Sukupuoltaan korjannut Paju muutti mielensä 10 vuotta myöhemmin – nyt hän kertoo transyhteisön tabusta

Tuosta hetkestä peilin edessä on nyt neljä vuotta. Se oli käännekohta Pajun elämässä: tuolloin hän päätti keskeyttää transition eli sukupuolenkorjaushoidot naisesta mieheksi. 

Paju sai transmiehen diagnoosin 18-vuotiaana. Hän eli vajaat kymmenen vuotta miehenä. Hänelle ehdittiin tehdä useita leikkauksia.

Miten sinä voit nyt? 

Kysymys saa Pajun itkemään. 

– Joka ikinen päivä keho muistuttaa siitä, mitä olen tehnyt sille. Minun ei olisi koskaan tarvinnut käydä näissä hoidoissa, koska minussa ei ollut kehollisesti koskaan mitään vikaa, Paju sanoo. 

Paju ei esiinny jutussa omalla nimellään asian arkaluontoisuuden vuoksi, mutta hänen henkilöllisyytensä on toimituksen tiedossa. MTV Uutiset on nähnyt psykologien ja lääkärien lausuntoja Pajun tilanteesta useilta vuosilta. 

Rinnat, kohtu ja munasarjat ovat poissa

Leikkaushoidot ja hormonit ovat muuttaneet Pajun kehoa pysyvästi. Häneltä on poistettu rinnat, kohtu ja munasarjat. Hän käyttää estrogeenia, koska omaa hormonituotantoa ei enää ole. 

Pajulla on käynnissä vaihdevuodet, mutta hän on vasta kolmikymppinen.

– Rinnat poistettiin, mutta sinne jäi rintakudosta. "Jämät" ovat koko ajan turvoksissa ja todella kipeät kellon ympäri. Se ei hellitä välttämättä koskaan. Olemme puhuneet estrogeenin annoskoon nostamisesta, koska minun ikäiselläni määrän pitäisi olla paljon korkeampi, jotta välttyy osteoporoosilta. 

Hormonikorvaushoidoilla yritetään vähentää myös muistisairauden riskiä. Paju kertoo, että dementia pelottaa häntä aivan erityisesti. Estrogeeniannoksen nostaminen kuitenkin pahentaa rintakudoksen turvotusta ja kipua. 

Vuosien testosteronipiikit surkastuttivat genitaalialueen limakalvot, mikä altistaa virtsatientulehduksille. Jatkuvien virtsatietulehdusten ja vaihdevuosien takia Pajulle on kehittynyt virtsarakon kipuoireyhtymä eli IC.   

Paju sanoo muistelevansa aikoja, jolloin virtsaaminen ilman kipua oli itsestäänselvyys. 

– Ajoin itseni tällaiseen tilanteeseen tietämättömyyttäni. En osannut hakea tietoa, apua tai kyseenalaistaa. On ollut tosi vaikea hyväksyä sitä ja antaa anteeksi sille nuoremmalle itselleni siitä, että pilasin oman elämäni ja tulevaisuuteni.

Paju kertoo uskoneensa, että kolmikymppisenä hänellä olisi parisuhde, asunto, hyvä terveys, ystäviä ja harrastuksia. 

Nuorempana hän uskoi, että transdiagnoosi on hänen reittinsä onnelliseen elämään. 

"Näin minusta tulee onnellinen"

Pajun suhde omaan kehoon alkoi muuttua "epämukavaksi" murrosiässä. Kehon muuttuminen tuntui väärältä ja pelottavalta. Muut luokkatoverit tuntuivat ottavan aikuistuvan kehon muutokset innolla ja ylpeydellä vastaan. Ennen pitkää Paju alkoi ajatella, että koska hän ei tunne samoin, hänessä on jotakin pielessä.

– Minusta tuntui, että olin lapsi enkä tiennyt mistään mitään. Halusin pysäyttää sen. Yritin peittää rinnat tiukoilla topeilla. Häpesin kuukautisia, eikä minulla ollut ketään kenelle puhua siitä. 

