Vanhat vihreät vai tuoreet keltaiset – mikä lasketaan punaisia päin ajamiseksi?

Vastaajana Autoliiton koulutuspäällikkö Teppo Vesalainen.

Kysymys: Mikä lasketaan punaisia päin ajamiseksi ja mikä on vain myöhäisillä keltaisilla menemistä?

Vastaus: Kysymys on muotoiltu kuin ”vanhoilla vihreillä ajaminen” eli ”keltaisilla meneminen” olisi hyväksyttävää. Näin asia ei kuitenkaan ole. 

Valojen merkitykset

Tieliikenneasetuksen 22§:ssä määritellään liikennevalojen värien merkitykset sangen selvästi:

Punainen valo osoittaa, ettei ajoneuvo saa sivuuttaa pääopastinta eikä pysäytysviivaa.

Vihreä valo osoittaa, että ajoneuvo saa sivuuttaa pääopastimen ja pysäytysviivan. Vihreästä valosta huolimatta kuljettajan on annettava esteetön kulku jalankulkijalle, joka asianmukaisessa järjestyksessä on astunut tai astumassa suojatielle. Risteyksessä kääntyvän ajoneuvon kuljettajan on väistettävä myös risteävää tietä ylittävää polkupyöräilijää, mopoilijaa ja jalankulkijaa. Vasemmalle kääntyvän kuljettajan on lisäksi väistettävä vastaantulevaa liikennettä.

Keltainen valo yksinään osoittaa, että ajoneuvo ei saa sivuuttaa pääopastinta eikä pysäytysviivaa. Jos ajoneuvo kuitenkin on ehtinyt niin pitkälle, ettei sitä valon vaihtuessa vihreästä keltaiseksi voida vaaratta pysäyttää, saa se sivuuttaa pääopastimen ja pysäytysviivan.

Mikä ihmeen pääopastin?

Äskeisessä lakitekstilainauksessa mainitulla pääopastimella tarkoitetaan ennen risteystä olevaa ensimmäistä valo-opastinta oikealla puolella tai asianomaisen ajoradan osan yläpuolella.

Jos tulosuunnan vasemmanpuoleisen ajokaistan tai vasemmanpuoleisten ajokaistojen liikennettä ohjataan liikennevaloilla tämän tulosuunnan muusta valo-ohjauksesta erillään, tämän liikenteen pääopastin on kuitenkin asianomaisen ajoradan osan vasemmalla puolella, kaksisuuntaisen ajoradan keskikorokkeella tai asianomaisen ajoradan osan yläpuolella. (TLA 22§)

Valojen vaihtumisenkin voi ennakoida

Lakitekstistä voidaan päätellä, että sekä punainen että keltainen kieltävät sivuuttamasta pääopastimen tai pysäytysviivan. Ongelmaksi siis jää ainoastaan tilanne, jossa valo vaihtuu vihreästä keltaiseksi juuri, kun ollaan risteyksessä. 

Tieliikennelaista löytyy ratkaisu tähänkin. Sen 23§:ssa todetaan, että ajoneuvo on voitava pysäyttää edessä olevan ajoradan näkyvällä osalla ja kaikissa ennalta arvattavissa tilanteissa. 

Oma tulkintani on, että jos liikennevalo on ollut jo jonkin aikaa vihreä, on ennalta arvattavissa, että hyvin pian valo on vaihtumassa vihreästä keltaisen kautta punaiseksi. Tähän kuljettajan on aivan helppo varautua hiljentämällä hieman nopeuttaan jo valo-ohjattua risteystä lähestyessään. Kun nopeutta hiljentää, ehtii kuljettaja havainnoida taustan tapahtumia peilin kautta ja tarvittaessa auton saa turvallisesti pysäytettyä ennen pääopastinta, mikäli valo sattuu vaihtumaan keltaiseksi.

Jos kuljettaja vauhdin hiljentämisestä huolimatta pääsee ajamaan pääopastimen ohi risteykseen vihreän liikennevalon palaessa, voi risteyksen yli vielä jatkaa äärimmäistä varovaisuutta noudattaen. Siis myös siinä tapauksessa, että valo risteyksessä oltaessa vaihtuisikin keltaiseksi.

Unohda ”kyllä minä vielä ehdin” -ajattelu

Valitettavan usein näkee, että kuljettaja toimii aivan päinvastoin. Kun kaukaa havaitaan liikennevalon olevan vihreä, moni kiihdyttää nopeuttaan ajatuksella, että ”kyllä minä vielä ehdin”. Tällainen ajattelu on omiaan aiheuttamaan vaaratilanteita ja onnettomuuksia.

Vauhdin hiljentäminen vihreiden palaessa on perusteltua myös siksi, että risteävältä suunnalta saattaa lähestyä hälytysajoneuvo, jolle on annettava esteetön kulku. Alhaisemman tilannenopeuden ansiosta kuljettajalle jää enemmän aikaa tämän tyyppisten, olennaisten asioiden havainnointiin.

Usein liikennevalojen kohdalla on myös asfaltissa painumia, joihin näin syyssateilla jää vesi seisomaan. Lätäköiden vieressä saattaa olla jalankulkijoita odottamassa vihreän jalankulkuvalon vaihtumista. Jos ohi ajavan auton kuljettaja hurauttaa vauhdilla vesilätäkköjen yli, kastelee hän viattomat jalankulkijat mennessään.