Suomen dekkariseuran Vuoden johtolanka -palkinto on myönnetty Ilkka Remekselle romaanista Karjalan lunnaat. Remes vastaanotti dekkarialan kotimaisen pääpalkinnon tänään Helsingissä. Palkintoperusteissa todetaan, että Karjalan lunnaat on suomalaisessa jännityskirjallisuudessa ja eritoten trillerin saralla vaikuttava ja onnistunut teos. Raadin mukaan Suomessa on lähelle samaa tasoa päässyt tässä lajityypissä vain yksi kirja - Remeksen 1997 ilmestynyt esikoisromaani Pääkallokehrääjä.
Karjalan lunnaat yhdistelee dekkariseuran mukaan onnistuneesti uutta ja vanhaa. Kansainväliselle trillerille ominaisesti mukana on runsaasti toimintaa, juonittelua, yllättäviä käänteitä ja suurvaltapolitiikkaa. Ei olekaan ihme, että Remeksen romaania on ehdoteltu elokuvan aiheeksi.
Laajemmasta näkökulmasta katsoen Karjalan lunnaat on todiste sitä, että Suomen geopoliittisessa ja kulttuurisessa asemassa piilee suunnaton voimavara jännityskirjallisuudelle. Palkintoraadin mukaan Ilkka Remes on ensimmäinen kirjailija, joka on tämän ymmärtänyt. Vuoden johtolanka -palkinto myönnetään edellisen vuoden merkittävästä dekkariteosta. Tunnustuksen voi saada romaanin ohella myös novelli, elokuva, kuunnelma, tv-sarja tai muu alaan liittyvä merkkiteko. Vuoden johtolanka -palkinto myönnettiin nyt 15. kerran.
Ei "oikea" dekkaristi?
Ilkka Remes arvioi perjantaina, että hän sai dekkaripalkinnon tavallaan ulkopuolisena.
-En pidä itseäni perinteisenä, oikeana dekkarikirjailijana. Olen enemmänkin lainannut rikoskirjallisuuden teemoja, juhlakalu makusteli. -Rikos on kirjailijalle otollinen aihe. Siinä on sitä kitkaa, jota kertoja tarvitsee kuvatessaan yhteiskunnan ja yksilön välejä. Rikokseen tiivistynyt tunne on niin vahva elementti, että jollei sillä saa aikaan vetävää tekstiä, on aika siirtyä komiteamietintöjä kirjoittamaan. Remes tuo toimintajännäreissään Suomi-näkökulman maailmanpolitiikkaan.
-Suomi-näkökulma on kirjoissani tärkeä. Ilman sitä kirjani muistuttaisivat liikaa käännösromaaneja, mies painottaa. Remeksen kirjojen teemoja voisi kuvailla käsitteellä vaihtoehtohistoria. Pääkallokehrääjä ja Karjalan lunnaat on rakennettu samankaltaisen perusasetelman varaan. Pääkallokehrääjässä eletään Neuvostoliiton miehittämässä Suomessa, jonka vapauttamista aktivistiryhmä vaatii. Karjalan lunnaissa vaaditaan puolestaan Karjalan liittämistä Suomeen. Yhteistä kirjoille on myös panttiteema; vaatimuksien esittäjillä on hallussaan jotain sellaista, että kiristettyjen suurvaltajohtajien on pakko kuunnella heitä.