Erkkilä ovat keränneet roskia päämäärätietoisesti vuodesta 2011 lähtien. He ovat keränneet roskaa käsin arviolta 10 000 kilon verran ympäri Suomea.
Pariskunnalle on vuosien saatossa muodostunut selvä kuva siitä, millaista roskaa suomalaiset heittävät luontoon – eikä Suomi olekaan niin puhdas maa kuin annetaan ymmärtää.
Roskaaminen on ajankohtainen ja huolestuttava puheenaihe, joka on saanut medianäkyvyyttä jo aiemmin tänä vuonna. Kuluneella viikolla esimerkiksi paljastui epäily eteläkarjalaisen marjatilallisen tekemästä ympäristörikoksesta: yrittäjän epäillään dumpanneen maastoon jopa kolme miljoonaa kiloa jätettä.
Lue myös: Helsingissä kipataan mereen lähes tuhat lumikuormaa joka päivä – jokaisella kippauksella veteen joutuu järkyttävä määrä muovia, roskaa ja jopa polkupyöri
Roskaaminen huolestuttaa myös Hyvinkäällä asuvaa eläkeläispariskuntaa, Ilkka ja Kaija Erkkilää. Pariskunta on kerännyt roskia päämäärätietoisesti jo vajaan vuosikymmenen ajan.
He ovat pitäneet kirjaa keräämistään roskista vuodesta 2011 lähtien, ja lokikirjoja on vuosien saatossa kertynyt iso pinollinen, lähes 20 paksua vihkoa.
Pariskunnan tekemien laskelmien mukaan he ovat keränneet noin seitsemän vuoden aikana yli 750 000 tupakantumppia ja yli 2 000 muovipussillista roskaa, joiden yhteispaino on arviolta 10 000 kiloa.
Harrastus on saanut pariskunnan muuttamaan kaupungista toiseen – itseasiassa harrastus on vienyt heidät ulkomaille asti.
Ilkalla ja Kaijalla onkin erittäin selkeä kuva siitä, millaista roskaa suomalaiset heittävät luontoon ja millainen roskaamisen taso Suomessa on verrattuna esimerkiksi Euroopan muihin maihin.
Tupakantumppi on kaikkein haitallisin roska: "Se on todellinen myrkky"
Erkkilän pariskunnan mukaan tupakantumppi on yleisin ja haitallisin luontoon heitettävä roska. Heillä on asiasta kattavat perustelut.
He esimerkiksi keräsivät kaksin tupakantumppeja Koskipuiston nurmialueelta viikon ajan keskimäärin kaksi tuntia päivässä. Viikon saldoksi kertyi lopulta 10 000 tumppia.
Ilkka ja Kaija toteavat, että varsinkaan tupakkaa polttavat ihmiset eivät ymmärrä, kuinka haitallinen roska tupakantumppi todellisuudessa on.
Tietoisuudessa on siis selviä ja jopa huolestuttavia aukkoja. Joillekin ihmisille on muodostunut harhainen luulo, jonka mukaan tumppi maatuu kahdessa tunnissa.
– Se ei todellakaan maadu tai häviä. Tumppi hajoaa lopulta mikromuoviksi ja ajautuu vesistöihin ja luontoon. Se on todellinen myrkky, Kaija kertoo.
Tupakoitsijat, jotka eivät kehtaa heittää tupakantumppia kadun varsille, hävittävät tumpin tiputtamalla sen esimerkiksi viemäreihin "poissa silmistä, poissa mielestä" -periaatetta mukaillen. Kaija Erkkilän mukaan tupakassa olevat myrkyt kulkeutuvat viemärivesien mukana myös pohjavesiin.
Viemäreiden lisäksi muun muassa kukkapenkit ja pusikot ovat yleisiä tupakantumppien hävityspaikkoja kohtalokkain seurauksin. Ilkka ja Kaija Erkkilä kertovat, että ovat nähneet useita kukkaruukkuja, joissa olevat kukka-asetelmat ovat kuolleet tupakantumppien myrkkyihin.
– Moni tupakoitsija ei edes miellä tupakantumppia roskaksi. Se on heille vain harmiton pötkö, jonka voi heittää, minne haluaa. Kun tupakoitsija hieroo tumpin maahan päkiällään, se on kuin synninpäästö: "Nyt mä en ole enää roskaaja", Ilkka Erkkilä kauhistelee.