Paju törmäsi 17-vuotiaana netissä ensimmäistä kertaa termiin transsukupuolinen. Hän ei muista, miltä sivustolta hän asiasta luki, mutta muistaa, että tekstissä kuvattiin epämukavuutta omaa kehoa kohtaan. Hän samaistui tekstiin ja alkoi pohtia, oliko tässä selitys hänen epämukavaan oloonsa. Transsukupuolisen ihmisen sukupuoli-identiteetti ei vastaa hänen syntymässä määriteltyä sukupuoltaan.

– Siinä kuvattiin, että olet syntynyt väärään kehoon. Ajattelin, että syy olikin näin yksinkertainen. Ajattelin, että nyt minä korjaan tämän, saatan kehoni ja mieleni vastaamaan toisiaan ja sitten kaikki on hyvin. 

Paju selvitti, miten hän voisi lähteä edistämään asiaa. Täysi-ikäisenä Paju hakeutui Tampereen transpoliklinikalle, ja hänen tilaansa alettiin selvittää.

18-vuotiaana Paju sai toivomansa diagnoosin: transmies. 

Transmies on mies, joka on syntymässä määritetty tytöksi, mutta on sukupuoli-identiteetiltään mies.

– Olin opiskellut netissä mitä pitää vastata, jos tahtoo saada diagnoosiksi transmies, koska silloin pääsee halutessaan rintojen poistoon ja saa hormonihoitoa. Lähdin hoitoihin täysin varmana siitä, että tämä oli oikea ratkaisu.

Stereotypiat käyttöön

Paju sai uuden sotun ja uuden nimen. Hän pääsi hormonikorvaushoitoon ja sai lähetteen rintojen poistoon. 

Useamman vuoden kaikki sujui mainiosti. Paju kertoo, että hänen olonsa oli oikein hyvä. Hän pystyi ensimmäistä kertaa ajattelemaan esimerkiksi parisuhteita, koska oma keho ei enää tuntunut vastenmieliseltä. Tulevaisuus näytti valoisalta.

Paju alkoi myös kiinnittää enemmän huomiota siihen, miten hän istui, puhui ja minkä värisiä vaatteita käytti. 

– Yritin tietoisesti pysyä stereotypioissa ja vastata sitä mieskuvaa, joka yhteiskunnassa on. Yritin kitkeä kaiken feminiinisen pois itsestäni. Aloin hävetä sellaisia mieltymyksiäkin, jotka kategorioidaan naisellisiksi.

Lue myös: Viharikosepäilyjen määrä jatkaa kasvuaan – uskontoon ja seksuaalivähemmistöihin kohdistuvat rikokset miltei tasoissa

Paju kertoo olleensa onnellinen päätöksestään. Myös siksi, että se oli täysin hänen omansa. Hän teki ensimmäistä kertaa mielensä mukaan välittämättä muiden varoituksista ja mielipiteistä. 

Paju uskoi, että kehon muutokset ratkaisisivat kaikki ongelmat. Pajulla oli paljon etappeja, joita hän odotti innolla: äänen madaltuminen, parran kasvu ja lihasten kasvu.

–  Ajattelin, että näiden asioiden avulla pystyn vihdoinkin elämään ja olemaan onnellinen.

Itsensä vahingoittamista

Kaksi vuotta myöhemmin jokin alkoi muuttua. Hyvä olo hiipui ja ahdistus palasi. 

Paju ummisti silmänsä tunteelle. Hän vakuutteli itselleen kaiken muuttuvan jälleen hyväksi, kunhan hän vain jatkaisi transitiota pidemmälle.

– Niin sanottu maaliviiva siirtyi koko ajan kauemmas. Kaikki ahdinko ja suru ja epämääräinen määrittelemätön paha olo, en saanut purettua sitä mitenkään enkä kenellekään.

