Vapaa järjestäytyminen ei toteudu suomalaisen PKC:n Meksikon -tehtaalla

Suojelusopimukset rikkovat sekä ILO:n normeja että Meksikon perustuslaissa taattua järjestäytymisvapautta. Suojelusopimukset ovat silti Meksikossa yleisiä. Ne perustuvat siihen, ettei ammattiliiton tarvitse kysyä työntekijöiltä mitään voidakseen rekisteröityä työpaikalle. Ensimmäisenä ehtinyt saa oikeuden sopimusten tekoon ja muilla ammattiliitoilla ei ole enää sinne asiaa. Suojelusopimuksissa ammattiliitolle maksaa työntekijöiden sijaan yritys.

PKC groupin toimitusjohtaja Harri Suutari myöntää, että järjestelmä on suomalaisittain erikoinen.

Suutari sanoo, etteivät tehtaan työntekijät olisi halunneet järjestäytyä ollenkaan. Hänen mukaansa työnantajan valitsema ammattiliitto on kuitenkin parempi vaihtoehto kuin kaivostyöläisten liitto, joka olisi myös halunnut edustaa työntekijöitä.

PKC group osti AEES- yhtiöt viime vuonna. Sen Acuñan tehtaat Yhdysvaltain rajalla ovat alueen suurimpia työnantajia.

Fiksu työnantaja tekee suojelusopimuksen jo ennen toiminnan käynnistämistä

Acuñan tehtaiden työehtosopimus on laadittu viime vuoden puolella jo ennen virallista vallanvaihtoa, mutta kuitenkin sen jälkeen kun PKC oli allekirjoittanut sopimuksen AEES -yhtiöiden ostamisesta.

Ostajat olivat PKC- konsernin yhtiöt PKC Group USA ja PKC Wiring Systems. Konsernin toimitusjohtaja Harri Suutari kiistää itse tienneensä tästä Acuñan sopimuksesta ennen lokakuuta.

Erikoista on, miksi sopimus tehtiin, kun jo tiedettiin että PKC ostaa tehtaan?

Suutari arvioi, että sopimus on tehty varmuuden vuoksi ns. pöytälaatikkoon ja myös uutta omistajaa silmällä pitäen.

- He (AEES) ovat voineet ajatella, että kauppa toteutuu varmemmin, jos tämä sopimus on jo tehty, sanoo Suutari. Minä en tiennyt, mutta olen iloinen, että sopimus on tehty.

Sopimuksen olemassaolo käytännössä estää sen, ettei muu ammattiliitto voi ryhtyä edustamaan työntekijöitä. Tämä on yleisin työnantajan motiivi tehdä suojelusopimus, osa yrityksistä tekee sellaisen jo ennen kuin palkkaa yhtään työntekijää.

PKC:n otettua virallisesti Acuñan tehtaat omistukseensa, sopimuksen olemassaolosta ei moneen kuukauteen kerrottu työntekijöille eikä sitä myöskään irtisanottu.

Tehtaalla pidetyssä tiedotustilaisuudessa tammikuun lopulla ilmoitetaan työntekijöille, että sopimus on tehty. Salaa nauhoitetulla ääninauhalla kuullaan kuinka työnantajan edustaja vastaa tilaisuudessa itse myönteisesti kysymykseen, onko työehtosopimuksen käyttöönotto PKC:n hyväksymä.

Suutari myöntää, että työnantaja maksaa ammattiliitolle. Hän ei tiedä kuitenkaan, kuinka paljon CTM- liitto korvausta saa.

"Maassa maan tavalla"

Suutarin mukaan yhtiö ei ole toiminut moitittavasti vaan maassa maan tavalla. Hän korostaa, että kaivostyöläisten liiton yritykset tunkeutua tehtaalle olivat niin iso uhka, että sopimus oli pakko tehdä. Kysymykseen siitä, miksi PKC rikkoo Suomen ja Meksikon ratifioimia vapaan järjestäytymisen ILO- normeja, hän vastaa näin:

- Ei se ole se asia tässä. Ei se ole vapaata järjestäytymistä, jos joku ilmoittaa 8000 ihmisen puolesta edustavansa heitä ilman että heiltä kysytään, hän toteaa tarkoittaen kaivostyöläisten liittoa, joka halusi edustaa työntekijöitä.

Sama pätee kuitenkin yhtiön omaan ammattiliittoon. Ammattiliitto CTM on tehnyt sopimuksen yhtiön kanssa ilman että työntekijät asiasta olivat kuulleetkaan. Suutari uskoo silti, että tämä työntekijöiden selän takana tehty sopimus on heidän kannaltaan hyvä ratkaisu.

- Nyt voidaan lähteä kehittämään asioita, hän uskoo.

Suutari myöntää, ettei tunne tarkasti Meksikon oloja tai suojelusopimuksiin liittyviä ongelmia.

Suojelusopimusten riitauttamiseen on usein liittynyt uhkailuja ja väkivaltaa, työntekijöiden äänestykset liiton valinnasta ovat manipuloituja ja ay-aktiiveja saatetaan erottaa ennen äänestystä.

Kaivostyöläisten liitto on yrittänyt riitauttaa PKC:n sopimuksen, mutta asia on kesken. Ay-aktiiveja seurataan ja painostetaan heidän kertomansa mukaan myös Acuñassa.

Meksikossa työntekijältä ei kysytä

Suojelusopimukset rikkovat sekä ILO:n normeja että myös Meksikon perustuslakia, koska niissä työntekijällä ei ole oikeutta vapaaseen järjestäytymiseen. Järjestelmä hyödyttää sekä työnantajia että sopimuksia kauppaavia ammattiliittoja, jotka suomalaisittain eivät ole aitoja eivätkä välttämättä edusta yhtään työntekijää. Kolmas osapuoli, joka hyötyy, on erilaisten asianajajien joukko, joka järjestää näitä sopimuksia ja saa omat palkkionsa.

Meksikossa jopa 90 prosenttia työehtosopimuksista on suojelusopimuksia, sillä maan työlainsäädännön erikoispiirteet ja porsaanreiät ovat tehneet toiminnasta kannattavaa monelle taholle. Kuka tahansa saa perustaa ammattiliiton edustamatta oikeastaan ketään. Liitto, joka onnistuu ensimmäisenä rekisteröimään itsensä tietylle työpaikalle tai alalle, on käytännössä ainoana oikeutettu tekemään sopimuksia. Meksikon harvoilla vapailla ammattiliitoilla ei ole muita keinoja kuin yrittää riitauttaa oikeus työntekijöiden edustamisesta. Viranomaiset suosivat näissä tapauksissa usein ensin paikalla ollutta eli suojelusopimuksen tehnyttä liittoa.

(MTV3)