Helsinkiläinen Teemu Arppe, 36, on aktiivinen roskisdyykkari. Hän haluaa vähentää ruokahävikin määrää ottamalla käyttöön muiden ihmisten tuottamaa hävikkiä.
On torstai-ilta, kello on kuusi Helsingin Töölössä. Katuvalot loistavat vilkkaalla Runeberginkadulla. Kemianopettajana työskentelevä Teemu Arppe kurvaa raitiovaunun kolinan säestämältä kadulta kerrostalon sisäpihalle isoa tyhjää kestokassia kantaen.
– Tämä on kuin dyykkarin Linnanmäki, paljon laitteita, toteaa Arppe kuvaillessaan kerrostalokorttelin sisäpihan roskakatoksien määrää.
Arppe suuntaa roskakatokselle, josta olisi tarkoitus löytää päivän saalis. Roskisdyykkausta harrastava ja aiheesta Onnen Tongintaa -blogiakin pitävä Arppe on muodostanut itselleen taiteilijanimen Onni Tonkija, joka viittaa roskiksista etsittäviin aarteisiin.
Arppe toivoo häntä kutsuttavan kyseisellä nimellä silloin, kun aiheeseen liittyy hänen harrastuksensa roskisdyykkaus. Arppe eli Tonkija ei ole suinkaan mikään keltanokka roskisdyykkauksessa, vaan harrastus sai alkunsa jo noin kymmenen vuotta sitten.
Mutta mistä idea dyykkaykseen?
Kimmoke dyykkaukseen tuli oikeastaan Tonkijan vaimolta, joka alkoi kerätä satunnaisesti pulloja kaupungilla kulkiessaan. Tonkija kulki vaimonsa mukana ja kiinnostui katsomaan, mitä jäteastioissa olisi tarjolla. Se oli menoa.
– Sehän tässä ihmeellistä onkin, että jos omasta taloyhtiöstä ei olisi löytynyt ihan kuin kaupasta ostettua tavaraa, niin enhän olisi ikinä tämmöistä hullutusta aloittanutkaan, muistelee Tonkija ensiaskeleitaan harrastuksensa parissa.
Lähes kymmenvuotisen roskisdyykkausuransa aikana Tonkija on kohdannut hyvin vähän vastarintaa, mutta muutama viikko sitten hänen puhelimensa pirisi.
– Taloyhtiön isännöitsijä soitti ja sanoi minun dyykkauksesta tulleen valituksia muilta asukkailta, kertoo Tonkija.
Isännöitsijä kehotti Tonkijaa lopettamaan roskisten penkomisen, sillä osa asukkaista oli hänen mukaansa alkanut viemään roskiaan muualle, koska he eivät halunneet roskiaan tongittavan.
– Mitä tuohon voisi sanoa? Joku nimetön vaatii minua lopettamaan elämäntapani, jotta hänen ei tarvitsisi hävetä sitä, ettei kierrätä, tuumailee Tonkija.
Tonkija on suunnitellut, ettei jatkossa ainakaan päiväsaikaan dyykkaisi taloyhtiönsä roskakatoksessa.
Kokemus opettaa
Palataan takaisin Töölöön.
Tonkija saapuu ensimmäiselle roskakatokselle ja avaa jäteastian luukun tukien sen tukevasti, jotta se ei iskeydy päähän roskista penkoessa.
– Muutaman kerran on tuo kansi pamahtanut päähän. Kokemuksen kautta tässä on opittu paljon asioita.
Roskis on miltei täynnä asukkaiden roskapusseja. Tonkija näkee niistä jokaisen mahdollisuutena. Hän kuvaakin roskisdyykkausta eräänlaiseksi aarteenmetsästykseksi, sillä ikinä ei voi tietää, mitä tulee vastaan.
– Sunnuntai on yleensä paras päivä, sillä silloin roskiksia ei ole hetkeen tyhjennetty. Pullollaan olevat roskikset eivät kuitenkaan ole mieluisia, sillä niiden penkominen on haastavaa, toteaa Tonkija.
Avoimien roskakatosten löytäminen ei ole mikään itsestäänselvyys, sillä monet jäteastiat ovat lukkojen takana. Tämän lisäksi monet jätepisteet on suunniteltu niin syviksi, ettei niitä pysty penkomaan perinteisen roskiksen tapaan.
Vastaan tulee pohdintaa herättävä löytö, nimittäin sushirasia. Se sisältää muun muassa raa'asta kalasta valmistettuja lohinigirejä ja lohimakeja. Raaka lohi kuulostaa maallikon korvaan arveluttavalta, mutta Tonkija alkaa heti selvittää sushien tuoreutta. Tuotteiden syömäkelpoisuus on hyvä selvittää alustavasti jäteastialla, jotta ei turhaan ota mukaan pilaantunutta ruokaa.
