Ensin kiusattiin isää. Sitten saman joutui kokemaan tytär. Kansainväliseen menestykseen keilanneet Sami ja Peppi Konsteri puhuvat pienen ja erikoisenakin pidetyn lajin harrastamisen nurjasta puolesta sekä raskaasta polusta, jota Peppi on muutenkin urheilijana kulkenut.
Keilailun juniorien Euroopan mestaruudenkin voittanut norjalainen Jenny Mathiesen, 20, kertoi vastikään ikävistä kokemuksistaan lajinsa edustajana. Keilailua ei ollut hänen ja muidenkaan norjalaisten laji-ihmisten mukaan pidetty urheiluna, vaan se miellettiin usein yhteen juhlien ja alkoholien kanssa. Mathiesen oli lajistaan lapsena nolostunut.
Kun Mathiesen oli 13-vuotias, luokkahuoneessa jaettiin kakkua epävirallisen Norjan mestaruuden voittaneille luokan jalkapallopoikien kunniaksi. Mathiesen oli juuri voittanut Norjan mestaruuden, mutta jäi täysin huomiotta.
Keilailijan Norjan yleisradioyhtiö NRK:lle avaamat kokemukset nosti esiin myös MTV Urheilu. Artikkeli on herättänyt samaistuttavia ajatuksia lajin kansainväliselle huipulle yltäneissä Sami ja Peppi Konsterissa, isässä ja tyttäressä.
– Monet keilailijat ovat sanoneet ymmärtävänsä ja kokeneensa samanlaista suhtautumista. Se kuuluu valitettavasti vähän jokaisen keilaajan elämään, sanoo Peppi Konsteri, 21, Mathiesenin läheinen ystävä ja kilpakumppani.
"Piti harrastaa jääkiekkoa, pesäpalloa tai painia"
Sami Konsteri, 47, on tajunnut kunnolla vasta jälkeenpäin, miten paljon häntä koulukiusattiin keilailun takia. Konsteri yritti aikanaan sulkea kiusaamisen mielestään suuntaamalla tarmonsa lajiinsa.
Konsteri varttui Etelä-Pohjanmaalla. Hän syntyi Seinäjoella, mutta perhe muutti myöhemmin läheiseen Kurikkaan, hiihtolegenda Juha Miedosta tunnettuun pieneen kaupunkiin.
– Pohjanmaalla piti harrastaa jääkiekkoa, pesäpalloa tai painia. Niitä kyllä kauan teinkin ja olin jääkiekkoilijana matkalla huipputasolle. Mutta sitten isäni vei minut keilahallille, Konsteri sanoo.
Heitot luonnistuivat ja keilat kaatuivat pian komeaan malliin. Keilailu puraisi lujaa ja muut lajit hiljalleen jäivät. Konsterin päivät alkoivat päättyä koulun jälkeen keilahallille.
– Siellä pyörin yksin vanhempien ihmisten joukossa.
Ikätoverit eivät Kurikassa harrastusta jakaneet. Suhtautuminen oli tylyä. Konsteri jätettiin kaveriporukoista ulos – hän tosin ottaa tätä omaankin piikkiinsä oltuaan paljon "poissa kuvioista". Konsteri kohtasi myös nälvintää erikoisena pidetyn lajin harrastajana, "keilapoikana".
– Keilailu oli uusi laji pienelle paikkakunnalle ja sen takia varmasti monelle vaikeasti lähestyttävä.
Konsteri koki olonsa yksinäiseksi. Hänessä kyti valtaisa halu näyttää ja saada hyväksyntää. Tunteet räiskyivät kilpailuissa sekä hyvinä että huonoina hetkinä. Epäonnistumisia hän ei sulattanut: pallot lentelivät ja koneet saivat kyytiä.
Konsteri kuitenkin enimmäkseen menestyi, kansainvälisestikin. Hän pohtii tulleensa vähitellen hyväksytymmäksi.
– En todellakaan olisi jaksanut niin kauan pelkkää kiusaamista. Tein omaa hommaa, ja kun menestystä tuli, se auttoi itseäni pysymään pinnalla. Tuli siinä sellainen hyvän olon tunne.
Konsteri teki upean uran ja saavutti muun muassa MM-hopeaa sekä EM-kultaa. Arvostetulla Euroopan-kiertueella hän voitti kolme osakilpailua ja maailmanrankingissa hän ylsi parhaimmillaan kolmanneksi.
