Urheiluseurojen tekemä työ lasten ja nuorten yhdenvertaisuuden eteen näkyy, mutta todellinen tasavertaisuus on yhä kaukana.
Suomessa noin 60 prosenttia 9–15-vuotiaista lapsista harrastaa urheiluseuroissa. Me-säätiön ja urheiluseurojen yhteistyössä keräämään datan perusteella seuratoimintaan ei tällä hetkellä saada mukaan kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia lapsia ja nuoria.
Me-säätiön ja 73 suomalaisen urheiluseuran keräämä tuore data osoittaa, että seurat onnistuvat tavoittamaan haavoittuvassa asemassa olevia lapsia ja nuoria hieman aiempaa paremmin, mutta varsinkin syrjäytymisriskissä olevat jäävät herkimmin toiminnan ulkopuolelle.
Merkitseviä tekijöitä ovat yksinhuoltajuus, työttömyys, vanhempien matala koulutustaso ja köyhyysrajan alla olevat tulot.
Kyselyyn vastasi peräti yli 6 000 alle 18-vuotiasta harrastajaa tai heidän huoltajaansa.
"Harrastaminen on jakolinja, joka heijastaa eriarvoistumista"
Me-säätiön selvitysten mukaan kasautunutta huono-osaisuutta kokevien lasten osuus urheiluseuroissa on kasvanut 2,3 prosentista 3,9 prosenttiin kahdessa vuodessa. Väestötasolla vastaava osuus on 5–9 prosenttia.
Tulosten perusteella urheiluseurojen tekemä työ lasten ja nuorten yhdenvertaisuuden eteen näkyy, mutta todellinen tasavertaisuus on yhä kaukana.
– Lasten ja nuorten vapaa-ajan elämät eriytyvät jo varhaisessa vaiheessa. Harrastaminen on yksi näkyvä jakolinja, joka heijastaa yhteiskunnan eriarvoistumista. Tarvitsemme ratkaisuja, jotka madaltavat osallistumisen esteitä ja kohdentavat tukea sinne, missä siitä on tutkitusti eniten hyötyä, toteaa Me-säätiön toimitusjohtaja Tiina-Maija Toivola.
–Tämän datan pohjalta voidaan sanoa, että kasautunut huono-osaisuus hankaloittaa harrastukseen pääsyä. Esimerkiksi pienituloisia on tämän datan perusteella melko paljon urheiluseurojen piirissä, mutta osallistuminen vaikuttaa vaativan myös muita resursseja, jolloin esimerkiksi pienituloisten yksinhuoltajaperheiden lapsille osallistuminen voi olla monista syistä hankalampaa.
16:35Salasuo: Harrastuksen lopettamisikä on varhaistunut huomattavasti.
Lapsiperheköyhyys syvenee
Joka kuudes kyselyyn vastannut elää pienituloisessa, alle köyhyysrajan elävässä perheessä, mutta moni jää harrastuksen ulkopuolelle muun muassa perheen voimavarojen puutteen vuoksi.
– Osallistuminen urheiluseuratoimintaan vaatii siis taloudellisten resurssien lisäksi muita resursseja, esimerkiksi verkostoja, kielitaitoa, aikaa tai ymmärrystä siitä, miten ja millaisten harrastusten pariin voi päästä tai miten hyötyä esimerkiksi seurojen taloudellisen tuen muodoista, sanoo Toivola.
Tulevaisuus huolettaa.
– Lapsiperheköyhyys syvenee sosiaali- ja terveysministeriön tuoreimpien arvioiden mukaan. Jo nyt 180 000 lasta ja nuorta ovat köyhyys- ja syrjäytymisriskissä.
Me-Säätiössä arvioidaan, että noin 200 000 koululaista ei harrasta ohjattua liikuntaa edes kerran viikossa.
Sosiaali- ja terveyssektorin aiheisiin erikoistunut toimittaja Joonas Lepistö avaa yhteiskunnan ajankohtaisia teemoja. Asiantuntijoiden ja kansalaisten kokemusten kautta Lepistö kertoo, missä tilassa Suomen sosiaali- ja terveyspalvelut ovat.
Hyviä uutisia
Jopa 79 prosentilla Me-säätiön selvitykseen osallistuneista seuroista oli käytössä erilaisia tukimuotoja, joista yleisimmät tuen muodot olivat maksuttomat ryhmät ja taloudellinen tuki harrastusmaksuihin. Seurat, joilla oli käytössä toinen tai molemmat taloudellisen tuen muodot, tavoittivat selvästi enemmän haavoittuvassa asemassa olevia lapsia ja nuoria.
Tuen vaikutus näkyy konkreettisesti:
Seuroissa, joissa käytössä oli kaksi tukimuotoa, tavoitettiin vajaat 5 prosenttia harrastajia, joiden perhetaustassa on kasautunutta huono-osaisuutta. Seuroissa, joissa tukea ei ollut käytössä, tavoitettiin vain 2,5 prosenttia kasautunutta huono-osaisuutta kokevia lapsia ja nuoria.
Muuta kuin suomea tai ruotsia kotikielenään puhuvien lasten osuus kasvaa kymmeneen prosenttiin, mikäli seuralla oli käytössä kaksi taloudellisen tuen muotoa. Niissä seuroissa, joissa tukea ei tarjottu, näiden lasten ja nuorten määrä jäi reiluun neljään prosenttiin. Väestötasolla muuta kuin suomea tai ruotsia kotikielenään puhuvia alle 18-vuotiaita on noin 12 prosenttia.
Hyväosaiset löytävät paremmin ystäviä
Kyselyn mukaan 80 prosenttia kokee, että he ovat tärkeä osa ryhmää ja urheiluseuraa ja heillä on hyvä ystävä seurassa, mutta kasautunutta huono-osaisuutta kokevat myös kokevat enemmän sitä, että heillä ei ole lainkaan ystävää joukkueessa.
26 prosenttia kasautuvan huono-osaisuuden perheiden lapsista kokee, että heillä ei ole ystävää seurassa ja peräti 43 prosenttia muunkielisistä kokee näin.
– Lisäksi syrjinnän ja rasismin kokemukset ovat järjestäen korkeampia heillä, jotka ovat lähtökohtaisesti huonommassa asemassa.
Mitä monimuotoisempi harrastajajoukko, sitä enemmän kiusaamista
Tutkimusten mukaan säännöllinen ja yhteisöllinen harrastus suojaa syrjäytymiseltä ja vahvistaa hyvinvointia. Me-säätiön data osoittaa kuitenkin, että juuri syrjäytymisriskissä olevat lapset ja nuoret jäävät useimmin harrastamisen hyötyjen ulkopuolelle.
– Selvitys paljastaa, että monimuotoistuvat seurat tarvitsevat uudenlaista osaamista: mitä laajemmin seura tavoittaa lapsia ja nuoria eri taustoista, sitä enemmän se kohtaa myös haasteita, kuten kiusaamista ja syrjintää.
– Seurat tekevät jo paljon, mutta yhdenvertaisuus ei synny itsestään. Kun seura kasvaa monimuotoisemmaksi, sen pitää samalla vahvistaa turvallisuuden tunnetta ja kuuluvuuden kokemusta.
Sosiaali- ja terveyssektorin aiheisiin erikoistunut toimittaja Joonas Lepistö avaa yhteiskunnan ajankohtaisia teemoja. Asiantuntijoiden ja kansalaisten kokemusten kautta Lepistö kertoo, missä tilassa Suomen sosiaali- ja terveyspalvelut ovat.
