Työmatkavalinnoilla suuret ympäristövaikutukset

Suomen valtio on sitonut itsensä ja kansalaisensa kansainvälisiin sopimuksiin, joilla pyritään merkittäviin hiilidioksidin ja muiden kasvihuonekaasujen päästöjen leikkauksiin.

- Meidän pitää EU:ssa vuoteen 2020 mennessä vähentään päästöjä vähintään 20 prosenttia, ja siihen on jo sitouduttu. Vuoteen 2050 mennessä pitäisi saada 80-90 prosenttia päästöistä pois, kertaa Suomen Ympäristökeskuksen erikoistutkija Ari Nissinen Suomen tekemiä kansainvälisiä ympäristösitoumuksia.

Tavoitteeseen ei päästä millään, ellei jokainen kanna korttansa kekoon. Täällä pohjoisessa on pakko lämmittää taloja, mutta kaikkien ei ole aivan pakko ajaa henkilöautolla. Silti teemme sitä kaiken aikaa.

Nykyään suomalaiset ajavat täsmälleen yhtä monta kilometriä julkisilla kulkuneuvoilla kuin kolmekymmentä vuotta sitten. Henkilöautoilla ajettu kilometrimäärä taas on liki kaksinkertaistunut samassa ajassa.

Toimittajan työmatka syynissä

Koehenkilönä olleen toimittajan työmatka on 12,5 km, josta suurin osa on tavallisia katuja. Enimmäkseen hän ajaa sen yksin omalla autollaan, joka toistakymmentä vuotta vanha. Ympäristön kannalta tämä on huonoin mahdollinen vaihtoehto.

Suomen Ympäristökeskuksen erikoistutkija Ari Nissinen laski näin kuljetun työmatkan ympäristörasitukset.

Yli kymmenen vuotta vanhalla bensiiniautolla ajetun 25 kilometrin CO2ekv-päästöt ovat 6 kg. Kun parhailla ekoautoilla sama matka tuottaisi vain 3,5 kiloa CO2ekv. Vanhalla autolla ajaminen ei ole ainakaan ympäristön kannalta viisasta.

Helposti voisi luulla, että vanha auto kannattaa ajaa loppuun, koska sen valmistaminen on aiheuttanut ympäristöä rasittavia päästöjä. Näin ei kuitenkaan ole.

- Henkilöauton ympäristöpäästöistä vain 10-20 prosenttia aiheutuu sen valmistamisesta, loppu tulee auton käyttämisestä, kertoo erikoistutkija.

- Vanhan auton käyttäminen ei ole ekoteko, hän kuittaa.

Suomalainen yksityinen kulutus tuottaa vuorokaudessa 24 kg CO2ekv. Siihen verrattuna esimerkkihenkilön päästöistä neljäsosa syntyy pelkästään työmatkan ajamisesta. Jos autoilusta ei voi luopua, niin ympäristön kannalta olisi viisainta tutkia kimppakyytimahdollisuuksia, ja yhdistää asiointia työmatkoihin.

- Kun auton vaihtaminen tulee ajankohtaiseksi, niin vaihtaa sitten siihen mahdollisimman vähäpäästöiseen, vinkkaa Ari Nissinen.

Linja-autolla sama 25 kilometrin matka tuottaa vain 2,5 kg CO2ekv, mikä on alle puolet esimerkkiautosta ja myös parempi kuin yksikään ekoauto, joista parhaiden tulos on 3,5 kg hiilidioksidiekvivalenttia. Linja-autolla esimerkkimatka ei suju yhtä joutuisasti kuin henkilöautolla, koska reittiin kuuluu yksi vaihto, mutta silti käytetty aika on kohtuullinen.

Auto paha, entä pyörä?

Polkupyörällä samainen reitti kestää 50 minuuttia, ja siihen aikaan koehenkilölle tuli paha hiki, joka taas piti huuhtoa suihkussa työpaikalle päästyään. Pyöräily sinällään ei tuota päästöjä lainkaan, mutta pyörän valmistaminen niitä aiheuttaa. Tavallisen pyörän valmistuspäästöt tulee kuitattua, jos ajaa hankkimallaan pyörällä 1000 kilometriä, jotka muuten ajaisi autolla.

