Jalkapalloilija Nadja Karpova on yksi harvoja venäläisiä, jotka vastustavat sotaa. Karpova avautui BBC:n haastattelussa Ukrainan sodasta ja omista kokemuksistaan seksuaalisuutensa kanssa.
Karpova kuuluu poikkeukselliseen joukkoon, sillä kovinkaan moni ei ole kritisoinut sotatoimia avoimesti. Jalkapalloilijoista aiemmin Moskovan Dinamon Fedor Smolov oli julkaissut sosiaalisessa mediassa "Ei sotaa" -päivityksen, mutta on tämän jälkeen ollut hiljaa. Spartak Moskovan Aleksandr Sobolev oli julkaissut sodan alkamispäivänä päivityksen, mutta poisti sen vain muutamia tunteja myöhemmin.
Espanjassa Espanyolin paidassa pelaava Karpova on kolmas jalkapalloilija, joka on avoimesti antanut kritiikkiä. Venäjän naisten jalkapallomaajoukkue suljettiin kesän EM-kilpailuista pois ja Karpova on ainoa joukkueen jäsen, joka on ilmaissut julkisesti vastustavansa sotaa. Hän on julkaissut Instagramissa sodan alkamisesta lähtien sodanvastaisia päivityksiä. Karpovalla on yli 145 000 seuraajaa Instagramissa.
– En voi olla hiljaa, kun näen tämän epäinhimillisyyden. En tiedä, mitä tapahtuisi, jos olisin Venäjällä enkä Espanjassa, mutta tunnen erityistä vastuuta ottaa kantaa julkisesti, Karpova sanoi.
Karpova on asunut Barcelonassa vuodesta 2017 lähtien ja pelannut Venäjän maajoukkueessa 24 kertaa. Hän oli mukana viime EM-kilpailuissa viisi vuotta sitten. Karpovaa ei pelota sanoa mitään väärää, vaan pikemminkin se pelottaa, että unohtaa sanoa jotain tärkeää.
– Venäjän propaganda yrittää vakuuttaa venäläiset, että me olemme hyvin erityinen valtio ja koko maailma on meitä sekä "erikoistehtäväämme" vastaan. Mistä erikoistehtävästä puhut? En uskoa, että venäläiset ovat erityisiä. Samalla en kuitenkaan häpeä, että olen venäläinen, sillä Venäjä ei tarkoita hallintoa ja Vladimir Putinia. Putin vei meiltä kaiken, hän vei tulevaisuutemme, Karpova totesi.
– Samalla hän teki sen meidän hiljaisella hyväksynnällämme. He eivät saanut kovaa vastustusta. Monet vain sulkivat silmänsä epäoikeudenmukaisuudelta ja ajatellen, että asia ei kuulu heille. Olin paikalla kahdessa mielenosoituksessa, joista toisessa tuettiin Navalnya (Alexei) hänen myrkyttämisen ja vangitsemisen jälkeen, silti minusta tuntuu, että en ole tehnyt tarpeeksi, Karpova sanoi.
– Nämä ihmiset, jotka oikeuttavat sodan, ovat propagandan panttivankeja. Olen pahoillaan heidän puolestaan ja uskon, että meidän tulee tehdä kaikkemme, jotta saamme heidät siitä irti.
"Valmentaja voi kysyä täällä, että tuleeko tyttöystäväsi otteluun?"
Karpova tuli 22-vuotiaana Espanjaan. Hänen suurin motivaationsa muuttoon oli naisjalkapalloilun taso. Toinen tekijä oli ilmasto. Espanjaan muuttaminen muutti merkittävällä tavalla Karpovaa.
– En enää pelännyt tiettyjä asioita, esimerkiksi asioista julkisesti puhumisesta. Ymmärsin myös, että kukaan ei syyllistä minua kun asun naisen kanssa ja täällä ei ole mitään häpeällistä siinä, että on lesbo. Valmentaja voi kysyä täällä, että tuleeko tyttöystäväsi otteluun? Ajattelin vain, että vau. Venäjällä kysytään vain, että onko sinulla poikaystävä, täällä sanotaan partneri, "pareja", Karpova kertoi.
Karpova on aiemmin yrittänyt piilotella homoseksuaalisuuttaan tai ainakaan hän ei ole puhunut siitä julkisesti. Karpova kertoi tarinan ensimmäisestä ammattilaissopimuksestaan, jossa Rossiyanka -seuran omistaja lupasi Karpovan isälle, että he pitävät huolta tyttärestä.
– Niiden ihmisten mukaan lesbot tarvitsevat erityistä hoitoa. Olin silloin 18-vuotias. Isäni sanoi sille tyypille, että menee pois. Hän sanoi, että on valmis puhumaan vain jalkapallosta eikä seksuaalisesta suuntautumisestani.
Venäjällä ei ole avoimesti homoseksuaaleja maajoukkueurheilijoita. Karpova ei ole aiemmin puhunut avoimesti seksuaalisuudestaan. Hän kertoi äidilleen asiasta vuosi sitten.
– Se ei ole mikään salaisuus, että homoseksuaalisten lapsien suurin ongelma on se, että aina ollaan kaapissa. Pelkäät yhteiskunnan antamaa tuomiota. Ja sitten kun sinun valtiosta tulee se, joka kiusaa sinua, on se absurdia. Nyt Venäjän propaganda yrittää mustamaalata sotaa vastaan puhuvia ihmisillä tuomalla heidät ulos kaapista, Karpova totesi.
"Halusin itkeä"
Ukrainalainen Tamila Khimych liittyi Espanyolin joukkueeseen viime maaliskuussa
– Hän katsoi minua varovaisesti ensitapaamisellamme. Kuin hän ei olisi varma, että olenko sotaa vastaan ja ajattelinko ukrainalaisten olevan vihollisia. Halusin itkeä. Ajattelin hänen perhettään ja ystäviään ja että ovatko he kunnossa. Se oli todella karmea tunne ymmärtää, että hän saattaa menettää läheisiään.
Karpova sai tietää, että Khimychin läheiset ovat kunnossa ja se teki hänet hyvin iloiseksi. Karpova myöntää olevansa iloinen, että nykyinen ammatti ei ole millään tavalla yhteydessä Venäjän valtioon. Hän uskoo, että tulevan kesän Venäjän-vierailun peruminen voi olla viisasta. Karpova on kuitenkin toiveikas muutoksen suhteen.
– Toivon, että enemmän ja enemmän venäläiset sekä venäläiset urheilijat ottaisivat kantaa sotaa vastaan, ettei muut sotaa vastustavat ajattelisivat olevansa vähemmistö. Sinä et enää voi esittää, että mitään ei tapahdu. Hiljaisuuden aika on ohi. Tämä (hallinto) menee pois jonain päivänä, he ovat kaikki vanhoja. Kun tämä tapahtuu, me olemme vielä elossa ja meidän tulee olla valmiita korjaamaan kaikki. Toivon, että se tapahtuu pian, Karpova päätti.