Vauhtiverkko langoitta

Langattoman verkon pystyttämiseen tarvitaan tyypillisesti vähintään kaksi laitetta: joko olemassa olevaan lähiverkkoon tai suoraan laajakaistayhteyteen kytkettävä tukiasema ja PC:hen liitettävä WLAN-sovitin tai vaihtoehtoisesti kaksi WLAN-sovitinta eri koneisiin. Ratkaisuista tukiasemapohjainen verkko on kantamaltaan parempi, ja sen avulla on helpointa jakaa nopea internetyhteys. Esimerkiksi kerrostaloasuntoon saattaa kuitenkin hyvin riittää tietokoneiden välinen eli niin sanottu ad hoc –verkko.

WLAN-verkon nopeuden nostaminen esimerkiksi hyvälaatuisen videokuvan siirtoon hieman hitaasta 11 megabitistä käytännössä mihin tahansa käyttöön riittävään 54 megabittiin ei ole aivan halpa operaatio, sillä kaikki laitteet on syytä päivittää uuteen standardiin samanaikaisesti. 802.11g on alaspäin yhteensopiva vanhemman b-standardin kanssa, joten b-laitteet pystyvät olemaan yhteydessä g-tukiasemiin ja päinvastoin. Useimpien uuden g-standardin mukaisten laitteiden tiedonsiirtonopeus laskee kuitenkin koko verkon alueella selvästi, mikäli samassa verkossa on läsnä myös hitaammilla sovittimilla varustettuja koneita.

Mikäli kotona ei langatonta verkkoa vielä ole, on ainakin tehokäyttäjien tällä hetkellä jo syytä suunnata huomionsa 802.11g-laitteisiin. Noin vuoden ikäisestä standardista on ehditty karsia pois lastentaudit, ja käytännössä tekniikka toimii luotettavasti. G-standardin mukaisten laitteiden kantama on hieman pienempi kuin b-laitteiden, mutta useimmissa tapauksissa ero ei ole merkittävä.

Trustin tuotteilla suoritetuissa testeissä 802.11g-laitteiden suorituskyky osoittautui hyväksi. Aivan megabittilukujen lupaamaan viisinkertaiseen nopeusetuun ei päästy, mutta testeissä tehtyjen tiedonsiirtokokeiden keskiarvolla mitattuna tieto siirtyi g-verkossa 3,7-kertaisella nopeudella vastaavaan b-verkkoon nähden. Hyvissä olosuhteissa g-verkon todellinen siirtonopeus vaihteli 20 – 35 megabitin välillä, kun vauhti b-verkossa asettui samalla laitteiden sijoittelulla 5 – 8 megabittiin sekunnissa.

Nopeuden kasvu on juuri sen verran suuri, että yhden tietokoneen käyttäminen tiedostopalvelimena esimerkiksi videotiedostoja ja musiikkia varten muuttuu hieman tahmaisesta kaikin puolin sulavaksi. Kaikkein vaativimmat käyttäjät kaipaisivat kuitenkin vieläkin lisää nopeutta, jota Trustin Speedshare Turbo -tuotteet mainostavatkin paketin kyljessä tarjoavansa.

Käytännön testeissä nopeuden valmistajan väitteen mukaan jopa 108 megabittiin nostava Turbo-toiminto, joka hyödyntää tiedonsiirrossa yhtä aikaa kahta eri taajuutta, osoittautui pettymykseksi. Nopeuden lisäyksen sijasta tiedonsiirtonopeudet jopa hidastuivat 10 – 20 prosenttia, kun nopeutustoiminto kytkettiin päälle. Luotettavimmat ja nopeimmat yhteydet syntyivät sekä lyhyillä että pidemmillä matkoilla käyttämällä normaalia 54 megabitin nimellisnopeutta.

Lähde: Enter