Pajun vointi huononi entisestään. Masennusoireet pahenivat ja hän alkoi satuttaa itseään. Hän kuvailee, että yritti paeta päänsä sisäistä kipua tuomalla kivun ulkopuolelle.

Paju sanoo tienneensä kyllä jo tuolloin, mitä hän sisimmässään pakeni ja myös sen, että se oli saamassa hänet kiinni.

Paju hakeutui psykoterapiaan.

– Tiesin jo transhoitoihin lähtiessäni, että minulla on valtava vyyhti asioita, jotka painavat mieltä ja varjostavat kaikkea elämässäni. Ajattelin, että jos transitioidun, minun ei tarvitse katsoa sitä tarkemmin, koska elämäni alkaisi uudessa identiteetissä uudelleen. 

Lue myös: Noel Lonka on ollut virallisesti mies nyt kaksi kuukautta – Puolustusvoimat määräsi jo kelpoisuustarkastukseen: "Kaikki vaikutti olevan valmiina"

Pakene tyttöä

Onnekseen Paju sai hyvän terapeutin. Istunnoissa hän puhui paljon transsukupuolisuudesta ja lapsuuden traumoistaan. 

Paju kertoo kohdanneensa lapsena sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa. Teininä hänellä oli huonoja seksuaalisia kokemuksia, jotka lisäsivät inhoa omaa kehoa kohtaan entisestään. Hän ei ollut pystynyt puhumaan kokemastaan kenellekään ennen terapiaa.

– Tuntui helpommalta korjata itsensä fyysisesti kuin kohdata nuoruuden synkät asiat. Sain asian itseni ulkopuolelle, kun kehoni muuttui ja kontrolloin sitä edes jotenkin itse. Halusin muuttua joksikin toiseksi. 

Hän myöntää häivyttäneensä traumojaan mahdollisimman paljon hakiessaan transmiehen diagnoosia.

Lapsuudesta puhuessaan Paju alkaa itkeä. 

– Se tyttö, hänellä oli niin paljon pelkoa ja ahdistusta. Koin, että siitä lapsesta täytyi päästä eroon, mahdollisimman kauas. Ettei koskaan tarvitsisi enää nähdä häntä ja voisin jättää hänet taakseni. 

Paju ymmärsi terapiassa, että hänellä oli tiedostamatonta ja sisäistettyä naisvihaa itseään kohtaan. 

– Vihasin itseäni naisena. Lopulta en päässyt pakoon. Se, mikä kaipasi korjaamista ei ollut ulkopuolella. Eikä se parantanut sitä, mikä sisälläni oli ja kaipasi korjaamista. 

Stop! 

Eräänä päivänä Paju oli jälleen lähdössä terveysasemalle hakemaan testosteronipiikkiään, kun hän seisahtui eteisen kokovartalopeilin eteen ja katsoi kuvajaistaan. 

Kasvoja peitti parta, hiukset olivat harvenneet ja keskivartalo oli pyöristynyt. Paju tuijotti peiliin ja mietti: olenko tuossa todellakin minä? 

– Sillä hetkellä katsoin itseäni ja tajusin, etten ole vieläkään onnellinen. Ahdistus seuraavaa piikkiä kohtaan kasvoi räjähdysmäisesti ja tunsin, että minun piti äkkiä aktiivisesti tehdä joku stoppi. Niin ei voinut jatkua. 

Paju lopetti transition. Hän haki diagnoosin muutosta. Koska hän ei halunnut kehoonsa enää testosteronia, hän siirtyi estrogeenikorvaushoitoon. 

Pajulle myönnettiin samalla 20 käyntikertaa keskusteluapua psykologin kanssa. 

– Halusin käsitellä surua, stressiä ja sitä, miten selviytyisin arjessa leikkaus- ja hoitotoimenpiteiden seurauksista.