Luontoon dumpataan jopa pullotettua virtsaa
Ilkka ja Kaija Erkkilä voivat sanoa nähneensä lähes kaiken, mikä tulee suomalaisten roskaamiseen. Jätteen ja roskan lisäksi heidän haaviinsa on tarttunut paljon käyttökelpoista tavaraa, kuten vaatteita, laukkuja ja kenkiä. Toisinaan pariskunta on törmännyt myös ehjiin posliiniastioihin ja käyttämättömiin saniteettituotteisiin, kuten rasvapurnukoihin.
Pääasiassa reissuilta löytyy kuitenkin mitä erilaisempia esineitä ja asioita, jotka kuuluisivat kaatopaikoille, jäteasemille ja kierrätyskeskuksiin, eivät luontoon.
Take away -kahvimukit, tupakka-askit ja erilaiset muovikääreet ovat tuttu näky niin levähdysalueilla kuin kaupunkien keskustoissakin. Pantittomat tölkit ja pikaruokaravintoloista ostettujen aterioiden paperikääreet, pahviset juomamukit ja muu roska ovat tuttu näky etenkin kesäisin, kun ihmiset viettävät paljon aikaa ulkona, esimerkiksi puistoissa.
Harva roskaaja tietää, että esimerkiksi jäätelö- tai suklaapatukkakääre saattaa sisältää muovia, joka taas on erittäin haitallinen – pahimmassa tapauksessa ympäristöuhka.
Ilkka nimittää Hyvinkäällä sijaitsevaa Erkylän levähdysaluetta roskien salakaatopaikaksi. Pariskunta keräsi viime keväänä alueelta yhdellä kertaa jopa 760 kiloa roskaa, jonka Ilkka ja Kaija kuljettivat Metsätuomelan jäteasemalle. Kahdessa peräkärryllisessä oli roskaa ja jätettä muovipusseista aina autonrenkaisiin ja -akkuihin – jopa vessanpönttöihin.
Siivotessaan samaista Erkylän levähdysaluetta, Erkkilät törmäsivät useampaan limsapulloon, joissa oli selvästi virtsaa. Pariskunta uskoo, että pullot olivat peräisin P-paikalle pysähdyksen tehneiltä rekkakuskeilta, jotka ovat hakeneet helpotusta tarpeilleen tien päällä.
Kaija Erkkilä muistelee myös erikoista tapausta, joka sattui levähdysalueella Janakkalassa. Asfaltilta löytyi iso jätesäkki, josta kantautui järkyttävä ja puistattava haju. Pariskunta avasi säkin ja näky oli pysäyttävä: säkissä oli iso kasa eläimen jätöksiä ja riutunut peuran ruho.
– Olisikohan kyseessä ollut jokin salakaato, Kaija pohtii.
Huoltoasemien ja P-paikkojen ympäristöjä roskataan pahimmin
Luontoon heitettyihin roskiin törmää usein teiden varsilla ja levähdysalueilla, joihin autoilijoiden on tapana pysähdellä matkansa varrella. Kaija Erkkilä pitää levähdyspaikkoja jopa yllättävän sotkuisina.
– Kun miettii, että levähdyspaikoilla on usein katos, jossa on penkit, joissa istua ja syödä eväitä, niin ei todellakaan tee mieli. Vaikka P-paikoilta onkin isoja roskiksia, niin kaikki roskat on heitelty ympäriinsä, Kaija harmittelee.
Roska ja muu jäte päätyy tienvarsille yleensä tilanteissa, joissa autossa istuva matkustaja heittää esimerkiksi eväsleivän ympärillä olevan kääreen tai take away -kahvimukin ikkunasta pientareelle.
– Miksei autossa voi pitää omaa roskapussia? Ei se olisi ongelma tai mikään, Kaija ihmettelee.
Huoltoasemien ja pikaravintoloiden ympäristöt ovat myös murheellista katseltavaa. Erkkilän pariskunta antaa havainnollistavan esimerkin tilanteesta, jolloin he siivosivat erään ABC:n ympäristöä Hämeenlinnassa.
– Keräsimme taukoamatta 4,5 tuntia ja saimme kasaan kymmenen jätesäkkillistä roskaa. Kävimme siellä kolmena vuotena peräkkäin siivoamassa, Ilkka kertoo.
