Yhä useampi transihminen haluaa hoitoihin: "Prosessi on tuntunut luonnolliselta"

Yksi heistä on parikymppinen transmies Lauri. Hän heräsi jo 11-vuotiaana siihen, että kaikki ei ole kunnossa.

– Feminiinisyys ja naiseksi kasvaminen eivät tuntuneet omilta. Tajusin kuitenkin, että tämä ei ole homoutta. En edes kapinoinut vanhempiani vastaan, vaan sulkeuduin huoneeseeni miettimään asioita, Lauri (nimi muutettu) kertoo.

Hän tunsi olevansa vuosia tuuliajolla, kunnes 16-vuotiaana ymmärsi olevansa transsukupuolinen. Lauri hakeutui tutkimuksiin samoihin aikoihin, kun muutti kotoa pois ja aloitti yliopistossa.

– Sain transdiagnoosin jo viidessä kuukaudessa, koska silloin ei ollut jonoja. Hormonihoidon aloitin vajaa vuosi sitten.

Miehen etunimen hän otti heti diagnoosin jälkeen.

– Prosessi on tuntunut luonnolliselta. Olen pystynyt keskittymään enemmän opiskeluun ja sosiaalisiin suhteisiin nyt, kun sukupuoliristiriita on vähentynyt. Se vei hirveästi energiaa.

Tutkittavien määrä moninkertaistui

Sukupuoli-identiteetin selvitykset ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti Suomessa. Kun vuonna 2003 tutkimuksiin haki noin 50 ihmistä, viime vuonna transtutkittavia oli jo noin 800. Samalla tutkittavien keski-ikä on laskenut.

Tutkimusten määrän nopeaa kasvua ei osattu odottaa, sanoo aikuispsykiatrian vastuualuejohtaja Aino Mattila Tampereen yliopistollisesta sairaalasta.

– Koitamme pysyä muutoksen perässä. Hoitotarpeen arviointi on kuitenkin vaikeaa, kun potilasluku lisääntyy jatkuvasti.

Mattilan mukaan selvästi yli puolet hoitoihin menevistä on biologisia naisia, jotka korjaavat itsensä miehiksi.

Tutkimuksiin hakeutuu yhä enemmän myös muunsukupuolisia, jotka eivät koe itseään yksiselitteisesti miehiksi tai naisiksi. Lähes kaikki hoitoa haluavat muunsukupuoliset on syntyessään määritelty naisiksi.

– He toivovat yleensä rajoitettuja fyysisiä muutoksia esimerkiksi testosteronihoidon tai rintojen poiston avulla. Osa nimenomaan toivoo, ettei heidän sukupuoltaan pysty fyysisestä olemuksesta päättelemään.

Juridinen vahvistaminen vaatii steriloinnin

Lauri on tyytyväinen transidentiteettiinsä. Hän kertoo kuitenkin kokeneensa paljon syrjintää ja kiusaamista. Viimeksi haastattelua edeltävänä päivänä vastaantulija päätti sylkäistä häntä päin.

– Toisaalta transasioista uskalletaan jo puhua. Vielä 10–20 vuotta sitten transihmiset olivat enemmän marginaalissa, Lauri huomauttaa.

Hän mainitsee vuonna 2015 uudistetun tasa-arvolain, joka kieltää sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun liittyvän syrjinnän. Sen myötä esimerkiksi potkujen antaminen töistä transidentiteetin takia on laitonta.

Lauri ei aio hakea sukupuolen juridista vahvistamista. Se nimittäin edellyttää hedelmättömyyttä, mitä Lauri ei hyväksy. Hän haluaa säilyttää oikeuden keholliseen koskemattomuuteensa.

– Sterilointi on minulle turha toimenpide. Leikkauksiin sisältyy myös aina riskejä.
Laurin mielestä transihmisiltä vaadittava lisääntymiskyvyttömyys on eugeniikkaa ja ihmisoikeusloukkaus. Samaa mieltä on ihmisoikeusjärjestö Amnesty, joka on aloittanut kampanjan Suomen translain uudistamiseksi.