Lue myös: Helsinki Priden päätös sai Twitterin kuhisemaan – "Vielä on epäselvää, miten se edistää vähemmistöjen oikeuksia"

Älä puhu tästä

Paju kokee jääneensä asiassa hyvin yksin. Hän kuvailee detransition olevan transyhteisössä tabu. Detransitioituminen tarkoittaa, että lääketieteellisen sukupuolen korjaushoidon aikana tai sen jälkeen ihminen haluaa palata aikaisempaan kehollisuuteensa, tai lähemmäs sitä.

Paju arvelee sen johtuvan siitä, että tarinat detransitiosta herättävät toisilla pelon siitä, että sama voisi käydä itsellekin. 

– On tosi pelottavaa, miten vain yhdenlainen narratiivi on tässä asiassa sallittua. Jos siitä poikkeaa, olet vihollinen. Ei mitään harmaan sävyjä. Se, etten voi puhua tästä kenenkään kanssa, on pahentanut asiaa.

Paju haluaa kertoa tarinansa, jotta avoimuus detransition ympärillä lisääntyisi ja useammat uskaltaisivat kertoa kokemuksistaan. Hän huomauttaa, että avoin keskustelu hyödyttäisi kaikkia osapuolia. Juuri nyt hänestä tuntuu, että detransitioituneet ihmiset yritetään piilottaa, ja ongelmaa vähätellään. 

– Tarvittaisiin tuoreempia tutkimuksia siitä, paljonko meitä on. 

– Ei auta, että teeskennellään ettei detransititoituneita ihmisiä ole ja meidät lakaistaan maton alle. Se on ongelman siirtämistä ja se tullaan kohtaamaan tulevaisuudessa. Maton alle kasaantunut pino kasvaa, eikä siinä vaiheessa enää auta, että sen kasan päällä hypitään. 

Lue myös: Keskustelu translaista kiehuu kovilla kierroksilla, tältä se on tuntunut transmiehestä: "Ollut todella raskasta"

Ilmeisen arka aihe

Detransitio vaikuttaa olevan hyvin arka aihe myös järjestöille ja asiantuntijoille. 

MTV Uutiset kysyi Setalta (Seta on sateenkaari-ihmisten ihmisoikeus- ja kansalaisjärjestö) suositusta asiantuntijaksi artikkeliin, joka käsittelee detransitiota. Viestinnän asiantuntija huomauttaa vastauksessaan: 

Haluan myös ennakoivasti kertoa, ettei "katuja" tai "katuminen" ole korrektia uutisointia paitsi tietenkin, jos haastateltava itse käyttää sitä omalla kohdallaan. 

Sukupuolen moninaisuuden tutkimuskeskuksen johtava sosiaalityöntekijä Maarit Huuska sanoo, ettei halua kommentoida näin arkaa aihetta puhelinhaastattelussa. Hän haluaa vastata sähköpostilla, jotta voi miettiä ja muotoilla vastauksensa rauhassa. 

Huuskakin on kuullut detransitiossa olevien kokeneen vähemmistöstressiä ja yksin jäämisen tunnetta. 

Pajun toive

Paju toivoo, että tulevaisuudessa myös eri vaihtoehdoista kerrotaan selkeämmin ja laajemmin. Paju pohtii, olisiko hän ehkä valinnut kokonaan toisin, mikäli olisi tiennyt asioista enemmän.  

– Mä olen tehnyt itselleni peruuttamatonta vahinkoa, eikä tästä enää tulla takaisin. Minulla ei ole enää omaa hormonituotantoa. Tulen olemaan riippuvainen täysin synteettisistä lääkkeistä koko lopun elämääni. 

Paju uskoo, että jos hänet olisi alun alken otettu vastaan eri tavalla, mitään tästä ei olisi ehkä koskaan tapahtunut. Hän toivoo, että joku olisi aivan alussa kysynyt häneltä, miksi hän vihaa kehoaan niin paljon. Ja kunpa hän olisi kuullut nämä sanat:

– On okei olla nainen.