Kova paikka isälle
Keilahalliyrittäjänä työskennelleelle ja valmentajanakin toimineelle Sami Konsterille on sittemmin ollut raskas pala huomata, miten hänen urheilijatyttärensäkin on joutunut kärsimään.
Turussa kasvanut, sittemmin niin ikään arvokisamitaleja keilailussa saavuttanut Peppi Konsteri harrasti lapsuudessaan muitakin lajeja, mutta ne putosivat lopulta ohjelmasta keilailun pysyessä mukana.
Konsteri oli kolmannella luokalla, kun hänet karsittiin joidenkin muiden lasten tavoin joukkuevoimistelussa suuresta tiimistä. Hänelle väitettiin, että syy oli ponnistusvoiman puutteessa, vaikka häntä oli siitä aiemmin vain kehuttu.
Seuraavissa harjoituksissa muille kerrottiin, että Konsterilla oli liikaa ylipainoa. Konsterit saivat kuulla tästä paikalla olleilta. Isä-Sami, joka on halunnut myös suojella tytärtään, puhkeaa itkuun muistellessaan tätä ja muita Pepin surullisia kokemuksia – jalkapallossakin tyttöä oli väheksytty.
– Oli paha paikka, kun Peppi tuli kysymään isältä, miksi hän ei kelpaa mihinkään. On se ollut hurjaa. Kova taistelija Peppi on ollut.
Peppi kiteyttää voimistelutapauksen jättäneen isot haavat. Keilailussa on saanut olla minkä kokoinen tahansa, mutta sen harrastaminen on tuonut silti "turhan paljon paskaa niskaan".
Vanhemmat pojat lähtivät seuraamaan
Peppi pitää yhtenä radikaaleimmista episodeista, että kaksi vanhempaa poikaa lähti ala-asteaikoina seuraamaan häntä koulupäivän jälkeen lähelle hänen kotiaan.
– He haukkuivat koko matkan keilaamistani, että miksi minä sitä harrastan. Siihen päälle tuli vielä ulkonäköhaukkumista. Olin nelos- tai vitosluokalla, Konsteri muistaa.
– Toinen esimerkki on Suomen kansallisesta seurapaitapäivästä. Menin kouluun oman seuran paidalla, ja luokkani pojat kyseenalaistivat, miksi minä laitoin sen paidan päälle, koska keilailu ei ole urheilulaji.
Konsteri sai kavereita keilailusta, ja keilahalli toimi hänelle myös pakopaikkana muusta elämästä. Koulussa hänellä ei sen sijaan kavereita ikinä kunnolla ollut, vaan hän jäi yksin. Keilaillut Konsteri syrjäytettiin isänsä tavoin koulun kaveriporukoista.
– Koska keilasin, en päässyt viikonloppuisin muiden rällästelemisiin mukaan. Nyt kun miettii, oli ihan hyväkin, etten ollut sellaisissa ja kauheasti minkään alkoholin kanssa liikenteessä.
"Pitäisi minunkin alkaa keilaamaan"
Siitä Konsteri on iloinen, että hänelle osui aina ihania opettajia, jotka arvostivat hänen keilaamistaan ja saavutuksiaan.
– Toin aina mitaleita kouluun, jos pärjäsin. Aluksi ne näytettiin koko luokalle ja onniteltiin. Siitä alkoi kuitenkin tulla vain harmia minulle, niin näytin niitä enää opettajalle piilossa.
Paljon reissannut ja kilpaillut Konsteri muistaa, että yläasteen aikana leviteltiin huhua, että hän olisi ylimielinen. Konsteri kävi kysymässä eräältä kaverilta, kokiko tämä niin, koska hän ei itse ikinä kokenut katsoneensa muita alaspäin.
– Ainoa selitys oli se, että sinulla on niin paljon ulkomaalaisia kavereita. En ihan hiffannut, mikä siinä oli. Varmaan kateutta.
Kateutta ei vähentänyt, mutta suhtautumista muutti muuten se, että Konsteri pystyi tienaamaan jo yläasteella keilailumenestyksellään hiukan rahaa, "pari satasta sieltä täältä".
– Yhtäkkiä ihmisiä alkaa kiinnostaa, että keilailusta saa rahaa. Se on hauskin ilmiö. Muuten keilailu ei kiinnosta yhtään ja se on pelkkä peli, mutta kun sanon, että siinä voi tienata ja saada rahaa, se kiinnostaa. "No joo, pitäisi minunkin alkaa keilaamaan, koska sillä saa tuolla lailla rahaa." Sitäkään ei ehkä hiffata, ettei se ihan automaattisesti tapahdu.