Jos pyöräilee lujaa ja joutuu käymään suihkussa ennen kuin voi aloittaa työt, niin kahden ja puolen minuutin suihkuun tarvittavan kuuman veden ympäristökuormitus vastaa yhden autoilukilometrin päästöjä. Lisäksi pitää tietysti muistaa, että pyöräilevä henkilö tarvitsee enemmän energiaa. Jos 25 kilometrin pyöräilemiseen tarvittavan lisäenergian saa syömällä 300 grammaa enemmän ruisleipää kuin muuten söisi, niin ruisleipäpalojen tuottamisen ympäristövaikutukset ovat kuitenkin vain 300 grammaa CO2ekv.

Tavallisen pyörän vaihtoehtona on sähköpyörä, joka on hauska ja nopea kulkuneuvo kaupunkiliikenteessä. Siinä sähkömoottori avittaa pyöräilijää niin, että matkanopeus nousee, vaikka hiki ei tule laisinkaan.

- Jos akkua ladataan keskimääräisellä suomalaisella sähköllä, niin päästö kilometriä kohden on noin 2-3 grammaa, kertoo Ari Nissinen laskelmistaan. Eikä suihkua tarvita.

Tosin sähköpyörän valmistuspäästöjen kuittaamiseen tarvitaan enemmän kilometrejä, sillä akku on aina ongelmallinen. Jos tavallisen pyörän valmistaminen aiheuttaa noin sata kiloa päästöjä, niin sähköpyörätuotannossa niitä syntyy 1,5-2-kertainen määrä.

Kajakilla vai kävellen?

Suomi on vesistöjen pirstoma. Siksi ei ole ihan tuulesta temmattua selvittää työmatkaa veneellä tai kajakilla. Kajakin valmistamisen ympäristörasitukset ovat samaa luokkaa kuin polkupyörän. Soutamisesta tai melomisesta ei synny lainkaan ympäristöä kuormittavia päästöjä. Pyöräilystä tuttu ruuan määrä ja suihkutarve liittyvät tietysti myös soutamiseen ja melomiseen.

Niin mukavaa kuin vesillä onkin, niin aika harvoin se onnistuu sujuvasti osana työmatkaa. Ensinnäkin kyseessä on melko hidas kulkuneuvo ja toisekseen kajakin "pysäköiminen" ei ole aina mutkatonta kaupungin tai taajaman rannoilla.

- Extremehommaa, en suosittelisi yleisesti, tyytyy ympäristömies toteamaan ja saa testaajan koko tuen taakseen.

Vesireittejä voi hyödyntää myös moottoriveneillä, mutta sen vaihtoehdon päästöjä ei ole tässä laskettu.

Kävely olisi tietysti aivan loistava ratkaisu niin ympäristön kuin terveyden kannalta.

- Yksien ylimääräisten lenkkareiden valmistamisen ympäristövaikutus on vuodelle jaettuna olematon, sanoo kaiken laskenut erikoistutkija.

Arjen raamit kuitenkin pakottavat hylkäämään kävelyn ainakin testatulla 12 ja puolen kilometrin matkalla. Kaksi tuntia kävelyä aamuin illoin vie aivan liikaa aikaa.

Raideliikenne on erittäin ympäristöystävällistä, ja sitä kannattaa suosia aina, kun mahdollista. Koehenkilöllemme ei kuitenkaan raiteista ole apua, vaikka testimielessä raiteellinen reitti testattiinkin. Kun koehenkilön arjen reunaehdot ja ympäristöarvot sovitettiin yhteen, niin parhaaksi vaihtoehdoksi nousi bussi, jonka ympäristörasite on kohtuullinen eikä aikaakaan kulu mahdottomia.

MYÖS TYÖMATKALLA ON SUURET YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET

TOIMITTAJAN TYÖMATKAN YMPÄRISTÖRASITUKSET LASKETTIIN