Hallitusohjelmassa mainittu paikallisen sopimisen kehittäminen etenee nihkeästi. Valtiosihteeri Ville Kopran (sd.) johtama työryhmä hakee tänään lisäaikaa, jonka pituudesta ei ole vielä sovittu. Hallituksen puoliväliriiheen asia tuskin ehtii. Ja taas käy kuten aina ennenkin, arvioi politiikan toimittaja Vesa Kallionpää.
Paikallisen sopimisen edistäminen yrityksissä on odotetusti juuttumassa entisiin asetelmiin. Hallituksen asettaman työryhmän takaraja on keskiviikkona, ja sopua etsittiin turhaan vielä tiistaina illansuussa.
Kiista koskee pääasiassa paikallisen sopimisen ulottamista myös järjestäytymättömiin yrityksiin. Nykyisin ne joutuvat noudattamaan yleissitovia työehtosopimuksia, mutta eivät voi ilman liittojen luottamusmiehiä soveltaa työehtosopimusten paikallisen sopimisen pykäliä. Yritysten henkilöstön valitsema luottamusvaltuutettu ei ammattiliitoille riitä.
Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) ja erityisesti pienempiä yrityksiä edustava Suomen yrittäjät (SY) kannattavat muutosta, joka sallisi paikallisen sopimisen myös ilman työntekijäliittojen myötävaikutusta. Palkansaajapuoli vastustaa muutosta jyrkästi.
Lue myös: Paikallisen sopimisen työryhmän työ karahti kiville – ministereiltä odotetaan linjauksia jatkosta keskiviikkona
Kiista jakaa myös hallitusta
Kiista paikallisesta sopimisesta jakaa myös hallitusta. Muun muassa valtiovarainministeri Matti Vanhanen (kesk.) on vedonnut voimakkaasti paikallisen sopimisen laajentamisen puolesta.
Keskusta on muutenkin äänekkäästi vaatinut paikallisen sopimisen lisäämistä ja muita uusia työllisyystoimia, joista pitäisi sopia hallituksen puoliväliriihessä kuntavaalien jälkeen.
Keskustan yrittäjä- ja taloussiipi on tukka pystyssä seurannut talous- ja työllisyyslukujen kehitystä. Edes lainarahan kylväminen koronan varjolla ympäri maata ei kaikkien huolestumista vähennä.
SDP ja vasemmistoliitto puolestaan ovat ay-kytköstensä vuoksi hankalassa raossa, jos hallitus lähtee lakiteitse laajentamaan paikallista sopimista.
Pääministeri Sanna Marin (sd.) tosin on vakuutellut, ettei mitään työllisyyskeinoja voida sulkea pois. Vai pitääkö sittenkin joku keino unohtaa? Ay-liike on politiikan vasemmalla laidalla kova taustavaikuttaja ja vaalirahoittaja.
Valmisteluryhmän lisäaika auttaisi osaltaan estämään sen, ettei paikallisesta sopimisesta tulisi ikävää poliittista kiistaa hallituksen puoliväliriihessä. Ja mikä tärkeintä: arka aihe saadaan lisäajan turvin siivottua myös ohi kevään kuntavaalien.
Asia on tänään esillä hallituksen työllisyyden edistämisen ministeriryhmässä. Epäilemättä lisäajalle keksitään hyvät perusteet.
Lisäperusteluna vetkuttelulle paikallisen sopimisen lisäämisessä käytetään myös sitä, että sopimisjoustoille ei ole osattu tai haluttu laskea työllisyysvaikutuksia.
Homma tuskin etenee edes lisäajalla
Paikallista sopimista pohtiva työryhmä on laajapohjainen eli siinä on hallituksen lisäksi edustajia sekä työnantaja- että työntekijäjärjestöistä.
Hallitusohjelmaan kirjattu pyrkimys lisätä paikallista sopimista nimenomaan työehtosopimusjärjestelmän kautta takaa sen, että mikään ei todennäköisesti muutu. Ehkä tuo kirjaus oli hinta siitä, että keskusta sai hallitusneuvotteleuissa läpi kaikki vaatimuksensa. Tai sitten ovelien ay-lobbarien teksti livahti keskustaneuvottelijoiden silmien ohi muun huumassa.
Ammattiliitot ja niiden keskusjärjestöt eivät hyväksy sitä, että liittoihin kuulumattomat työntekijät ja yritykset saisivat soveltaa työehtosopimusten paikallisjoustoja ilman luottamusmiestä.
Yritykset puolestaan eivät halua sitoa sopimista ammattiliittojen jäsenyyteen. Monissa järjestäytymättömissä pienissä yrityksissä myöskään työntekijät eivät ole järjestäytyneet.
Sovun löytymistä vaikeuttaa myös ensi syksynä alkava työehtosopimuskierros ja metsäteollisuuden irtautuminen valtakunnallisista työehtosopimuksista. Metsäteollisuus aikoo toteuttaa paikallisen sopimisen entisellä SAK;n mahtialalla väkisin. Nyt taistellaan myös ay-liikkeen vallasta.
Vain epätodennäköinen yllätyskäänne muuttaisi tilanteen
Ay-puoli sanoo puolustavansa työntekijöiden oikeuksia. Arvostelijoiden mielestä ay-liike suojelee järjestäytymisastettaan ja omaa etuaan työpaikkojen kustannuksella.
Työnantajat sanovat suojelevansa yritysten kilpailukykyä ja työpaikkoja. Arvostelijoiden mielestä työnantajat haluavat kyykyttää työntekijöitä ja polkea työehtoja kasvattaakseen voittoja.
Kuka veikkaisi kenenkään luovuttavan? Työmarkkinoilla jaksetaan kyllä neuvotella - ainakin, jos vaarana on päätösvallan lipsahtaminen poliittisten kompromissien arvaamattomaan maailmaan.
Tällä kertaa myös hallituspuolueet taitavat mieluummin haudata vaikean aiheen työryhmän veivattavaksi kuin tarttua terhakasti toimeen ja muuttaa lakeja vastoin ay-liikkeen tahtoa.
Neuvotteluja siis todennäköisesti jatketaan lisäajalla, mutta parhaitten ja pahimpien kolmikantaperinteiden mukaan lopputulos on todennäköisesti sama kuin aina ennenkin. On vain yksi epätodennäköinen yllätyskäänne, joka voisi johtaa toisenlaiseen lopputulokseen.
Ihme. Vaadittaisiin ihme, että tilanne tästä muuttuisi.