Kierteiden ja paikkoheittojen hallitseminen ei ala tuosta noin vain huipun tavoin luonnistua.
"Pikkujouluissa olut kädessä"
Keilailusta on ylipäänsä valloillaan vääränlaisia mielikuvia ja käsityksiä, joita on syytä korjata.
– Vaikka laji on pieni, lähes jokaisella on jonkinlainen kokemus keilailusta. Tosi monella on hauskan puolen kokemus, esimerkiksi kaveriporukalla tai firman pikkujouluissa olut kädessä pelatessa, mutta ei nähdä sitä kilpailullista puolta. Isoissa lajeissa kilpailupuolta tuodaan enemmän esiin.
Konsteri on kuullut kommentteja, ettei keilailu olisi edes urheilulaji, koska siinä ei hikoilla.
– Keilailua ei voi toki vertaillakaan jalkapallon tai jääkiekon kanssa, mutta en tiedä, missä kohtaa se on mennyt siihen, että niiden kaltaiset lajit olisivat ainoita urheilulajeja.
– Suurin osa ihmisistä ei ymmärrä, että tarkkuuslaji on myös urheilulaji. Ampumisessakin tarkkuus ja henkinen puoli on paljon isommassa roolissa kuin fyysinen.
On keilailussa myös fyysiset vaatimuksensa. Konsteri toteaa, ettei samalla radalla viiden ihmisen kanssa keilatessa välttämättä tulekaan hiki, mutta normaalissa kilpailussa heitetään kuusi sarjaa nopeammalla tahdilla.
– Ja kun menet yksin keilaamaan, kyllä siinä lämmin voi tulla.
Painoltaan yleisurheilun kuulaa vastaavan seitsemänkiloisen keilapallon heittäminen suoritus toisensa perään on Konsterin sanoin raskasta esimerkiksi ranteelle ja polville, kun toistoja tulee lopulta tuhansia.
– Keilailu on kropalle tosi vaativa, toispuoleinen laji.
"Vitsi, en ole edes ajatellut tuollaista"
Peppi Konsteri avaa huippukeilailun vaateita lisää kuvaavalla analogialla golfista.
– Olen antanut useasti ei-keilaaville esimerkin golfista. Siinä näet väylän, jolla yrität pitää pallon. Näet vesiesteet ja bunkkerit. Keilarata on vähän sama asia, mutta et vain näe niitä. Sinun pitää omalla tuntemuksellasi, pallonlukutaidolla, radanlukutaidolla keilan reaktion kanssa seurata ja päätellä, missä meillä on tavallaan bunkkeri tai vesieste. Taistellaan näkymätöntä vastustajaa vastaan.
Eräänlaisena keilailulähettiläänä mielellään toimivasta ja kilpailupuolta myös sosiaalisessa mediassa esille tuovasta Konsterista on ymmärrettävääkin, ettei lajin erinäisiä nyansseja käsitetä. Hän nauttii saadessaan selventää, millaista laji huipputasolla on.
– Sitten ollaan, että vitsi, en ole edes ajatellut tuollaista.
Sen sijaan että lähdetään mitätöimään vähemmän pinnalla olevaa lajia ennakkoluulojen pohjalta, olisi hedelmällisempää osoittaa uteliaisuutta ja kysyä. Moni laji voisi avautua uudella tavalla. Vältyttäisiin tarpeettomalta satuttamiselta, annettaisiin eri lajien urheilijoineen kukoistaa kunnioittavassa ilmapiirissä.
– Tiedän, että on paljon muitakin pieniä lajeja, joita kyseenalaistetaan hirveästi. Toivoisin, että ketään ei kiusattaisi lajivalinnasta, on laji sitten iso ja suositumpi tai pienempi ja vähän tuntemattomampi.
Töksäyttelyihin sortuvat Konsterin mukaan sekä nuoremmat että aikuiset. 21-vuotias keilailija on havainnut somessa kauniiden ja myönteisten viestien lisäksi paljon surullisia ja vähätteleviä kommentteja.
Konsterin on tehnyt mieli mennä vastaamaan joihinkin negatiivisiin viesteihin, mutta hän on miettinyt, että on parempi jättää sikseen. Osa ei hänen mukaansa välttämättä haluakaan ymmärtää, mitä kaikkea keilailukin on, vaan kun jotain on päätetty, siinä pysytään.
Linnan juhliin ja kolme Urheilugaala-ehdokkuutta
Lajinsa takia paljon vuosien saatossa pilkattu Peppi Konsteri ei ole kuitenkaan antanut periksi. Hän sanoi jo neljävuotiaana hallilla, että hänestä tulee maailman paras keilaaja, ja hän on jatkanut rakastamansa lajin parissa menestyksellä.