Tonkijalla onkin selvä toimintamalli tuotteiden tarkastukseen. Ensiksi hän katsoo pintapuolisesti, näkyykö tuotteessa hometta. Tämän jälkeen sitä nuuhkitaan. Nuuhkimisen jälkeen Tonkija maistaa ruokaa – näin selviää parhaiten tuotteen syömäkelpoisuus. Lopuksi hän toteaa sushin olevan maukasta ja syömäkelpoista, joten hän pakkaa rasian mukaan kestokassiinsa.
– En tietenkään voi suositella kaikille tällaisen ruoan syömistä. Vaatii hieman suolistolle tottumista, jotta näin pystyy toimimaan, hän muistuttaa maistellessaan roskiksesta juuri löydettyä raakaa lohta sisältävää sushia.
– En ole nähnyt juurikaan vaikutusta kylmäketjun katkeamisella. Olen dyykkannut jauhelihaa helteisinä kesäpäivinäkin, kertoo Tonkija.
Tonkija kertoo olevansa lähes kaikkiruokainen.
– Mutta jos ravintolassa pitää ruokaa ostaa, niin silloin olen vegaani. Kutsun tätä ruokavaliotani dykaaniseksi – lihaakin saa syödä, kunhan se on dyykattua, kuvailee Tonkija.
Jätteiden määrä kasvaa koko ajan
Luonnonvarakeskus kuvailee ruokahävikin tarkoittavan sellaista turhaa jätettä, jonka synty olisi voitu välttää ennakoimalla paremmin tai valmistamalla tai säilyttämällä ruoka toisin. Kotitalouksien ostamasta ruoasta arviolta noin kuusi prosenttia päätyy roskikseen.
Hävikkiviikon tiedotteen mukaan Suomessa hävikin määrä vuodessa on arviolta 400–500 miljoonaa kiloa vuodessa, josta kotitalouksien osuus on 30 prosenttia. Se on noin 20–25 kiloa henkilöä kohden. Tonkija haluaa omalta osaltaan pienentää hävikin määrää, mikä onkin yksi hänen tärkeimmistä motivaattoreistaan dyykkauksessa.
– Luin juuri uutisen, jonka mukaan sekajätteen määrä kasvoi 20 prosenttia vuodessa.
– Rahasta ei ole koskaan ollut kyse, vaan tuhlaaminen tuntuu pahalta. Jos näen roskiksessa jotain käyttökelpoista, niin miksi minä sen sinne jättäisin, tiivistää Tonkija ajatusmalliaan.
Tonkija ei osaa arvioida ollenkaan, kuinka paljon hän mahdollisesti säästää rahaa siinä, että ei tee hankintojaan kaupasta.
– En osaa sanoa, sillä siitä on niin kauan aikaa, kun viimeksi olen tehnyt ostokseni kaupasta. Jos jotain pitäisi arvioida, niin voisiko se olla 100-200 euroa kuukaudessa, miettii Tonkija.
Roskiksesta löytyy naisten takki. Tonkija tarkastelee päällisin puolin, näkyykö siinä reikiä. Kuraa takissa on paljon, mutta se lähtee pesemällä. Lopuksi pitää vielä testata, toimivatko vetoketjut. Jos ne ovat rikki, takin voi jättää siihen. Vetoketjut kuitenkin toimivat, ja takki lähtee mukaan.
– Tekstiileissähän on aina ludevaara. Olen niiden suhteen erityisen tarkka, sillä luteiden leviäminen omaan kotiin olisi melkein maailmanloppu. Pesen tekstiilit ja käytän ne tarvittaessa myös saunassa, kertoo Tonkija.
Tonkijan päällä olevista vaatteista kaikki on löydetty roskiksesta alushousuja lukuun ottamatta. Ne hän on löytänyt kadulta.
Päivän saalis täytti kassin
Aikaa töölöläisen sisäpihan useissa roskakatoksissa on kulunut arviolta tunti. Kierros alkaa tulemaan päätökseensä, sillä Tonkijan kassi on riittävän täynnä.
– Minulla ei ole nyt mitään mahdottoman kovaa tarvetta. Parempi vain, ettei saa ihan liikaa, sillä mihin sen kaiken saisi sitten käytettyä, kuvailee Tonkija saaliinsa määrää.
Tämän päivän dyykkauskierroksen saalis muistuttaa paljon tyypillisen ruokakassin sisältöä: hedelmiä, vihanneksia, leikkeleitä, leipää ja hygieniatuotteita. Näiden lisäksi mukana on myös erikoisempia löytöjä, kuten glögisetti, jota Tonkija suunnittelee hyödyntävänsä bloginsa jouluaiheisessa julkaisussa ensi talvena.
Loppuun Tonkija vielä pohdiskelee, kävisikö hän kuitenkin vielä piipahtamassa taloyhtiönsä roskakatoksessa – jos sieltä vaikka löytyisi jotain.
Hän nostaa raskaan näköisen kassinsa kantoon ja katoaa kadun vilskeeseen.
Katso videolta, miltä näyttää roskisdyykkarin kanssa vietetty kierros.
