Unelmien pelikirja

Nykymaailmassa joka toisella on masennus tai ahdistushäiriö, mutta harvoin näitä Hollywoodissa käsitellään uskottavasti. Siksi David O. Russellin draamakomedia on valopilkku: ajankohtainen elokuva, jossa on älyä, tunnetta ja uskallusta. Ansaitusti teos on ehdolla kahdeksan Oscarin saajaksi.

Lässyllä nimisuomennoksella kuormitettu elokuva perustuu Matthew Quickin esikoisromaaniin Silver Linings Playbook (2008). Neljääkymmentä lähestyvällä Pat Solitanolla (Bradley Cooper) on vasta diagnosoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö. Hän vapautuu pakkohoidosta, jonne on päätynyt mukiloituaan vaimonsa rakastajan henkihieveriin. Patilla on ongelmia vihantunteiden ja ylipäänsä muun maailman kanssa, ja silloin tällöin hän kuulee ääniä. Suodattimet puuttuvat, mutta nappeja ei huvittaisi ottaa, kun ne lihottavat.

Huolestunut äiti Dolores (Jacki Weaver) ja pakko-oireisuuteen taipuvainen isä Pat Sr. (Robert De Niro) ottavat tuhlaajapojan luokseen asumaan ja koettavat jaksaa tämän vaihtuvia tuulia. Dolores, täysjärkisin koko poppoosta, on tottunut irrationaaliseen käytökseen elettyään viisikymmentä vuotta miehensä aggressiivisen jalkapallohulluuden kanssa. Toisin kuin ulkoisesti menestyvä velipoika Jake (Shea Whigham), Pat ei ole kiinnostunut rahasta vaan ainoastaan yhdestä päämäärästä: Nikki-vaimo on saatava takaisin. Siksi hän ramppaa terapiassa, ahmii klassikkoromaaneja ja urheilee monomaanisesti. Rutiinit sekoittaa Tiffany (Jennifer Lawrence), nuori leski, joka on yhtä rehellisesti sekaisin kuin Pat. Näiden kahden välille syntyy erikoinen yhteys.

Syntyy vanhoista screwball-komedioista muistuttava tilanne: sammakoita suustaan suoltava Pat tarvitsee Tiffanya saadakseen yhteyden ex-vaimoon. Vastapalveluksena yhtä sanavalmis Tiffany kiristää miehen parikseen harjoitellakseen tanssikilpailuun. Kummankin todelliset tunteet ja motiivit heilahtelevat. Ahdistuksen ja itseinhon sumussa on vaikeaa löytää ”pilven hopeareuna”: se jokin, joka tuo kaaokseen mieltä. Kolmas yli käenpesän lentänyt on sympaattinen Danny (Chris Tucker), jonka paranoidinen päähänpinttymä liittyy hiuksiin.

David O. Russell (Taistelija, I Heart Huckabees) saa näyttelijöistä irti tuoreita suorituksia. Kompleksiset hahmot tulevat samastuttavasti lähelle. Kipeitä aiheita – masennus, lääke- ja muut riippuvuudet, läheisen kuolema jne. – ei juuri pehmusteta tai sokeroida, vaikka kyseessä onkin romanttinen elokuva. Mielenterveysongelmia lähestytään reippaalla no nonsense -otteella, johon mahtuu niin tuskaa kuin huumoria. Tällaisia me ihmispolot olemme, kaikki enemmän tai vähemmän eksyksissä. Tärkeintä lienee lopettaa valehtelu itselle ja muille.

Yleensä komeiden renttujen rooleissa nähty Bradley Cooper (Kauhea kankkunen, A-Team) osoittaa herkkyytensä Patin haastavassa osassa, ja siirtyykin sen myötä vakavasti otettavien luonnenäyttelijöiden joukkoon. Elokuvan ravistavimman suorituksen tekee kuitenkin 22-vuotias Jennifer Lawrence (Winter's Bone, Nälkäpeli), joka on täynnä tulta ja tappuraa. Persoonallinen lahjakkuus ehti ja pokata Kultaisen maapallon ja jännittää nyt muiden tekijöiden rinnalla Elokuva-akatemian helmikuisia valintoja.

Unelmien pelikirja on kuin Little Miss Sunshine edistyneille: kumpikin leffa kertoo kirpeästi moniongelmaisesta perheestä, joka loppujen lopuksi pitää yhtä. Molemmissa juonen kaari huipentuu suureen amerikkalaiseen kilpailuun (edellisessä pikkutyttöjen kauneuskisaan, jälkimmäisessä kilpatanssiin). Mutta jos vuoden 2006 hittikomedia käsitteli teemojaan söpösti ja hieman osoittelevasti, Russellin teos maistuu koko ajan todelta. Modernin klassikon ainesta.

Teksti: Tuuve Aro