Konsteri voitti heti 18-vuotiaana naisten Euroopan mestaruuden all event -kilpailussa, korkeimmalle arvostetussa pelimuodossa, jossa huomioidaan pari-, trio- ja joukkuekilpailun sekä henkilökohtaisen kilpailun tulokset.
Konsteri pääsi tuona vuonna 2022 Linnan juhliin, hänet valittiin vuoden keilaajaksi Suomessa ja hänet nimettiin Urheilugaalassa ehdolle peräti kolmessa kategoriassa (Vuoden urheilija, Vuoden nuori urheilija ja Läpimurto).
Isä-Konsteri on ollut tyttärensä kukoistamisesta ja saavutuksista todella ylpeä.
Rauhallisena keilaajana tunnettu Peppi tunsi kuitenkin vasta all event -kisan voitettuaan ensimmäistä kertaa urallaan itsensä hyväksi, vaikka hän oli jo voittanut esimerkiksi juniorien Euroopan mestaruuksia ja saavuttanut Ani Juntusen kanssa naisten parikilpailun MM-pronssia.
– Minusta tuntui, että aina kun olin pärjännyt, terävin kärki oli jostain syystä ollut huonompi tai poissa pelistä. Keksin aina hirveästi syitä, miksi menestyminen ei ole niin hyvää kuin se voisi olla.
– Naisten EM-kisat olivat pelkkää Ruotsin dominointia, ja he dominoivat suurimman osan mitaleista. Tiesin, että he eivät ole huonoja. Tiesin, että he eivät ole keilanneet huonosti. Silti pystyin mennä ja voittaa. Ensimmäisen kerran en keksinyt mitään tekosyytä.
Vanhat monsterit vaikuttavat
Konsterin ura on edennyt, ja hän on kilpaillut vuodesta 2023 lähtien touko-kesäkuussa Yhdysvalloissa naisten ammattilaiskiertueella. Keilaamalla eläminen ja runsaasti tienaaminen ei ole helppoa, mutta Konsteri haluaa pystyä toimimaan päätoimisena urheilijana ja hamuaa etenkin henkilökohtaista maailmanmestaruutta.
Kolme vuotta sitten Tampereelle muuttanut Konsteri pääsi myös tänä vuonna ammattikorkeakouluun opiskelemaan fysioterapeutiksi. Isä on ilahtunut, että Peppi on saanut opiskelupiireistäkin uusia kavereita.
Peppiä on auttanut myös neljä vuotta tehty yhteistyö psyykkisen valmentajan, urheilupsykologi Aapo Kilpeläisen kanssa.
– Melkein vähiten puhumme Aapon kanssa keilailusta. Puhumme kaikesta muusta elämästä, ja tosi paljon olemme käyneet kiusaamista ja itsensä vähättelyä läpi.
– Olen tullut henkisesti vahvemmaksi radoilla. Siviilissä tuntuu, että olen aika heikko ja annan vanhojen monstereiden vaikuttaa vielä aika paljon. Radoilla ne saa helpommin pois.
Konsteri toivoo seuraavaksi askeleekseen aiemman taakan karistamista harteilta ratojen ulkopuolella, että hän voisi olla tyytyväisempi itseensä.
– On niin paljon kyseenalaistamista ollut suunnasta jos toisesta ja syystä jos toisesta. Ei ole helppo uskoa itseensä. Itseään vastaan taistelemista on ihan päivittäin.
Miksi?
Ulkoapäin soisi, että lapsuusvuosien kiusaajat nostaisivat kätensä pystyyn. Konsteri kertoo, että lukiossa yksi kiusaajista olikin tullut pyytämään anteeksi, mutta muiden kanssa hän ei ole ollut missään tekemissä. Hän ei myöskään tiedä, ovatko he esimerkiksi huomanneet, kun Konsteri oli tv:ssä Linnan juhlissa.
– Olen miettinyt joskus, mitähän he ajattelevat vai ajattelevatko he mitään, olenko ihan unholassa. Sekin on melkein vain parempi, jos olen.
Konsteri sanoo, että hänen tekisi kuitenkin mieli kysyä kiusaamisensa syytä.
– Minulle ei ole edes niin tärkeä asia, että pyydettäisiin anteeksi, ei se muuta loppujen lopuksi mitään. Olen kaiken sen paskan joutunut käymään anyway.
– Haluaisin tietää, miksi.