Mitä mentorointi on ja miten sitä pitäisi käyttää? Mentoroinnin asiantuntija Tuula Lillia vastaa.
Mentoroinnin asiantuntija ja pitkän linjan kouluttaja Tuula Lillia on keskittynyt viimeiset 20 vuotta johtamisvalmennuksen lisäksi mentoroinnin levittämiseen suomalaisiin organisaatioihin ympäri maata. Viimeiset neljä vuotta hän on toiminut European Mentoring & Coaching Council -järjestön Suomen yhdistyksen puheenjohtajana.
Lillian mukaan mentorointi on työelämässä tapahtuvaa vuorovaikutusoppimista. Siinä usein vanhempi ja kokeneempi, viisas henkilö siirtää ajatuksia nuoremmalle, energiselle ja ennakkoluulottomalle henkilölle. Tässä prosessissa molemmat oppivat toisiltaan.
– Perusasia on se, että kokemusta ja hiljaista tietoa, jota vanhemmalle henkilölle on kertynyt, pyritään tunnistamaan ja siirtämään eteenpäin, Lillia kertoo.
– Suomessa mentorointia on käytetty erilaisissa organisaatioissa, julkishallinnossa, yrityksissä ja korkeakouluissa. Tällaista työtä tehdään monen muun kehittymistoimenpiteen rinnalla.
Hiljaista tietoa
Suomessa otollinen maaperä mentoroinnille syntyi 1990-luvun alun lamakauden aikaan.
– Tuolloin yrityksiä jouduttiin lopettamaan, ihmisiä irtisanottiin, työttömyys ja epävarmuus lisääntyivät. Silloin mentorointi edullisena kehittämiskeinona auttoi löytämään uusia liikeideoita, urapolkuja ja uusia työmahdollisuuksia, Lillia kertoo.
Lillian mukaan 90-luvulla havahduttiin siihen tosiasiaan, että ei mene kauankaan, kun suuret ikäluokat alkavat jäädä eläkkeelle. Niihin aikoihin syntyi myös hiljaisen tiedon käsite. Tajuttiin, että vanhempien polvien hiljaista tietoa pitäisi saada pidettyä organisaatioiden sisällä, ettei tieto valu sen ulkopuolelle tai häviä kokonaan.
– Hiljainen tieto ei ole pelkästään ammattiosaamista, vaan myös sosiaalista osaamista. Se on verkostoja, suhteita, ja vaikkapa tietoa kenen puoleen kääntyä milloinkin. Tätä tietämystä ei monesti ole kirjoitettu minnekään, vaan se on ihmisten päässä, Lillia selventää.
