Parviainen täräytti 700-grammaisen keihäänsä EM-finaalin viimeisellä kierroksella 84,52 metriin, mikä nosti hänet ikäluokkansa kaikkien aikojen listauksessa toiseksi. Edellä on vain Argentiinan BraianToledo, joka heitti vuonna 2010 89,34 metriä.
C Moren asiantuntija Mika Järvinen hehkuttaa vuolaasti Parviaisen tulosta.
– Kun alaikäisenä heittää ja voittaa, se on kova juttu. Tulos on kova. Nuori mies näyttäisi olevan hyvin potentiaalinen heittäjä tulevaisuudessakin, Järvinen hehkuttaa MTV Urheilulle.
– Onhan se ihan huikea tulos. Topi on mukana tavallaan vuoden alaikäisenä. Se tietää sitä, että ensi vuonna on mahdollisuus heittää se maailmanennätys. Tai jopa tänä vuonna, mutta jos peilataan ensi vuoteen, onhan se helvetin kova, koska kukaan muu ei olisi sitä maailmassa tehnyt niin kauan kuin tämä ikäluokka on 700-grammaisella heittänyt.
Järvinen painottaa kuitenkin, että alle 18-vuotiaiden käyttämä 700 gramman keihäs eroaa merkittävästi aikuisten sarjoissa käytettävästä 800 gramman keihäästä. Parviainen omaa kuitenkin potentiaalia tulevaisuuden kovaksi keihäsmieheksi.
– Se pitää aina muistaa, että se on 700 gramman keihäs. 800 ei ihan suorassa suhteessa mene. Kaikki mahdollisuudet ovat kuitenkin olemassa, Järvinen pohtii suomalaislupauksen tulevaisuutta.
– Se on erittäin kova ja hieno tulos, mutta siitä on pitkä matka ja tie siihen, että heittää 80 metriä, saati 90 metriä 800-grammaisella. Se ei ole suora jatkumo. On hienoa, että tulee tuollaisia tuloksia, mutta pitää muistaa, että työ ei ole vielä tehty, vaan sitä on pirusti jäljellä. Osataan laittaa oikeaan perspektiiviin se tulos. Siellä on sellaiset taustajoukot, että se kyllä muistetaan, Järvinen sanoo.
Järvinen viittaa edellisellä Topin isään Mika Parviaiseen ja setään Aki Parviaiseen, jotka molemmat heittivät omien uriensa aikana yli 80 metriä. Aki-sedän 93,09 on yhä keihäänheiton Suomen ennätys.
Järvisen mukaan Parviaisen mestaruusheitto ei ollut teknisesti paras mahdollinen, vaikkakin keihäs lensi upeassa asennossa huimiin lukemiin.
– Se ei ollut teknisesti sellainen, että 800 gramman keihäällä olisi kovinkaan pitkälle heitetty tai niin, ettei käsi hajoaisi. Siinä oli vähän teknistä alta heittoa. Kyynärpää ja olkapää eivät välttämättä tykkää tuosta heitosta.
– Keihäs lensi ihan uskomattoman hyvässä asennossa ihan alusta asti. Siinä mielessä teknisesti oli hyvä heitto, mutta heittoteknisesti oli vähän riskaapeli heitto.
"Ei ole kiirettä"
Nuorten keihäänheittäjien polku 600 ja 700 gramman keihäistä miesten 800-grammaisiin keihäisiin ei ole helppo. Kevyemmillä keihäillä voi nimittäin heittää pitkälle sellaisella tekniikalla, joka ei aikuisten keihäällä tuottaisi hedelmää.
– 600 ja 700 ovat hyvin samanlaisia heittää, eli helvetin tarkkoja sen suhteen, mihin asentoon ne laitetaan. Voidaan heittää epäterveellisestikin pitkälle niin, että hyödynnetään vain nopeaa kättä. Käsi voi olla koukussa, eikä haittaa, että tullaan vähän pönkän ohi. 600 on tavallaan vaikea ja tavallaan helppo heittää. Se pitää vain laittaa oikeaan asentoon.
– 800 on niin paljon painavampi, että se rupeaa ottamaan kyynärpäähän tosi paljon, jos sitä heittää väärin. Sitten se ei enää lennäkään, jos sitä ei heitetä tehoteknisesti oikealla tavalla, Järvinen huomauttaa.
Nuoren heittäjän on siis tärkeää löytää 800 gramman keihäällä oikeanlainen tekniikka ikävien vammojen välttämiseksi. Järvisen mukaan 800 gramman keihäällä kannattaa kuitenkin jo hyvissä ajoin heittää kevyempiä heittoja oikean tekniikan löytämiseksi.
– Itse en heittäisi kovia heittoja. Lajivoimaharjoittelua, kevyitä heittoja pienestä vauhdista, mutta samalla opetellaan heittämään sitä kasisatasta, koska se on erilainen. Mutta ei heitetä kovaa, Järvinen pohtii.
Järvinen uskoo, että nuori Parviainen saattaa jo ensi vuonna kisata miesten keihäillä, mutta Järvinen toivoo kuitenkin nuorukaiselta ja tämän kokeneilta taustajoukoilta malttia.
– Mielestäni ei ole kiirettä heittämään 800:lla kilpailuja, mutta sitä pitää heittää tässä vaiheessa kyllä jo, jos aikoo sitä joskus heittää kunnolla, koska se on erilainen heittää. Se on hyvää lajinomaista lajivoimaharjoittelua.
– Nyt en tarkoita varsinaista voimaa, vaan sitä, että lajissa kestää. Kun kasisatasta lähtee heittämään niin sanotulla oikealla tekniikalla, se on anatomisesti vääränlaista tekemistä. Siihen pitää valmistautua. Varsinkin heittopuolen olkapäätä, kyynärpäätä ja tukilihaksia pitää vahvistaa, että pystyt heittämään sitä niin sanotusti anatomisesti väärin, Järvinen kertoo.
