”Syytin vaimoani sotkuisesta kodistamme, olin väärässä” – näetkö sinä tiskipinot merkkinä kotiäidin laiskuudesta?

– Syytin vaimoani sotkuisesta kodistamme, olin väärässä monista syistä, kirjoittaa Clint Edwards.

Edwards kertoo Washington Post -lehdessä, miten naapurin viisivuotias tyttö totesi hänen kotinsa olevan hyvin likainen.

– Norahin äidin pitää siivota enemmän, naapurin tyttö ilmoitti perheen tyttäreen ja äitiin viitaten.

Edwards kertoi tytölle, että jotkut voivat pitää vastaavia kommentteja törkeinä. Kaikesta huolimatta kommentti oli totta.

Asunto oli täynnä sekalaista tavaraa, tulvivia pyykkikoreja, nukkeja, muovailuvahakekoja ja tiskiä. Perheen kodissa vieraili jatkuvasti lasten kavereita, jotka sekoittivat asuntoa entisestään.

– Millään näistä tekosyistä ei kuitenkaan ole väliä, koska tuntuu siltä, ettei sekaiselle talolle ole olemassa minkäänlaista oikeutettua syytä. Maailmassa on ihmisiä, joilla on sekaisempi talo. Olen nähnyt niitä. Ja kun olin nuori, kävin näissä taloissa ja sanoin ilkeitä asioita, kuten: ”Näin juuri talonne. Se on melko likainen”, Edwards kuvaa.

– Sitten juoksin kotiin, kerroin äidilleni siitä ja me nauroimme ja tuomitsimme näitä sekaisissa taloissa asuvia ihmisiä. Äitini sanoi asioita, kuten: ”Eikö hän välitä lapsistaan? Tai kodistaan?” Kaikessa oli kyse aina äidin syyttämisestä.

Vaikka ajat ovat muuttuneet, ihmiset syyttävät Edwardin mukaan kodin kaaoksesta aina naista.

– Luulen, että tiedän tämän, koska myös minä tapasin syyttää vaimoani kodin sekaisuudesta. Pian sen jälkeen, kun hänestä tuli kotiäiti, minusta tuli todella tuomitseva. Aloin katsoa talomme tilaa ja ajatella: ”Sinulla on yksi työ! Yksi työ! Hoitaa kotiamme”. En koskaan ottanut huomioon, etteivät lapset välitä, jos pyyhit pölyt. He pudottelevat joka tapauksessa Cheerios-muroja, Edwards kuvaa.

– Kun olin koti-isä, lakaisin pöydän alta, ja kymmenen minuutin kuluttua se oli taas likainen. Panin lapset laittamaan lelunsa pois ennen nukkuma-aikaa, ja aamulla, ennen kuin edes nousin, lelut olivat taas esillä. En halua puhua teidän lapsistanne, mutta minun ovat uskomattomia sottaajia.

Koti-isänä miehelle selvisi pian, että ”kodista huolehtiminen” on oikeasti miljoonien töiden kokoelma: vaimo on samaan aikaan talonmies, kurittaja, opettaja, hoitaja, kuski, lohduttaja, kokki, osa-aikainen opiskelija ja paljon muuta.

Erään riidan aikana Edwards huusi vaimolleen, että perheen koti on nolossa tilassa eikä sen siivoaminen voi olla niin vaikeaa.

– Hän sanoi jotakin, mikä todella jäi mieleeni. Hän sanoi: ”Joskus vaihtoehtona on siivota talo tai viedä (lapset) Tristan ja Norah puistoon. Tai viettää heidän kanssaan aikaa hauskaa pitäen, tai opettaen heitä lukemaan tai kirjoittamaan. Joskus voin joko tiskata, tai opettaa poikaamme ajamaan pyörää, tai tytärtämme kävelemään. Suoraan sanoen teen mieluummin näitä toiseksi mainittuja.”

Edwards lakkasi näkemästä tiskipinot merkkinä vaimonsa laiskuudesta; hän alkoi itse pestä tiskit.

– Tajusin, ettei se ole hänen sotkunsa, vaan meidän sotkumme, ja aloin osallistua enemmän. Lakkasin huolehtimasta talosta ja aloin kiinnittää huomion lastemme kehitykseen. Aloin kiinnittää huomiota siihen, miten onnellisia he ovat, ja millainen suhde heillä on äitinsä kanssa, ja huomasin, että meillä on sekainen koti ja hyvin onnellisia, fiksuja lapsia.

Lähde: Washingtonpost.com

***