USA 2012. Ohjaus: David O. Russell. Käsikirjoitus: David O. Russell ja Matthew Quick. Tuotanto: Donna Gigliotti, Jonathan Gordon. Kuvaus: Masanobu Takayanagi. Leikkaus: Jay Cassidy, Crispin Struthers. Pääosissa: Bradley Cooper, Jennifer Lawrence, Robert De Niro, Jacki Weaver, Chris Tucker, Anupam Cher, Julia Stiles. Kesto: 122 min.
Nykymaailmassa joka toisella on masennus tai ahdistushäiriö, mutta harvoin näitä Hollywoodissa käsitellään uskottavasti. Siksi David O. Russellin draamakomedia on valopilkku: ajankohtainen elokuva, jossa on älyä, tunnetta ja uskallusta. Ansaitusti teos on ehdolla kahdeksan Oscarin saajaksi.
Lässyllä nimisuomennoksella kuormitettu elokuva perustuu Matthew Quickin esikoisromaaniin Silver Linings Playbook (2008). Neljääkymmentä lähestyvällä Pat Solitanolla (Bradley Cooper) on vasta diagnosoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö. Hän vapautuu pakkohoidosta, jonne on päätynyt mukiloituaan vaimonsa rakastajan henkihieveriin. Patilla on ongelmia vihantunteiden ja ylipäänsä muun maailman kanssa, ja silloin tällöin hän kuulee ääniä. Suodattimet puuttuvat, mutta nappeja ei huvittaisi ottaa, kun ne lihottavat.
Huolestunut äiti Dolores (Jacki Weaver) ja pakko-oireisuuteen taipuvainen isä Pat Sr. (Robert De Niro) ottavat tuhlaajapojan luokseen asumaan ja koettavat jaksaa tämän vaihtuvia tuulia. Dolores, täysjärkisin koko poppoosta, on tottunut irrationaaliseen käytökseen elettyään viisikymmentä vuotta miehensä aggressiivisen jalkapallohulluuden kanssa. Toisin kuin ulkoisesti menestyvä velipoika Jake (Shea Whigham), Pat ei ole kiinnostunut rahasta vaan ainoastaan yhdestä päämäärästä: Nikki-vaimo on saatava takaisin. Siksi hän ramppaa terapiassa, ahmii klassikkoromaaneja ja urheilee monomaanisesti. Rutiinit sekoittaa Tiffany (Jennifer Lawrence), nuori leski, joka on yhtä rehellisesti sekaisin kuin Pat. Näiden kahden välille syntyy erikoinen yhteys.
Syntyy vanhoista screwball-komedioista muistuttava tilanne: sammakoita suustaan suoltava Pat tarvitsee Tiffanya saadakseen yhteyden ex-vaimoon. Vastapalveluksena yhtä sanavalmis Tiffany kiristää miehen parikseen harjoitellakseen tanssikilpailuun. Kummankin todelliset tunteet ja motiivit heilahtelevat. Ahdistuksen ja itseinhon sumussa on vaikeaa löytää ”pilven hopeareuna”: se jokin, joka tuo kaaokseen mieltä. Kolmas yli käenpesän lentänyt on sympaattinen Danny (), jonka paranoidinen päähänpinttymä liittyy hiuksiin.