Pietariin Marko Juusela jätti ystävät ja kulttuurin, jonka keskellä hän on elänyt viimeiset seitsemän vuotta.Lehtikuva
Julkaistu 09.07.2022 09:39
MTV UUTISET – STT
Tunnelma Pietarissa oli epäselvä. Pääkatu Nevski Prospektille tuotiin rautaisia esteitä, ettei suuria mielenosoituksia voisi syntyä. Niitä syntyi silti. Pankki ei suostunut vaihtamaan rahaa. Ilmassa leijui radikaalin muutoksen haju.
Näin suomalainen balettitanssija Marko Juusela kuvailee Pietarin tunnelmaa Venäjän hyökkäyssodan ensimmäisenä päivänä. Noin kolme viikkoa tuon päivän jälkeen 22-vuotias Juusela jätti koko elämänsä, ystävänsä ja työnsä ja lähti Pietarista sekä maailmankuulusta Mariinski-teatterista.
Esitykset jatkuivat epävarmuuden keskellä
Sodan alkaessa Mariinskissa jatkettiin esiintymistä ja harjoittelua normaaliin tapaan. Tunnelma oli pelokas varsinkin ulkomailta tulleiden tanssijoiden keskuudessa.
Heidän joukossaan oli myös jonkin verran ukrainalaisia tanssijoita. Jotkut identifioituvat ukrainalais-venäläisiksi, sillä he olivat muuttaneet jo nuorena Venäjälle. Joidenkin perhe taas asui yhä Ukrainassa. Jotkut eivät tienneet, missä heidän perheensä oli.
– Silloin monet vain itkivät. Heillä ei ollut kotia, mihin palata, mutta he eivät tienneet, haluavatko jäädä enää Pietariinkaan, Juusela muistelee.
Länsimaista tulleet tanssijat saivat korvaamatonta tukea toisiltaan.
Venäjän hyökättyä Ukrainaan balettitanssija Marko Juusela päätti jättää uransa Mariinski-teatterissa Pietarissa – "Sodan alkaessa monet ihmiset vain itkivät"
– Me tapasimme melkein joka ilta tai yö huoneessani ja kerroimme, mitä uutta olimme sinä päivänä kuulleet. Oli todella vaikea saada luotettavaa tietoa tapahtumista.
Yhtenä päivänä ulkomailta tulleet tanssijat kokoustivat Mariinski-teatterin johtajan kanssa. Juusela kertoo johtajan olleen ymmärtäväinen heidän lähtösuunnitelmistaan, vaikka toki toivoi heidän jäävän.
"En halunnut jonkun luulevan, että tuen sotaa"
Juusela ja hänen ystävänsä pohtivat yhdessä, pitäisikö heidän lähteä. Suurin osa lähtikin, niin myös Juusela. Nyt hän on palkattomalla vapaalla Mariinskista, mutta on ilmoittanut, että hänen sopimustaan ei enää uusita. Jotkut hänen ystävistään ovat palanneet Pietariin.
Juusela on aina tiennyt, ettei halua viettää loppuelämäänsä Venäjällä, ja sota vain vahvisti ajatusta.
– Lähdin, koska en halunnut, että minut yhdistetään mitenkään sotaan, tai että joku luulisi, että tuen sotaa. En vain nähnyt jatkoa siellä itselleni enää, kertoo Juusela.
Lopulta päätös lähteä syntyi äkkiä, jopa impulsiivisesti. Jälkikäteen hän on kyseenalaistanut päätöstään.
– Ymmärsin vasta myöhemmin, mitä jätin taakseni. Elämäni oli Pietarissa hyvää, enkä jollain tavalla ollut vielä valmis lähtemään.
Tulevaisuus Euroopan suurimmalla lavalla
Kevät pyöri työnhaun ja pienoisen paniikin ympärillä.
– Mietin todella paljon, millaisen suunnan nyt otan ja mitä teen elämälläni, sanoo Juusela.