Erkkilät ottivat asian puheeksi niin RTK:n, ABC:n, S-marketin kuin Hämeenlinnan kaupunginkin kanssa, mutta mikään tahoista ei ottanut asiaa hoitaakseen, sillä vastuu siirrettiin joka kerta aina jollekin toiselle.
Ilkka ja Kaija kertovat myös tilanteesta, jolloin he löysivät kauppakeskuksen vieressä olevasta ojasta homeisen vaahtomuovipatjan. Koska patja oli lojunut ojassa kuukausia, se oli läpeensä vettynyt ja siksi erittäin raskas. Kun Erkkilät ilmoittivat asiasta eteenpäin, he todettiin, että huoltomiehet eivät saa yli 100-kiloista patjaa pois ojasta ja asia jäi siihen. Ilkka ja Kaija eivät kuitenkaan jääneet toimettomiksi.
– Otin Leathermanin puukon ja vedin sen kolmeen osaan – ja sitten veimme sen mennessämme, Ilkka kertaa tapahtunutta.
Roskaamisen syynä asenneongelma
Kun Ilkka ja Kaija aikoinaan aloittivat järjestelmällisen roskien keräämisen, heidän toimintaansa kyseenalaistettiin. Ihmiset uskoivat, että roskien keräämisestä ei olisi mitään hyötyä – sitähän tulee jatkuvasti lisää, eikä yhdellä kerätyllä roskalla estetä roskien kerääntymistä.
– Me ollaan aina sanottu, että onpahan ne kerätyt roskat pois. Kun me ollaan jokin paikka siivottu, niin ai että, kun itselle tulee hyvä olo, Kaija kertoo.
Pariskunta uskoo, että suurimmaksi osaksi ihmiset ovat välipitämättömiä ja olettavat, että aina on joku, joka kuitenkin kerää roskia työkseen – miksi siis itse vaivautua laittamaan roskia roskiin?
Ilkka kertoo esimerkkinä tilanteen, jossa kaksi naista polttivat tupakkaa bussipysäkillä. Tupakan poltettuaan, naiset heittivät tumppinsa maahan isoon tumppiläjään aivan roskapöntön viereen. Kun Ilkka tiedusteli naisilta, miksi he eivät laittaneet tumppeja roskikseen, naiset totesivat, että "No, siihen on muutkin heittänyt".
– Roska kutsuu roskaa. Ja siinä on yllättävän suuri ero: jos paikka on juuri putsattu, on vaikeaa heittää se ensimmäinen roska, Ilkka avaa.
Moni perustelee roskaamisen sillä, että roskiksia ei ole tarpeeksi. Ilkka ja Kaija toteavat, että paikoittain roskapönttöjä voi ollakin liian vähän, mutta ongelma ei ole roskisten lukumäärässä vaan ihmisten asennoitumisessa. Vaikka roskapönttö olisikin jalankulkijan reitillä, roska heitetään roskiksen juurelle, ei roskikseen.
– Meidän kokemus on se, että jos ihmisellä on oikea asenne, roska päätyy sinne, mihin se kuuluukin. Aina löytyy tasku, kassi tai pussi, jossa roskan voi kuljettaa eteenpäin. Tupakoitsijoille olemme suositelleet minituhkiksia, Ilkka luettelee.
Kaija ja Ilkka ovat keränneet roskia myös ympäri maailman. Kysyttäessä heiltä, onko Suomi niihin nähden puhdas maa, pariskunta ei allekirjoita lausahdusta täysin – Suomen taso on kohtalainen. Koska Suomi on hyvinvointivaltio, jossa elintaso on korkealla, pariskunnan mielestä sen tulisi näkyä myös katukuvassa nykyistä paremmin.
– Tietysti Baltian maissa, Virossa, Latviassa ja Liettuassa, on roskaista. Puolakin oli aika likainen. Saksassa ja Sveitsissä on paljon puhtaita alueita. Siellä kulttuuri ja kanssakäyminen on muutenkin tuttavallisempaa.
– Kyllä tässä on kaikennäköistä vuosien aikana nähnyt ja kokenut – ihan uskomattomia juttuja. Mutta kyllä me tätä taistelua jatketaan, pariskunta toteaa haastattelun päätteeksi.