Vapaaehtoiset kartoittamaan järvien tilaa

-Vuonna 1998 aloitetun leväseurannan piirissä on lisäksi 200 järveä, erikoistutkija Ari Mäkelä Suomen ympäristökeskuksesta kertoo. Sen sijaan täysin ilman järjestelmällistä tarkkailua ovat useimmat pienet vesistöt sekä suurten vesistöjen lahdet ja poukamat. -Nykyinen järjestelmä on perua 1960-70 -luvuilta.

Puunjalostusteollisuuden päästöjen vuoksi silloin tutkittiin nimenomaan järvien syvänteiden tilaa, Mäkelä muistuttaa. Vaikka ongelmat ovat vuosikymmenten aikana muuttuneet, seurantajärjestelmä on entinen.

-Esimerkiksi maatalouden vesistökuormitus edellyttäisi rantojen ja lahdelmien veden tarkkailua. Viranomaisten resurssit eivät tähän riitä. Siksi työhön yritetään valjastaa kansalaisten omaehtoinen panos, Mäkelä selvittää. Vetoomus ei kaiu kuuroille korville ja osaamistakin löytyy. Esimerkiksi Kangasalla vesistöjen ruoppausta leipätyökseen tekevä mies on ottanut urakakseen 200:n järven vapaaehtoisen seurannan.

Omaseurantaa Lohjanjärvellä

Pinta-alaltaan 9000 hehtaarin Lohjanjärvellä on juuri alkanut suuri omaehtoisen seurannan projekti. Eri puolilla järveä 60 havainnoitsijaa tarkkailee veden näkösyvyyttä vedenlaadun vaihtelun selvittämiseksi.

Mittauksia tehdään kerran viikossa ja niistä pidetään päiväkirjaa. Tarkkailua ovat olleet aloittamassa ympäristöyhteistyöhön osallistuvat yritykset, vesiensuojeluyhdistys, Suomalainen järvikerho ja ranta-asukkaat. Uudenmaan ympäristökeskus ja Suomen ympäristökeskus toimivat projektin taustavoimina.

Omaehtoisessa vesien tarkkailussa sovelletaan viranomaisten käyttämiä menetelmiä. Niitä ovat näkösyvyyden eli veden läpinäkyvyyden ja vesikasvillisuuden havainnointi, levien tarkkailu sekä veden korkeuden ja lämpötilan mittaus. Läpinäkyvyyden heikentyminen on yleensä merkki ravinteiden ja levien määrän kasvusta.

Mittaamiseen käytetään yksinkertaista näkösyvyyslevyä, jonka voi itsekin valmistaa. Rehevöitymisen merkkejä ovat veden samentuminen, laiturien, kivien ja pyydysten limoittuminen, leväkukinnat, rantakasvillisuuden lisääntyminen ja rantojen mataloituminen. Myös löyhkäävä vesi, särkikalojen lisääntyminen ja koon pieneneminen, pienet ahvenet, kalojen makuvirheet ja kalakuolemat kertovat rehevöitymisestä.

Esitesarja antaa työkalut

Omaehtoisen vesien tarkkailun työvälineeksi on valmistettu esite Tarkkaile kotijärveäsi. Suomen ympäristökeskuksen, ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön kustantamaan julkaisuun on kerätty tietopaketti, jota soveltamalla järven rehevöityminen voidaan todeta. Lisäksi esitteessä annetaan ohjeet levien seurantaan.

Esite on ilmainen ja sitä voi tilata alueellisista ympäristökeskuksista sekä Suomen ympäristökeskuksesta. Aiemmin SYKE on julkaissut samasta aihepiiristä esitteet Aloita kotijärvesi hoito, Talkoilla kotijärvi kuntoon ja Levähaitta vai kala-aitta.
(STT)