Trumpin taustalla yllättävä hahmo: Neuvonantajana diktaattorien luottojuonittelija

Donald Trumpin vaalikampanjan johtoon tuli keväällä mies, jonka tausta on vähintään epäilyttävä.

67-vuotias lakimies Paul Manafort tuli politiikkaan 70-luvulla ryhtyessään metsästämään Gerald Fordin presidentinvaalikampanjassa republikaanien valitsijamiehiä kahdeksassa osavaltiossa. Samaa hän harrasti myöhemmin myös Ronald Reaganin ja George Bush vanhemman kampanjoissa.

Ei siinä mitään.

Manafortin kiinnostavammat harrastukset löytyvät kuitenkin ulkomailta. Yhdysvalloille on ollut tärkeää pitää vallassa mielellään oikeistolaisia diktaattoreita muuten epävakaissa, mutta strategisesti tärkeissä maissa. Tähän tarkoitukseen on käytetty epävirallisia neuvonantajia ja Paul Manafort on ollut yksi keskeisimpiä. 

Oikeistokapinallisen tukena Angolassa

Ensiaskel oli afrikkalaisen Angolan UNITA-liikkeen oikeistokapinallisen Jonas Savimbin maineenkohotus, jotta hän saisi rahaa taisteluihinsa silloisen Neuvostoliiton tukemia Angolan vasemmistosissejä vastaan.

Hankkeen onnistuttua Manafortin lakifirma ryhtyi avustamaan Filippiinien diktaattori Ferdinand Marcosia. Marcos tuli presidentiksi 1965 ja kaappasi vallan sotatilajulistuksella 1972. Tuolloin Yhdysvalloilla oli iso tukikohta maassa ja vaikka Marcos oli läpeensä korruptoitunut ja raaka, hänestä oli hyötyä Yhdysvaltojen Aasian-valtapolitiikassa.

Diktaattorin palveluksessa

Samaan aikaan toisaalla, Afrikassa, Manafort työnsi itsensä Zairen Mobutu Sese Sekon palvelukseen. Mobutu nimesi entisen ja taas nykyisen Kongon demokraattisen tasavallan Zaireksi valtakaudekseen joka kesti kolme vuosikymmentä.

Luonnonvaroiltaan rikkaan Kongon johdossa Mobutu oli diktaattorin perikuva: hän ryösti kansaa häpeilemättä, telotti vastustajia ja lensi Concordella Pariisiin ostoksille.

Manafortilla oli sormensa pelissä myös Dominikaanisen tasavallan, Päiväntasaajan Guinean, Kenian ja Nigerian hallitusten lobbaajana.

Euroopassa Manafort oli Ranskan Eduard Balladurin presidenttivaalien kampanjastrategi 1995. Balladur oli voittajasuosikki, mutta kompastui omiin virheisiinsä ja Jacques Chirac voitti. Sitten tuli Ukrainan vuoro.

Siirtyikö Ukrainasta suoraan Trumpin avuksi?

Ukrainan vuoden 2004 presidentinvaalit oli sekava esitys. Silloinen pääministeri Viktor Janukovitsh voitti ne, mutta vilppivalitusten jälkeen korkein oikeus julisti oikeaksi voittajaksi länsimielisen Viktor Juststhenkon. Aiemmin venäläisiin avustajiin turvautunut Janukovitsh kääntyi Manafortin puoleen.

Manafort oli aiemmin ryhtynyt yhteistyöhön Ukrainan rikkaimpiin kuuluvan miehen Riat Akhmetovin kanssa kohottaakseen tämän yritysten imagoa. Manafort esitteli miehet toisilleen, Janukovitsh sai Akhmetovin rahoja Alueiden Puolueelleen. Hän voitti seuraavat parlamenttivaalit ja nousi presidentiksi 2010. Janukovitshin pako Venäjälle oli luonnollisesti tappio Manafortille.

Vielä 2014 Manafort onnistui kuitenkin saamaan Alueiden Puolueelle parlamenttipaikkoja presidentti Petro Poroshenkon yllätysvaaleissa.

Tuolta ajalta Manafortin tuttavuuksiin kuuluivat muun muassa myös oligarkit Dmytro Firtash ja Oleg Deripaska, ja seurauksiin oikeusjuttuja rahanpesusta ja muista epäilyttävistä liiketoimista. 

Sanomalehti International New York Timesin mukaan on epäselvää, loppuiko Paul Manafortin Ukrainan-toiminta tähän kevääseen ja siirtymiseen Trumpin kampanjaan. Trumpin Venäjän-lausunnot saavat kuitenkin uuden sävyn Manafortin historiasta.