Kaupassa palvelun saa kahdella kielellä, mutta terveyskeskuksessa asioidessa voi törmätä kielimuuriin. Kaksi suomenkielisten perheiden äitiä kertoo, miksi laittoivat lapsensa kielikylpykouluun.
Juttu on osa MTV Uutisten kuntakierrosta. Vaaliauto kiertää Suomea ja nostaa esiin kuntien puheenaiheita suorissa lähetyksissä kello 14.30 alkaen. Katso kiertoaikataulu täältä.
Kielten osaaminen on rikkaus, tavataan sanoa. Pietarsaaressa kielikysymystä ei kuitenkaan nähdä vain positiivisena asiana.
Suomen kielen ja suomenkielisten asema Pietarsaaressa on alueen kestopuheenaihe. Lehtien palstoilla on nähty avoimia vuodatuksia, joissa on kerrottu kaupungista muuttamisesta.
Suomenkielisiä on todella lähtenyt. Viime vuosina suomea äidinkielenään puhuvien osuus väestöstä on pudonnut vajaaseen 35 prosenttiin pietarsaarelaisista. Ruotsinkielisiä on noin 56 prosenttia väestöstä.
Väärinkäsityksiä lääkärillä
Suurimmat ongelmat suomenkielinen voi kohdata Pietarsaaressa käyttäessään terveyspalveluita. Kaupungissa työskentelee paljon ruotsalaisia ja muunkinmaalaisia lääkäreitä, jotka eivät osaa suomea lainkaan.
Vaikka potilaalle tarjotaan tulkkausta, voi hänelle jäädä epäilys, esitetäänkö vaiva lääkärille juuri niin kuin hän sen kokee.
Pietarsaarelaisen Miia Kujalan ruotsia taitamattomat isovanhemmat ovat törmänneet kielimuuriin.
– Heillä on tunne siitä, saavatko he sitä hoitoa, mitä he tarvitsevat ja ymmärtääkö lääkäri tilanteen kokonaan oikein, Kujala kertoo.
Marjut Hepokankaan mukaan hoitoon pääsee nopeammin, jos ruotsi sujuu. Hänen omalla kohdallaan ongelmia on ollut, vaikka hän puhuukin molempia kotimaisia.
– Kun olen tullut kotiin ja lukenut sen, mitä lääkäri on kirjoittanut, niin siellä on voinut olla todella paljon asiavirheitä.
Myös muut MTV:n haastattelemat paikalliset puhuvat väärinkäsityksistä, ja jopa vääristä diagnooseista lääkäripalveluissa, kun yhteistä kieltä ei ole löytynyt. Ongelmien olemassa olosta kertovat niin suomen- kuin ruotsinkieliset.
Kaupunginjohtaja Anne Ekstarndin mukaan Pietarsaaren terveyskeskukseen ja sairaalaan ei ole yhtä helppoa saada lääkäreitä töihin kuin esimerkiksi yliopistollisiin sairaaloihin.
– Meillä on tällä hetkellä aika hyvin lääkäreitä, mutta meillä on myös ulkomailta tulleita lääkäreitä, joiden äidinkieli ei ole suomi eikä ruotsi ja heidän on vaikea oppia molempia kieliä. Se järjestyy sillä tavalla, että heidän mukanaan on hoitaja tai joku muu henkilö, joka pystyy kääntämään.
Ekstrandin mukaan on tärkeää, että sairaanhoitoa saa omalla äidinkielellään.
– Ei ole helppoa saada kaksikielisiä suomea ja ruotsia osaavia lääkäreitä Pietarsaareen.
Ruotsia oli pakko oppia
Suomenkielisessä perheessä kasvanut Kujala osaa ruotsia, koska opetteli sen pakon edessä työelämään siirryttyään. Vielä lukiossa kielen kanssa oli vaikeuksia.
– Koulussa kaiken piti olla kieliopillisesti oikein, joten pelkäsin puhua ruotsia. Töissä sairaanhoitajana huomasin, että ruotsia on pakko osata.
Omien lastensa elämää Kujala halusi helpottaa, joten hän pani heidät kielikylpykouluun. Nyt 19-vuotias esikoinen on valmistunut merkonomiksi ruotsinkielisestä ammattikoulusta. Nuorin neljästä lapsesta kielikylpee ekaluokalla.
Kielikylpyopetusta on annettu Pietarsaaressa vuodesta 1992, ja nykyinen kielikylpykoulu perustettiin 2003. Kielikylvyssä ruotsinkieliset lapset oppivat suomea ja toisin päin.
Kujalan kokemuksen mukaan koulussa panostetaan kielen puhumiseen ja ulosantiin. Ei haittaa, vaikka puhuisi väärin, kunhan puhuu.
Hepokankaalle oli selvä valinta, että hänen lapsensa käyvät kielikylpykoulun.
– Halusimme, että lapset oppivat ruotsin luonnollisesti, Hepokangas kertoo.
Aiheesta puhutaan negatiiviseen sävyyn
Suomenkielinen Hepokangas kokee kaupungin monikielisyyden kaiken kaikkiaan positiivisena asiana, mutta sanoo, että aihe on yleisesti ottaen ”negatiivissävytteinen”.
Kujalan tavoin Hepokangas nostaa suurimmaksi ongelmaksi terveyspalvelujen kielimuurin. Muutoin hänen mielestään kaksikielisyys toimii Pietarsaaressa mutkattomasti.
Kaupoissa tai jumppatunneilla asiat tulevat usein molemmilla kielillä. Kahvihuoneissa saatetaan höpötellä omilla äidinkielillä, ja keskustelu sujuu, kun kaikki ymmärtävät toisiaan.
Yleiset tapahtumatkin ovat kaksikielisiä, ainakin periaatteessa. Käytännössä kuitenkin ruotsia kuulee enemmän.
Kujala käyttää esimerkkinä jokavuotisia Jaakon Päiviä, jotka painottuvat hänen mukaansa ruotsinkieliseen ohjelmaan. Muutenkin tapahtumia tuntuu olevan enemmän ruotsiksi.
– Totuus on se, että ruotsinkieliset ovat aktiivisempia. Ehkä vika on meissä suomalaisissakin, kun emme osallistu, jos meille järjestetään jotain.