Valokuvissa kummittelee: Totta vai tarua?

Kuolleet sukulaiset ja tuntemattomat henkilöt alkoivat ilmestyä valokuvapotretteihin 1860-luvun Yhdysvalloissa. Pian ylimääräisiä henkilöitä alkoi ilmaantua valokuviin myös Euroopassa ja muualla maailmassa. Syntyi haamukuvauksen buumi. Ihmiset jonottivat tietyille kuvaajille saadakseen kuvan itsestään kuolleen sukulaisen tai henkilökohtaisen suojelusenkelinsä kanssa.

Vasta 1900-luvulla saatiin lopullisesti todistettua, että kyse oli lähinnä pimiössä tehdyistä väärennöksistä. Kuvien kehitysvaiheessa yhdistettiin tyypillisesti negatiivit kahdesta eri kuvasta, jolloin mukaan potrettiin saatiin esimerkiksi kuollut sukulainen tai muu henkiolento. Toinen keino oli avustajan käyttö kuvaushetkellä.

1800-luvulla kuvaustilanteessa mallin piti nimittäin istua hievahtamatta pitkä tovi, jotta kuva piirtyisi tarkasti negatiiville. Avustajan hiippaillessa hiljaa taustalle saatiin mukaan ylimääräinen, usein hieman epämääräinen "haamu" tai "enkeli" kuvan tilanneen henkilön ällisteltäväksi. Haamukuvat olivatkin vuosikymmeniä oiva rahantekoväline huijarikuvaajille, sillä monilla ihmisillä oli palava halua uskoa, että kuolleet sukulaiset halusivat kommunikoida heille valokuvien välityksellä.

Vaikka 1800-luvun haamukuvat olivatkin huijausta, ei usko valokuvien kykyyn napata ihmissilmälle näkymättömiä olentoja ole hiipunut. Itse asiassa haamujen metsästyksestä kameroiden ja muiden teknisten välineiden avulla on viime vuosina tullut globaali harrastus. Kuvista ei kuitenkaan yleensä enää odoteta löytyvän ihmishahmoisia aaveita. Sen sijaan niistä etsitään erilaisia kuvaan kuulumattomia pieniä epämääräisyyksiä, jotka kuvaajien mukaan todistavat paranormaalien ilmiöiden olemassaolosta.

Pölyhiukkasia vai todisteita tuonpuoleisesta?

Ehkä yleisin kuvista löytyvä paranormaaliksi väitetty valoilmiö on pieni läpikuultava ympyrä (englanniksi orb). Internetissä löytyy tuhansittain kuvia näistä pikku palloista, joihin tavallinen sunnuntaikuvaaja ei ehkä kiinnitä mitään huomiota tai joita hän vaihtoehtoisesti pitää harmittavina pikkuroskina muuten onnistuneissa kuvissa. Monet uskovat ympyröiden kuitenkin olevan eräänlaisia paranormaalin henkienergian kerääntymiä, joista voi potentiaalisesti muodostua haamuolento.

Kaikki alan harrastajat eivät kuitenkaan ole yhtä vakuuttuneita. Skeptisempien mukaansa kyseessä ovat salamavaloa heijastavat ilman epäpuhtaudet kuten pölyhiukkaset tai sadepisarat. Myös linssin tahrat sekä digikameroiden tekniset ominaisuudet saattavat heidän mukaansa aiheuttaa kuviin omituisia palloja. Monet haamuteoriaan uskovat myöntävätkin, että luonnolliset ilmiöt selittävät suuren osan kuvissa leijuvista ympyröistä. Samalla he kuitenkin uskovat, että osalle palloista löytyy silti paranormaali selitys. He neuvovatkin muita haamumetsästäjiä huolehtimaan, että he kuvaavat oikeanlaisissa olosuhteissa ja huolletuilla välineillä.

Ympyröiden lisäksi kuvista saattaa myös löytyä ohuehkoja valoputkia (englanniksi vortex). Yhden teorian mukaan ne olisivat edellä mainittuja ympyröitä liikkeessä. Toisen teorian mukaan ne ovat portteja toiseen todellisuuteen. Hyvin usein putkiloissa on kuitenkin kyse linssin eteen heilahtaneesta kameran hihnasta.

Haamumetsästäjiä moiset virheet eivät lannista. Se että kaikki haamun näköiset valoilmiöt kuvassa eivät ole haamuja, ei tarkoita heidän mukaansa sitä, etteikö aitoja tapauksiakin sattuisi kameran eteen aina välillä.

Kaikkein selkäpiitä karmivimpia nykykuvissa esiintyviä valoilmiöitä ovat joihinkin kuviin ilmestyvä hieman maitomainen savu. Näiden ektoplasmoiksikin kutsuttujen valoilmiöiden on kerrottu olevan muun muassa tiivistymätöntä henkienergiaa, josta ei vielä ole muodostunut edellä mainittuja ympyröitä tai muita ilmestyksiä. Jotkut puhuvat myös eräänlaisesta henkiolennon jäännöksestä, jonka olento on jättänyt jälkeensä liikuttuaan alueella.

Skeptikot puolestaan väittävät ilmiön johtuvan esimerkiksi sumusta tai tupakansavusta. Myös linssin epäpuhtaudet saattavat heidän mukaansa aiheuttaa kuviin epämääräisiä savukiehkuroita. Monet ektoplasmateorian kannattajat kuitenkin vakuuttavat, että paikalla ei kuvattaessa ollut minkäänlaista savua tai muutakaan leijuvaa ainetta, eikä kameran linssi ollut likainen.

Tieteen parissa valokuvien kykyyn tallentaa paranormaaleja ilmiöitä on suhtauduttu järjestään kielteisesti. Erityisen hankalaksi kuvien käyttämisen todistusaineistona tekee niiden helppo manipuloitavuus, sekä erilaiset tekniset syyt kuvissa esiintyviin epämääräisyyksiin. Silti haamuvalokuvien joukkoon mahtuu aina myös muutamia otoksia, joiden omituisia yksityiskohtia eivät edes asiantuntijat pysty kattavasti selittämään.

On siis hyvin todennäköistä, että aaveet valokuvissa tulevat kutkuttamaan ihmisten mielikuvitusta myös tulevaisuudessa...

Teksti: Virpi Oinonen

Kuvat: Shutterstock