Turvapaikahakemusten hyväksymisprosenteissa on EU-maiden kesken suuria eroja. Euroopan tilastoviranomaisen Eurostatin luvuista ei kuitenkaan voi tulkita, miten suuri osa paikkaa hakeneista saa lopulta jäädä maahan.
Maahanmuuttovirasto esitteli tänään esimerkkejä eurooppalaisista päätöskäytännöistä turvapaikanhakijoihin liittyen. Myönteisten päätösten määrät kansallisuuksittain vaihtelevat huomattavasti.
Selkein tilanne on syyrialaisten ja eritrealaisten kohdalla, heidän hakemuksistaan hyväksytään pääsääntöisesti melkein jokainen.
Kahden merkittävän turvapaikanhakijoiden lähtömaan kohdalla tilanne muuttuu huomattavasti. Afganistanilaisten hakemusten hyväksymisosuudet vaihtelevat välillä 30 prosenttia – 95 prosenttia. Joissakin maissa siis hyväksytään miltei kaikki hakemukset, kun taas toisessa ääripäässä alle joka kolmas. Suomessa hyväksyttiin 2014-2015 68 prosenttia afganistanilaisten hakemuksista.
Irakilaisten hakemuksista hyväksytään joissakin maissa joka viides, toisissa jopa sata prosenttia. Eurostatin mukaan Suomessa viime vuonna 85 prosenttia irakilaisista sai myönteisen päätöksen. Mm. Irlannissa, Ranskassa ja Saksassa määrä on pienempi, muissa Pohjoismaissa ja Britanniassa suurempi. Maahanmuuttoviraston mukaan eroihin vaikuttavat mm. hakijaprofiilit ja oikeuskäytännöt.
Tilastoja helppo tulkita väärin
Huomionarvoista on, että Eurostatin tilastoissa tilastoidaan vain kussakin valtiossa tehdyt myönteiset tai kielteiset päätökset. Niissä ei siis näy rauenneita tai tutkimatta jätettyjä tapauksia.
Rauennut hakemus tarkoittaa esimerkiksi tilannetta, jossa hakija on poistunut maasta tai vetänyt itse hakemuksensa pois. Tutkimatta jätetään tapaukset, joissa ns. Dublinin säännön mukaan ratkaisu on tehtävä toisessa maassa. Maahanmuuttoviraston tilastoissa myös Dublin-tapaukset ja rauenneet hakemukset luetaan mukaan tehtyihin päätöksiin.
