Yksin asuva 81-vuotias Veijo* huolestui, kun kuulo-ongelmat alkoivat haitata arkea. Kuuloklinikalla hänen kuulonsa todettiin heikentyneen, mutta apua ei annettu: eläkeläiselle kuulolaite katsottiin tarpeelliseksi vasta, jos ambulanssin ääntä ei enää kuulisi.
Jyväskyläläinen leskimies Veijo, 81 vuotta, viettää aktiivisia eläkepäiviä. Sosiaalinen Veijo tapaa ihmisiä, liikkuu paljon niin autolla kuin jalankin ja pitää huolta kunnostaan. Ikä ei kuitenkaan tule yksin, ja viime aikoina Veijo on huomannut kuulonsa heikentyneen. Kuulo-ongelmat aiheuttavat harmia ja jopa potentiaalisia vaara-tilanteita arjessa.
– En kuule esimerkiksi jääkaapin ja pakastimen hälytysääniä. Jos lenkillä polkupyörän kelloa kilisytetään takanani, en kuule sitäkään, Veijo kertoo.
Heikosta kuulosta on haittaa myös sosiaalisissa tilanteissa, sillä keskustelukumppanin puheesta ei aina saa selvää.
– Tuntuu nololta, kun pitää pyytää ihmisiä puhumaan kovempaa, Veijo harmittelee. Ennen kuin Veijo oppi hyödyntämään tekstityksiä, myös kotimaisten televisio-ohjelmien seuraaminen oli hankalaa.
Veijo hakeutui terveysasemalleen tutkimuksiin, ja testitulosten perusteella hän sai lähetteen Keski-Suomen keskussairaalan kuuloasemalle. Siellä tehdyt tutkimukset vahvistivat, että Veijon kuulo on joillain alueilla heikentynyt olemattomiin.
– Minulta kysyttiin, kuuletko ambulanssin äänen. Kyllähän minä nyt sen kuulen! Siihen sanottiin, että sitten en saa kuulolaitetta julkiselta puolelta, sillä eläkeläisenä pärjäisin kyllä, Veijo ihmettelee.
– Jos työssä olisin, olisin kuulemma saanut kuulolaitteen. Mutta koska en ole, en saa.
