Viisikymmentä vuotta sitten käynnistyi ajanjakso, mikä määrittelee perinteikkään upeaa Borussia Mönchengladbachia vielä tänäkin päivänä, kirjoittaa C Moren jalkapalloselostaja Tuomas Virkkunen.
Menestyksen lisäksi seura sai tuona aikana lempinimen "Die Fohlen" (Varsat), johtuen hyökkäysvoittoisesta ja viihdyttävästä pelityylistään. Matkattuaan varjojen mailla aikansa, Varsat ovat nyt tulleet laitumille takaisin.
Hennes Weisweilerin ja Udo Lattekin koutsaamana Borussia nappasi peräti viisi Bundesliigan mestaruutta 70-luvulla. Sen lisäksi palkintokaappiin tuli kaksi UEFA-cupia ja pääsy Euroopan Cupin (nykyinen Mestarien liiga) finaaliin vuonna 1977, minkä se Liverpoolille hävisi.
Tuona vuosikymmenenä seurassa pelasi unohtumattomia pelaajia, joista jotkut piirsivät vielä suuremmat historian merkinnät muissa seuroissa, jotkut heistä Gladbachissa. Allan Simonsen, Jupp Heynckes, Berti Vogts, Gunter Netzer, Herbert Wimmer, Lothar Matthaus...vain muutaman mainitakseni. Gladbachin kultaiset vuodet antoivat paljon ikimuistoisia asioita saksalaiseen jalkapallofolkloreen.
LUE MYÖS: Pep Guardiolan toiminta Mestarien liigassa suututti – mestariluotsilta terävä vastaus piinaaviin syytöksiin: "Myöntäisin sen kyllä"
Se oli silloin se, mutta nyt kirjoitetaan uutta ja uljasta varsatarinaa. Marco Rosen valmentama ryhmä on ollut toistaiseksi kenties koko Mestarien liigakauden positiivisin yllättäjä. Bundesliigaa pidempään seuranneille Gladbachin upea pelityyli ja pärjääminen eivät mitään yllätyksiä tuo, mutta Mestarien liigan tunnettuuden kautta nyt myös iso yleisö on huomaamassa joukkueen edesottamukset. Aineksia on tällä kaudella vaikka samanlaiseen satutarinaan, mitä nähtiin Ajaxilla pari kautta takaperin.
