Vanhempien polvien hiljainen tieto voi kadota työpaikoilta – Mentoroinnilla sukupolvet yhteistyöhön

Mentoroinnin asiantuntija ja pitkän linjan kouluttaja Tuula Lillia on keskittynyt viimeiset 20 vuotta johtamisvalmennuksen lisäksi mentoroinnin levittämiseen suomalaisiin organisaatioihin ympäri maata. Viimeiset neljä vuotta hän on toiminut European Mentoring & Coaching Council -järjestön Suomen yhdistyksen puheenjohtajana.

Lillian mukaan mentorointi on työelämässä tapahtuvaa vuorovaikutusoppimista. Siinä usein vanhempi ja kokeneempi, viisas henkilö siirtää ajatuksia nuoremmalle, energiselle ja ennakkoluulottomalle henkilölle. Tässä prosessissa molemmat oppivat toisiltaan.

– Perusasia on se, että kokemusta ja hiljaista tietoa, jota vanhemmalle henkilölle on kertynyt, pyritään tunnistamaan ja siirtämään eteenpäin, Lillia kertoo.

– Suomessa mentorointia on käytetty erilaisissa organisaatioissa, julkishallinnossa, yrityksissä ja korkeakouluissa. Tällaista työtä tehdään monen muun kehittymistoimenpiteen rinnalla.

Hiljaista tietoa

Suomessa otollinen maaperä mentoroinnille syntyi 1990-luvun alun lamakauden aikaan.

– Tuolloin yrityksiä jouduttiin lopettamaan, ihmisiä irtisanottiin, työttömyys ja epävarmuus lisääntyivät. Silloin mentorointi edullisena kehittämiskeinona auttoi löytämään uusia liikeideoita, urapolkuja ja uusia työmahdollisuuksia, Lillia kertoo.

Lillian mukaan 90-luvulla havahduttiin siihen tosiasiaan, että ei mene kauankaan, kun suuret ikäluokat alkavat jäädä eläkkeelle. Niihin aikoihin syntyi myös hiljaisen tiedon käsite. Tajuttiin, että vanhempien polvien hiljaista tietoa pitäisi saada pidettyä organisaatioiden sisällä, ettei tieto valu sen ulkopuolelle tai häviä kokonaan.

– Hiljainen tieto ei ole pelkästään ammattiosaamista, vaan myös sosiaalista osaamista. Se on verkostoja, suhteita, ja vaikkapa tietoa kenen puoleen kääntyä milloinkin. Tätä tietämystä ei monesti ole kirjoitettu minnekään, vaan se on ihmisten päässä, Lillia selventää.

Vastavuoroista oppimista

Lillia sanoo, että nykyajan hektinen muutosten aika tarkoittaa usein sitä, että myös vanhemmat ihmiset tarvitsevat uutta tietoa.

– Eteemme tulee paljon teknisiä uudistuksia, mutta myös muita muutoksia: nuorten mukana tulee uusia asenteita ja arvoja, ja näistä keskusteleminen on tärkeää. Kun nuorempi ja vanhempi sukupolvi keskustelevat näistä, siitähän voi syntyä vaikka mitä, Lillia pohtii.

Lillian mukaan mentoroinnin kuuluisikin olla tänä päivänä keskinäistä. Se tarkoittaa, että nuoremmat ja vanhemmat sukupolvet samanaikaisesti mentoroivat ja ovat mentoroitavina.

– Silloin kummallakin on osa-alue, josta haluaa lisää tietoa ja kumpikin antaa toisen käyttöön tietoa ja osaamistaan. Kiinnostus keskinäiseen mentorointiin on selvästi kasvamassa.

Tunnistetaan vahvuudet

Lillian mukaan tämän päivän haasteena työelämässä on usein ihmisten vahvuuksien tunnistaminen. Mentorointi voi tarjota juuri tähänkin apua.

– Mentoroinnin avulla ihmiset oppivat tuntemaan ja arvostamaan toisiaan. Esimerkiksi projektiryhmiä muodostettaessa pitäisi olla tietoa siitä, kuka osaa parhaiten mitäkin, ja näin mukaan voidaan ottaa henkilöt, joilla on vahvin osaaminen näihin projekteihin. Näin piilossa oleva potentiaali ja käyttämättömät resurssit voidaan ottaa hyötykäyttöön.

Tuula Lillian mukaan mentorointi on työelämän kehittämisen muoto, joka on tullut olemaan ja elämään. Jokaisella ihmisellä on uransa aikana mahdollisuus hankkia mentori oppimisensa tueksi. Kaiken avaimena Lillia pitää toisten osaamisen arvostamista ja oman tiedon jakamista.

– Ei pidä kyräillä tai olla kateellinen, ei pidetä tietoa itsellä, vaan jaetaan tieto ja osaaminen kaikkien tavoitettavaksi. Se on vähän kuin vapaaehtoistyötä. Kun annat, niin aina saat itsekin!

– Edellytyksenä on tietysti että organisaatioiden palkitsemisjärjestelmiä ravistellaan, jotta ne tukisivat tällaista yhteisöllisyyttä, Lillia sanoo.

Studio55.fi/Annimari Pasanen

Kuvat: Colourbox.com

40 pennin oppipojasta mestarivaatturiksi – Paavo auttaa eläkkeelläkin nuorempia kollegoita

Professori: Nämä ovat varttuneiden vahvuudet työelämässä

Suomalaispariskunta käänsi yli 550 vuotta vanhan kirjan: Ensimmäinen alansa teos maassamme!