Alkukeväästä Juusela matkusteli niin Euroopassa kuin Amerikassakin. Baletin koehaut sijoittuvat yleensä joulu–tammikuulle, joten nyt Juuselan ei auttanut muu kuin mennä suoraan paikan päälle.
Kokemus Mariinskista auttoi saamaan yksityisiä koehakutilaisuuksia. Suurten koetanssien sijaan yksityisissä hauissa hakija liittyy baletin muiden tanssijoiden aamutunnille, jonne hänen suoriutumistaan tullaan seuraamaan.
Juuselan mukaan aamutunnit olivat rento tapa hakea töitä.
– Jokaisella tunnilla oli joku tuttu joltain leiriltä tai gaalasta.
Työtarjouksia Juuselalle tuli parikin, mutta lopulta hän päätyi Puolan Varsovaan. Yksi syistä valintaan oli kansallisen baletin arvostettu johtaja, Krzysztof Pastor.
– Juttelin hänen kanssaan pienen hetken käydessäni teatterilla, ja tuntui, että luotan häneen ja ymmärrän hänen tapansa tehdä balettia, kertoo Juusela.
Pastor on maailmanlaajuisesti arvostettu koreografi. Juuselalle on meriitti, että hän pääsee tanssimaan Pastorin koreografioita.
Maineikkaan koreografin lisäksi Juuselan päätökseen vaikuttivat muun muassa monipuoliset produktiot ja suuri lava. Baletin lava on Euroopan suurin, suurempi kuin Mariinskin ja Moskovan Bolshoi-teatterin.
– Olen todella tyytyväinen, että sain tällaisen paikan tällä myöhäisellä työnetsinnällä, nauraa Juusela.
Vähän turhankin rauhallinen Suomen kesä
Tällä hetkellä Juuselan elämä koostuu lähinnä harjoittelemisesta. Hän asuu perheensä luona Naantalissa ja harjoittelee joka päivä Turussa omatoimisesti.
Valmentajaa ei ole Turusta löytynyt, ja Helsingissä oleilu kävisi liian kalliiksi pidemmän päälle.
– Verrattuna elämääni Pietarissa, jolloin olin koko ajan kavereiden kanssa tai esiintymässä ja treenaamassa, on tämä aika rauhallista.
Juuselan ystäväpiiri Suomessa on kapea, lähtihän hän jo 15-vuotiaana Venäjälle. Hän on Suomessa oleillessaan tavannut joitain vanhoja ystäviään ja ensimmäistä balettiopettajaansa, Raija Lehmussaarta.
Vaikka nuori balettilupaus käykin hieman levottomaksi kiireettömyydessä, on se tuonut mukanaan myös hyviä asioita.
– Vihdoinkin on aikaa lukea kirjoja! Minulla on jonossa vaikka kuinka paljon kirjoja, joita on pitänyt lukea, ja nyt käyn niitä läpi hirveällä tahdilla.
Kirjojen lisäksi perhe on suuressa roolissa Juuselan elämässä.
– En ole viime vuosina oikein ehtinyt viettää aikaa perheeni kanssa, sillä Pietarissa ei ollut lomia, ja aikataulut sai tietää aina viime tingassa, Juusela muistelee.
Baletin voimalla eteenpäin
Suurimman osan ajasta mielen täyttää tulevaisuus Puolassa sekä ikävä Pietariin. Työt Puolassa alkavat elokuussa, ja silloin Juuselan pitää aloittaa alusta. Hän opettelee uuden kielen ja kulttuurin.
– Venäjän kulttuuri on niin erilainen, joten pitää opetella, miten Puolassa kommunikoidaan, miten teemme töitä ja miten tienaamme.
Pietariin Juusela jätti ystävät ja kulttuurin, jonka keskellä hän on elänyt viimeiset seitsemän vuotta.
– Ikävöin ystäviäni. Elämäni koostui heistä, ja nyt emme ole enää yhdessä.
Loppujen lopuksi Juusela kuitenkin on sitä mieltä, että tanssijan liikkuva elämäntyyli sopii hänelle.
– Baletin takia jatkan aina eteenpäin, sanoo Juusela hymyillen.
