Virtuaalipalvelut ja media tärkeitä kirkolle

Helsingin tuomiokirkko

Kirkko joutuu nykyään kilpailemaan median kanssa oikeudesta määritellä maailmankuvaa ja hyvää elämää. Samalla se on oppinut käyttämään mediaa omiin tarpeisiinsa. Uskonto on muuttumassa teknologiavälitteiseksi, todetaan filosofian tohtori Taisto Lehikoisen Jyväskylän yliopistossa tarkastetussa journalistiikan väitöskirjassa.

Medioitu uskonto on erityisen vahvaa Yhdysvalloissa, mutta myös Suomessa on laaja ja hyvin järjestäytynyt uskonnollisen median järjestelmä. Suomalaisena erityispiirteenä ovat seurakuntien omat lehdet, joiden peitto on hyvin laaja ja jotka ovat myös kohtalaisen luettuja.

Internetvälitteiset palvelut ovat voimakkaassa kasvussa kaikkialla länsimaissa, ja Suomessa ollaan tämän kehityksen kärjessä.

- Väitän, että esimerkiksi evankelis-luterilainen kirkko on siirtymässä kohti virtuaaliyhteisöllisyyttä, Lehikoinen sanoo.

Uskonnon medioituminen johtuu pitkälti kilpailutilanteesta, joka sillä on maallisten asioiden ja ideologian kanssa. Toisaalta kristinusko on universaali ja kaikille tarkoitettu sanoma, joten median käyttö sopii sen tarkoitukseen tavoittaa ihmiset, Lehikoinen muistuttaa.

Kaikkeen maailmaan - kaikilla keinoilla?

Valtamediassa uskonnon on toimittava median ehdoilla. Uskonto tuottaa vahvoja mediapersoonia, joista Paavi on kaikkein tunnetuin.

Uskonnon medioitumisesta voi olla montaa mieltä. Toisessa ääripäässä on asenne, jonka mukaan media saastuttaa uskontoa ja tekee siitä epäaitoa. Toisen ajattelutavan mukaan keinoilla ei ole niin väliä, tärkeintä on tavoittaa ihmisiä jollain tavalla.

- Se on kuitenkin varmaa, että median kautta kirkko tavoittaa paljon enemmän ihmisiä kuin se tavoittaisi perinteisen osallistumisen kautta, Lehikoinen sanoo.

Uskonto vaikea pala journalismille

Median ja uskonnon suhde ei ole ongelmaton. Välejä hiertää erityisesti ongelma totuudellisuudesta. Journalismin totuuden käsitys on luonnontieteellinen, pyrkimyksenä on todentaa objektiivisesti asioita, kun taas uskonnossa lähdetään siitä, että on yliluonnollinen todellisuus ja siihen viittaavaa käsitteistö muodostaa totuuden ytimen.

- Journalismin kriteereillä ei voi tavoittaa uskonnon ydintä. Journalismilla ei ole mitään mahdollisuuksia sanoa, ovatko uskonnon puhumat asiat totta vai eivät.

- Tämä johtaa siihen, että uskonnosta kirjoitetaan vain ulkopuolelta havainnoiden eikä esimerkiksi uskonnollisia puheita uutisoida, sillä niistä uutisointi on kuin hyväksyisi ne totuuksiksi, miettii Lehikoinen.

(MTV3-STT)