Iskujen hyvä ajoitus selittää osaltaan bensajonojen syntymisen Venäjällä, sanoo Laura Solanko Suomen Pankista.
Ukraina on iskenyt viime aikoina useisiin Venäjän öljynjalostamoihin tahdilla, jonka arvioidaan keskeyttäneen jopa 17 prosenttia maan jalostustoiminnasta. Muun muassa Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU on myöntänyt olevansa kaukoiskujen takana ja kommentoinut toimeenpanneensa "lennokkipakotteita" Venäjän öljyteollisuutta vastaan.
Venäjältä on kantautunut samaan aikaan uutisia polttoainepulasta ja jonoista bensa-asemille esimerkiksi Kaukoidässä.
Lue aiemmat juttumme aiheesta:
ISW: Bensakriisi ravistelee Venäjää
Venäjällä polttoainekriisi: Bensajonot jopa kilometrien mittaisia
Vanhempi neuvonantaja Laura Solanko Suomen Pankin nousevien talouksien tutkimuslaitoksesta (Bofit) arvioi ukrainalaisten valinneen hyvin sekä iskujen kohteet että niiden ajankohdan. Bensiinin ja dieselin kysyntä olisi juuri tähän aikaan vuodesta Venäjällä muutenkin korkeimmillaan.
– Elokuussa tehdään paljon sadonkorjuutöitä. Sen lisäksi on lomakausi, ja kun entistä vähemmän pystytään lentämään mihinkään, niin lomalle autoillaan, Solanko kertoo STT:lle.
Kausivaihtelua on siis ollut aiemminkin, mutta nyt tilannetta pahentaa Solangon mukaan asevoimien suuri polttoainekulutus sekä se, että vientiä on siirtynyt yhä enemmän maanteille.
Paikoittaisista bensajonoista huolimatta polttoaineen pumppuhinta ei ole Solangon mukaan ainakaan venäläisten tilastojen mukaan vielä merkittävästi noussut. Kotimaista tarjontaa pyritään suojaamaan sillä, että bensiinin vienti maasta on kielletty.
Varsinaisesta perustuotteesta eli raakaöljystä Venäjällä ei ole pulaa. Sitä kyettäisiin Solangon mukaan tuottamaan enemmänkin.
– Pulaa on nyt mitä ilmeisimmin jalostamokapasiteetista ja jalosteista. Sen takia on puhuttu myös esimerkiksi siitä, että Venäjä ostaisi Valko-Venäjältä öljyjalosteita, jotka on toki jalostettu venäläisestä öljystä, Solanko kertoo.
Puskurirahat pian käytetty, lainaa vain kotimaasta
Sotaa käyvän Venäjän taloudelliset ongelmat ovat lisääntymässä, koska öljy- ja kaasutulot ovat laskeneet samalla kun menojen kasvu on jatkunut vahvana. Tämän vuoden alkupuoliskolla bruttokansantuote kasvoi vain noin prosentin eli selvästi vähemmän kuin kahtena edellisenä vuotena.
– Aika paljon on ollut keskustelua siitä, että jos hidastuminen jatkuu tämmöistä tahtia, niin kasvu loppuu kokonaan ja saattaa kääntyä supistumiseksi joko tämän vuoden lopulla tai ensi vuonna, Solanko kertoo.
Kasvu keskittyy sotaan liittyville teollisuudenaloille, kun taas esimerkiksi kaivannaisteollisuudessa – johon öljy ja kaasu kuuluvat – tuotanto on Solangon mukaan jo supistunut.
Venäjän vajaan kahden prosentin budjettialijäämä ei ole ehkä suuren suuri, mutta ennen sotaa energiaviennistä kerätyt puskurit alkavat silti ehtyä.
– Jos sieltä nyt kaikki käytettäisiin, niin tämän vuoden budjettialijäämä ehkä voitaisiin kattaa, Solanko arvioi.
Hän muistuttaa, ettei monilla muilla alijäämäisen budjetin kanssa kamppailevilla mailla ole ylimääräisiä puskureita koskaan ollutkaan. Ne kuitenkin pystyvät ottamaan alijäämän kattamiseksi edullista lainaa ulkomailta, toisin kuin Venäjä, jonka on pakko lainata kotimaasta.
– Tämä on yksi ihan selkeä kanava, missä pakotteet tekevät Venäjän valtiontalouden tilanteen paljon vaikeammaksi kuin se muuten olisi, Solanko sanoo.
Palkkojen nousu peittoaa vielä inflaation
Venäjän energiaviennin ahdinkoa lisää entisestään EU:n ensi viikolla voimaan tuleva tiukempi hintakatto venäläiselle öljylle.
Talouden kasvun hidastumisen myötä myös inflaatio on hidastunut, tosin vasta vajaaseen 10 prosenttiin. Palkat ovat toistaiseksi nousseet tätäkin nopeammin, eivätkä venäläisten keskimääräiset reaaliansiot ole Solangon mukaan vielä laskeneet.
Polttoaineiden hintojen lisäksi perinteisesti herkkä asia kansalaisille ovat olleet elintarvikkeet. Venäjän tämän vuoden sadosta uhkaa tulla heikko, mutta Solangon mukaan sen tuskin annetaan näkyä liikaa kuluttajille.
– Sitten vaan rajoitetaan vientiä. Ja kyllä Venäjä omavarainen on: ei siellä niin huonoa satoa saada aikaiseksi, että ruoka loppuisi, Solanko sanoo.
Suuren maan omavaraisuus monen muunkin asian suhteen kannattelee sitä myös sodan oloissa. Solanko epäilee, onko usein mainitussa venäläisten kyvyssä kestää muita enemmän kurjuutta todella perää. Ennemminkin kyseessä voisi olla terve itsesuojeluvaisto autoritaarisen hallinnon puristuksessa.
– Protestoimisella voi menettää työpaikan, lapsen päivähoitopaikan, siskon sairaalapaikan, päätyä vankilaan tai luultavasti rintamalle. Niin kauan kun on paljon menetettävää, niin luulen, että missä tahansa systeemissä suuri osa kansaa päätyy olemaan hiljaa, Solanko pohtii.