Tutkimus: Kasvit muuttaneet toimintaansa ihmisen tupruttelun seurauksena

Kun teollisuus, autot tai voimalat tupruttavat hiilidioksidia ilmaan, puolet siitä jää ilmakehään, neljäsosa sitoutuu kasvillisuuteen ja neljäsosa imeytyy valtameriin.

Tänään julkistetun tutkimuksen mukaan kasvillisuuden merkitys ilmastonmuutoksen hillitsijänä on luultua merkittävämpi.

Yhteyttämisvauhti kiihtynyt selvästi

– Kasvien yhteyttämisvauhti on kiihtynyt jopa kolmanneksella 1900-luvun aikana. Se on valtavan iso määrä. Jos yhteyttäminen ei olisi kiihtynyt tätä vauhtia, meillä ilmastonmuutos olisi edennyt paljon nopeammin kuin mitä se on tehnyt, sanoo Ilmatieteen laitoksen tutkimusprofessori Jari Liski.

Tutkimuksessa kehitettiin uudenlainen tapa mitata muutoksia kasvien yhteyttämisessä. Mukana laskelmia tekemässä oli suomalainen matemaatikko, Ilmatieteen laitoksen tutkimusprofessori Marko Laine.

– Tässä oli kiehtova, monitieteinen tutkimustapa. Tutkimus perustui siihen, että antarktiksen jäästä kairatuista näytteistä mitattiin karbonyylisulfidin pitoisuutta. Se poistuu ilmakehästä kasvien yhteyttämisen yhteydessä. Sitten tutkimusryhmä rakensi laskentamallin siitä, mistä karbonyylisulfidia ilmakehään tulee. Tulokset perustuvat kairauksiin yhdistettynä ilmakehähavaintoihin ja tutkimusasemilla tehtyihin havaintoihin ja hyvin edistyneeseen matemaattiseen inversio-ongelmien mallinnukseen, joka meillä Suomessa on kansainvälisesti katsottuna ihan kärkitasoa, selittää Liski.

Kasvillisuuden kyky imeä hiilidioksidia ilmakehästä saattaa heikentyä tulevaisuudessa. Lehtikuva

"Ei riitä ratkaisemaan ilmasto-ongelmaa"

Vaikka kasvit sitovat hiilidioksidia tehokkaasti, se ei riitä pysäyttämään ilmastonmuutosta.

– Ei tämä kasvillisuuden kasvu ole kiihtynyt läheskään niin paljon, että se olisi ottanut kaikki meidän päästöt pois sieltä ilmakehästä. Ei tämä sinänsä riitä korjaamaan tätä ilmastonmuutoksen ongelmaa, huomauttaa Liski.

Tutkija muistuttaa, että vaikka kasvien kyky sitoa hiiltä on kasvanut, tilanne ei välttämättä jatku samanlaisena tulevaisuudessa.

– Kuivuuteen, lämpötilan vaihteluihin, sään ääri-ilmiöihin liittyy paljon sellaisia tekijöitä, joiden takia on aivan varmaa, että tulevaisuus ei ole samanlainen kuin tähän asti. Prosessi varmaan toimii samalla tavalla, mutta lopputulos ei ole samanlainen, ennakoi Liski.

Kasvien hiilensidontakyky voi heikentyä

Ensimmäisiä merkkejä siitä, että kasvien hiilensidontakyky olisi heikkenemässä, on jo havaittu.

– Joitakin merkkejä on. On tutkittu, että vaikka ilmasto on lämmennyt pohjoisella pallonpuoliskolla, kasvillisuuden, esimerkiksi metsien, kasvu ei olekaan kiihtynyt kuivuuden vuoksi. Sitten ovat metsätuhoihin liittyvät asiat ja kasvien ravinteiden saantiin liittyvät asiat. Pitää selvittää tarkemmin, koska ne alkavat rajoittaa kasvillisuuden kasvua, pohtii Liski.

Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää ilmastonmuutosmallien kehittämisessä ja ilmastoennusteiden tarkentamisessa.

– Tämä tutkimus on selvä osoitus siitä, että meillä pitää olla havaintoverkkoja ja niitä täytyy pitää yllä. Meidän pitää havainnoida ilmastonmuutokseen liittyviä merkkejä, jotta osataan seurata, miten ilmastonmuutos etenee, huomauttaa Liski.