Työministeri Tuula Haataisen (sd.) johtama työllisyys-ministerityöryhmä ei tänään pystynyt päättämään, miten paikallisen sopimisen edistämistä jatketaan. Kiista jatkuu nyt hallituksen sisällä, kun laajapohjainen valmisteluryhmä ei päässyt tulokseen. Ministerit yrittävät setviä tilannetta seuraavan kerran ensi viikolla.
Valtiosihteeri Ville Kopran (sd.) johtama hallituksen työryhmä ei päässyt määräaikaan mennessä yhteisymmärrykseen keinoista lisätä paikallista sopimista yrityksissä. Laajapohjaisessa työryhmässä on hallituksen lisäksi niin työntekijäjärjestöjen kuin työantajajärjestöjenkin edustus.
Työryhmän puheenjohtajan oli tänään tiettävästi tarkoitus hakea valmistelulle jatkoaikaa, mutta työllisyyden edistämisen ministeriryhmä ei saanut sovittua selkeää aikataulua.
Nyt valmisteluryhmän työ jatkuu, mutta edes ryhmän jäsenet eivät tiedä kuinka kauan. Seuraava kokous on perjantaina.
Taustalla on SDP:n ja keskustan poliittinen vääntö
Keskusta on muun muassa valtiovarainministeri Matti Vanhasen (kesk.) johdolla painottanut paikallisen sopimisen lisäämisen tarvetta työllisyyden parantamiseksi.
Hallituksen on määrä sopia uusista työllisyystoimista kuntavaalien jälkeen pidettävässä hallituksen puoliväliriihessä. Paikallinen sopiminen on yksi keinoista, joita erityisesti keskusta on pitänyt esillä.
SDP:lle paikallisen sopimisen laajentaminen luottamusmies-järjestelmän ulkopuolelle on tulenarka asia, koska ay-liike ja erityisesti palkansaajakeskusjärjestö SAK vastustaa sitä ehdottomasti.
Keskusta ja SDP vääntävät nyt siis kättä siitä, pitäisikö hallituksen lisätä paikallista sopimista lakiteitse ilman työmarkkinajärjestöjen yhteisymmärrystä.
Työmarkkinaosapuolet pihalla, mutta pysyvät poteroissaan
Valmisteluryhmän eri osapuolet eivät tänään tarkkaan tienneet - kuten eivät muutkaan - mitä ministeriryhmä oli päättänyt. Se oli kuitenkin selvää, että asetelmat ovat ennallaan.
– Ratkaisua pitää yrittää edelleen työmarkkinaosapuolten neuvotteluissa. Poliittisten päättäjien yksipuoliset päätökset voisivat aiheuttaa arvaamattomia vaikutuksia myös ensi syksynä alkaviin työehtoneuvotteluihin, totesi SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta.
– Hallituksen tulee nyt arvioida miten valmistelua voidaan jatkaa. Tarve työpaikkasopimisen sallimiseen ei ole kadonnut mihinkään ja toivon hallitukselta selkeää näkemystä ja toimeksiantoa asian edistämiseksi, kommentoi Suomen yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen.
Elinkeinoelämän keskusliiton lakiasiainjohtaja Markus Äimälä on pettynyt siitä, ettei työryhmä päässyt yhteisymmärrykseen. Mahdollisessa jatkotyössä pitäisi hänen mielestään keskittyä lakimuutoksiin eikä työehtosopimuksiin.
– Laista olisi poistettava kaikki järjestäytymättömiä, yleissitovaa työehtosopimusta noudattavia yrityksiä koskevat sopimisen kiellot. Lisäksi tulisi varmistaa, että paikallinen sopiminen on mahdollista yrityksissä riippumatta siitä, kuuluuko yritys työnantajaliittoon vai ei, totesi Äimälä.
Kina jatkuu kuntavaalien yli
Kiista paikallisesta sopimisesta jatkuu hallituksessa todennäköisesti kuntavaalien yli. Sen jälkeen edessä on hallituksen puoliväliriihi, jossa pitäisi päättää uusista työllisyystoimista.
Jollei paikallista sopimista voida laajentaa, kasvavat keskustan paineet saada läpi muita työllisyyttä parantavia toimia.
Keskusta on joka tapauksessa pitänyt paikallisen sopimisen lisäämistä esillä niin näkyvästi, että aivan hevillä siitä ei luovuta.
Taustalla hallitusohjelman kirjaus
Pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallitusohjelmassa on kirjaus paikallisen sopimisen lisäämisestä työehtosopimusjärjestelmän pohjalta.
Elinkeinoelämän keskusliitolle ja Suomen yrittäjille luottamusmiehiä vaativa liittosopiminen ei käy, koska kaikki yritykset eivät ole järjestäytyneet eikä kaikissa järjestäytyneissäkään yrityksissä ole liittoihin kuuluvia työntekijöitä saati luottamusmiehiä.
Ay-liikkeelle taas ei käy, että lailla sallittaisiin yleissitovien työehtosopimusten joustot yrityksille, joissa ei olisi liittojen ohjeistamaa luottamusmiestä.
Työmarkkinajärjestöjen vastakkainasettelu heijastuu nyt siis hallitukseen SDP:n ja keskustan välisenä kädenvääntönä siitä, miten työllisyyttä voitaisiin myös paikallista sopimista lisäämällä parantaa.