Villisikojen metsästys on yleistynyt Suomessa viime vuosina alueilla, joissa villisikoja liikkuu eniten.
Viime vuonna metsästettiin 859 villisikaa, joista lähes 500 Kaakkois-Suomessa ja noin 200 Uudellamaalla. Muilla alueilla metsästettyjen villisikojen määrät vaihtelivat 2:sta 46:een, riistapäällikkö Erkki Kiukas Riistakeskuksesta kertoo.
– Ero on selkeä, kun verrataan edellisvuosiin. Vuonna 2016 metsästettiin noin 500 villisikaa. Vuonna 2015 luku oli 200 ja vuonna 2014 vain 60.
1:03
Ilmoitusvelvollisuus villisikasaaliista tuli tosin voimaan vasta elokuussa 2017, joten sitä ennen metsästettyjen villisikojen määrä ei ole välttämättä yksiselitteisesti se, mitä Riistakeskuksen tilastot kertovat.
Uhkana afrikkalainen sikarutto
Metsästyksellä pyritään pitämään villisikojen kanta ja niiden leviäminen hallinnassa. Kiukkaan mukaan tärkein syy villisikakannan kurissapitämiseen on afrikkalaisen sikaruton (ASF) uhka. ASF on helposti leviävä, viruksen aiheuttama verenvuotokuumetauti, joka johtaa sairastuneen sian kuolemaan.
Afrikkalaista sikaruttoa on tällä hetkellä muun muassa Venäjällä, mistä villisiat ovat Suomeen saapuneet.
Sioille vaaralliseen tautiin ei ole koskaan törmätty Suomessa. Jos se tulisi Suomeen, seuraukset olisivat Kiukkaan mukaan katastrofaaliset sianlihan tuotannolle ja elintarviketeollisuudelle.
– Negatiivinen vaikutus heijastuisi hyvin laajasti koko yhteiskuntaan: alkutuotantoon, lihanjalostukseen, sianlihan vientiin, kuljetusalaan ja työllisyyteen. Metsästäjillä on siis suorastaan yhteiskunnallinen vastuu pitää villisikakantaa jatkuvasti kurissa, Kiukas sanoo.
Suomessa on noin 1 500–2 650 villisikaa
Villisikoja saa metsästää Suomessa ympäri vuoden, mutta villisikanaaras, jonka seurassa on saman vuoden jälkeläisiä, on rauhoitettu maaliskuun alusta heinäkuun loppuun.
Luonnonvarakeskuksen erikoistutkijan Mervi Kunnasrannan mukaan viime vuoden alussa Suomessa arvioitiin olevan noin 1 500–2 650 villisikaa. Tällöin villisikakannan kiivain kasvu vaikutti talttuneen merkittäviltä osin metsästyksen ansiosta. Asiaan saattoi vaikuttaa myös Venäjän kaakkoisrajan yli tulevien sikojen väheneminen.
Luonnonvarakeskus julkistaa uuden arvionsa kannan koosta tällä tietoa ensi viikolla.
Kolarit tapahtuvat yleensä myöhään
Kunnasrannan mukaan villisika on aktiivinen 7–14 tuntia vuorokaudessa. Se liikkuu pääasiassa hämärän aikaan ja voi siirtyä yli kymmenen kilometrin matkan yön aikana.
Villisiat aiheuttavat merkittäviä viljelyvahinkoja etenkin vilja-, peruna- ja erikoisviljelmille sekä nurmipelloille. Lisäksi ne tuhoavat maassa pesivien lintujen pesiä ja turmelevat kasvustoja kuusikoissa tonkimalla maata ja katkomalla juuria.
Vahinkoja sattuu myös liikenteessä. Kunnasrannan mukaan noin kolmekymmentä villisikaa jää vuosittain auton alle. Kolarit tapahtuvat yleensä myöhään illalla tai yöllä.
– Villisika on lähtökohtaisesti arka ja pelkää ihmistä, mutta poikasia puolustaessaan tai haavoittuneena se voi olla myös vaarallinen. Liikennekolarissa sikaa ei siis kannata lähteä itse katsomaan tai lopettamaan ilman asianmukaisia välineitä, vaan asiasta tulee ilmoittaa hätäkeskukseen, Kunnasranta neuvoo.
Kiukkaan mukaan villisikakolareista selvitään pääosin peltivaurioilla, mutta poikkeuksiakin on. Jos sattuu törmäämään sikalaumaan tai suureen karjuun, voivat vahingot olla mitä tahansa auton romuttumisesta ihmisten loukkaantumisiin.
Pahimmassa tapauksessa etenkin moottoripyöräilijöiden kohdalla kuolemaan johtavat kolaritkin ovat mahdollisia.
Haavoittuneesta pitää aina ilmoittaa
Jos villisika haavoittuu metsästäessä, mutta sitä saada saaliiksi, tulee asiasta ilmoittaa viipymättä hätäkeskukseen. Näin poliisi voi käynnistää suurriistavirka-aputehtävän paikallisen riistanhoitoyhdistyksen kautta, kertoo Kiukas.
Metsässä liikkuessa villisikaan harvoin törmää sattumalta. Jos näin käy ja eläin tuntuu käyttäytyvän omituisesti, on myös tästä velvollisuus ilmoittaa hätäkeskukselle. Kuolleena löytyneestä villisiasta sen sijaan pitää kertoa kunnan- tai läänineläinlääkärille, jotta eläin saadaan tutkittavaksi.
Villisikakarjut painavat 50–200 kiloa ja emakot 35–150 kiloa. Karjuilla kulmahampaat kasvavat läpi elämän ja käyristyvät torahampaiksi.