Koskaan aikaisemmin ei Mestarien liigan historiassa ole nähty välierävaiheessa peräti kolmea valmentajaa samasta maasta. Huikeamman saavutuksesta tekee vielä se, että Thomas Tuchelille, Julian Nagelsmannille ja Hansi Flickille välieriin pääseminen on ensimmäinen kerta, kirjoittaa C Moren jalkapalloselostaja Tuomas Virkkunen.
Sattuma näyttelee isoa roolia myös tässä pallopelissä, mutta harvemmin voi sanoa asioiden vain olevan niin tai "nyt vain kävi näin". Tässäkin tapauksessa juuret istutettiin maaperään jo aikoja sitten, ja nyt Saksassa nautitaan sadosta.
Moni muistaa 2000-luvun alun, jolloin saksalainen futis koki yhden syvimmän notkahduksensa EM-kisoissa 2004. Vain kaksi vuotta aikaisemmin Saksa oli ollut MM-finaalissa, joten moni olisi voinut ajatella kaiken olevan hyvin, "nyt vaan kävi näin". Saksalainen ei kuitenkaan näin ajattele. Asia purettiin perinpohjaisesti ja lopputulemana oli ennennäkemätön panostus saksalaiseen junioritoimintaan.
Bundesliigan seuroille tuli pakolliseksi akatemiatoimintaan panostaminen. Kykyjenetsintä käynnistettiin kunnolla, jotta 80-miljoonaisen kansan talentit myös huomattaisiin. Tälläkin hetkellä Saksassa on 13 000 valmentajaa, joilla pitää olla vähintään UEFA:n B-valmentajalisenssi. Nämä seuraavat 650 000 junioria vuositasolla, jotta parhaat ja kyvykkäimmät tulevat havaituiksi.
Vuonna 2013 saksalaiset ylpeilivät sillä, että Mestarien liigan finaalissa oli kaksi saksalaisseuraa. Muistan ajan erittäin hyvin, sillä sain olla paikan päällä Englannissa selostamassa peliä. Kateelliset englantilaiset luettelivat tuolloin mediassa syitä ja seurauksia, miksi saksalaisfutiksella menee lujaa ja heillä ei.
Seitsemän vuotta noista hetkistä eteenpäin saksalaisfinaalia ei nähdä, mutta kolme valmentajaa neljän sakissa saa miettimään, miksi näin. Ehkä vähän pienemmälle huomiolle 2000-luvun notkahduksesta on jäänyt se, että myös valmentajatoimintaan panostettiin rajusti.
Hennes-Weisweiler-akatemia Kölnin lähellä on toiminut suunnannäyttäjänä jo vuodesta 1947, eli 16 vuotta ennen Bundesliigan perustamista. Tätä nykyä valmentajakouluun otetaan vuositasolla vain 24 parasta, jotka selvittävät haastavat testit.
Jo ennen testeihin pääsyä pitää omistaa Saksan jalkapalloliiton A-lisenssi ja vähintään vuoden kokemus harjoitustoiminnasta. Kouluun pääsyn jälkeen edessä on yli 800 tuntia kursseja. Esimerkiksi Englannissa saman tutkinnon suorittaminen vaatii hieman yli 200 tuntia.
LUE MYÖS: Nyt se on varmaa: Barcelona vahvisti uuden päävalmentajan – myös potkitun urheilutoimenjohtajan korvaaja tiedossa
Tälle kaudelle koulutusta muokattiin yksilövetoisempaan suuntaan siten, että tulevat valmentajat viettävät seuroissa enemmän aikaa harjoituskentillä kuin luokkahuoneissa. Kölnissä kokoonnutaan edelleen, mutta tätä nykyä myös enemmän virtuaalisesti ja etänä.
Hansi Flick oli kurssinsa priimus vuonna 2003, Tuchel kolme vuotta myöhemmin. Julian Nagelsmann palkattiin Hoffenheimin päävalmentajaksi helmikuussa 2016, vaikka ei ollut vielä edes suorittanut kurssiansa päätökseen.
Jokainen näistä herroista on kulkenut sittemmin omia polkujaan, jotka ovat nyt yhdistyneet Lissaboniin. Jokaisella heistä on ollut matkan varrella omat vaikutteensa ja vaikuttajansa, mutta perustat luotiin jokaisen kohdalla Kölnissä.
Sattumalla on ollut pieni rooli sen rinnalla, että ensiluokkainen koulutusympäristö yhdistettynä kunnianhimoiseen ja pieteetillä tehtävään raakaan työhön tuottaa nyt hedelmiä, joista koko Saksa nauttii.
Ja muualla taas ihmetellen kadehditaan, "miksi taas kävi näin?".