Saksaan nousee yli 150 metriä korkeita tuulimyllyjä edelleen kiihtyvällä vauhdilla, vaikka paikallisesti myös vastustajien määrä kasvaa. Monilla paikkakunilla jopa ympäristönsuojelijat torjuvat uusiutuvan energian lisärakentamisen.
Trogenin kylässä, Baijerin, Thüringenin ja Saksin osavaltioiden rajamaastossa, kylän katoista kasvaa massiivisia tuulimyllyjä. Tai ainakin siltä näyttää, kun laaksossa lepäävää kylää katselee mäen päältä noin kilometrin päästä. Joitain kyläläisiä näkymä häiritsee.
– Pitäähän se myöntää, ettei tätä maisemaa enää mielellään katsele, lastenvaunuja työntävä nuori äiti tokaisee, mutta ei halua jäädä haastateltavaksi.
– Samoin ajattelevia on täällä paljon, hän huikkaa perään.
Jotkut ottavat asian annettuna. Heistä useimmat hyötyvät tuulipuistoista tavalla tai toisella.
– Ovathan ne parempia kuin aurinkokennot, jotka vievät paljon enemmän tilaa, traktorinsa kopista alas hypännyt karjatilallinen tähdentää. Hänkään ei halua nimeään julkisuuteen.
”Asukkaat jyrätään”
Lähistön suurimmasta kaupungista Hofista kotoisin oleva tuulivoiman aktiivinen vastustaja Walter Schorsch kuuntelee viljelijän jutustelua. Hän ei salaa olevansa eri mieltä. Schorschin näkemyksen mukaan kaunis keskisaksalainen harjumaisema on yksinkertaisesti pilalla.
– Pelkästään täällä Hofin maakunnassa on yli 125 tuulimyllyä. Paikalliset asukkaat on tässä asiassa jyrätty, Schorsch vuodattaa.
Maisema- ja meluhaittoja enemmän häntä kismittää tuulisähkölle maksettava syöttötariffi, joka nostaa kotitalouksien maksaman sähkön hinnan Euroopan korkeimmaksi.
– Tämä on posketonta rahan tuhlausta. Energiapoliittinen uudistus ei koskaan tule toimimaan, eläkkeellä oleva insinööri puhisee ja esittelee pellon laidalla omia laskelmiaan.
Viljelijä hymähtää ja potkii maata. Hänen mielestään Schorsch liioittelee. Erimielisyys ei äidy avoimeksi riitelyksi, mutta se kuvaa hyvin asetelmia useimmilla Saksan tuulivoimapaikkakunnilla.
Kahtiajako syvenee
Kylät jakautuvat lähes poikkeuksetta kahtia. Ne, jotka hyötyvät tuulipuistoista kannattavat lisärakentamista. Sivuun jääneet kiinteistöjen ja maan omistajat ovat käärmeissään.
Jo useamman vuoden ajan vastustajiin on liittynyt myös ympäristönsuojelijoita, koska tuulimyllyistä on haittaa kasvustolle ja eläimille, erityisesti linnuille. Näin ainakin väitetään.
Saksa on maailman kolmanneksi suurin ja Euroopan suurin tuulisähkön tuottaja. Tuulimyllyjä on koko maassa yhteensä yli 28 000. Niistä reilut 27 000 on rakennettu maalle ja vajaa tuhat merelle.
Viime vuonna Saksaan rakennettiin vajaat 2 000 uutta tuulivoimalaa. Yli 12 prosenttia maan sähköstä tuotetaan tuulella.
”Ala saattaa kutistua”
Hofin maakuntaan tuulipuistoja suunnittelevan Primus Energien projektijohtaja Manfred Stiegler on varovainen arvioidessaan tulevaa kasvua.
– Koska uusiutuvia energialähteitä koskeva laki on muuttumassa, minä henkilökohtaisesti arvioisin, että täällä ala mieluumminkin kutistuu seuraavan viiden vuoden aikana. Maailmanlaajuisesti kasvu kuitenkin jatkuu, Striegl puntaroi.
Tuulivoimaa on rakennettu Saksaan muhkeiden syöttötariffien turvin. Voimaloiden pyörittäjät ovat parhaimmillaan saaneet yli 20 senttiä kilowattitunnilta 20 vuoden ajan. Samaan aikaan, sähkön varsinainen tukkuhinta on ollut selvästi alhaisempi eli viitisen senttiä tai jopa vähemmän kilowattitunnilta.
Erotuksen ovat maksaneet kotitaloudet ja yritykset, jotka käyttävät sähköä. Myös tämä kiihdyttää arvostelua paikkakunnilla, joille rakennetaan uusia tuulimyllyjä.
– Minusta vastustus on ymmärrettävää. Kyse ei kuitenkaanole mistään yksinomaan tuulivoimaa koskevasta ilmiöstä. Myös kaikkea muuta rakentamista vastustetaan, Striegl korostaa.
Eri puolilla Saksaa on käynnistetty jo yhteensäpitkälti yli 600 kansalaisaloitetta tuulivoiman lisärakentamisen vastustamiseksi. Esimerkiksi Itämeren rannikolla ja Rügenin saarella on käyty katkeraa taistelua uusista tuulipuistoista. Samanlaista vastakkainasettelua löytyy myös Reinin länsipuolen suurilta metsäalueilta Ranskan vastaisella rajalla.
Virasto välittää riitoja
Berliinin liittohallitus, jonka käsialaa energiapolitiikan muutos (Energiewende) on, perusti viime vuonna erillisen viarston, jonka tehtävänä on jakaa puolueetonta tietoa ja toimia välittäjänä, kun uusiutuvista energialähteistä taistellaan paikallistasolla.
Tuulivoimaa vastustavat kansalaisaloitteet tekevät valtakunnallisesti yhteistyötä ja mukaan on keulakuviksi saatu myös tunnettuja ympäristönsuojelijoita. He yrittävät jarruttaa tuulipuistojen rakentamista ainutlaatuisista ekosysteemeistään tunnetuille luonnonsuojelualueille. Myös voimaloiden etäisyys asutuksesta on yksi kiistakapula.
– Nykyisin me korvaamme yhä enemmän vanhoja myllyjä uusilla ja tehokkaammilla eli käytännössä korkeammilla. Se tarkoittaa, että yhdessä tuulipuistossa olevien myllyjen määrä vähenee ja samalla voidaan siirtyä kauemmas asutuksesta, Striegl erittelee.
Walter Schorsch pitää tuulivoiman rakentajia ja rakennuslupien myöntäjiä ”sumuttajina”. Aikaisemmin selvästi matalampien eli alle satametristen tuulimyllyjen sallittu etäisyys asutuksesta oli 500–700 metriä. Hänen mielestään etäisyyksiä ei ole kasvatettu samassa suhteessa, kun myllyjen korkeutta on lisätty.