Toimittaja, uutispäällikkö ja vastaava tuottaja Barita Rosenström on haastatellut urallaan niin runoilijoita, ministereitä, presidenttiä, iskelmätähtiä kuin höyrylaivan kapteeniakin. Kaikki ihmiset ovat olleet omalla tavallaan vaikuttavia. Suorissa lähetyksissä on pitänyt tottua siihenkin, ettei kaikki mene aina suunnitellulla tavalla.
Barita Rosenström pitää uransa vaikuttavimpana haastateltavana runoilija, päätoimittaja ja kirjailija Ole Torvaldsia, Linus Torvaldsin isoisää.
– Olin vähän päälle kaksikymppinen, kun matkustimme haastattelemaan häntä Turun uloimpaan saaristoon pikkusaarelle, jossa hän asui. Kun nuorena itse elää tässä ja nyt, antaa perspektiiviä tavata arvokkaita, vanhoja ja osaavia ihmisiä. Ole Torvaldsissa näkyi koko eletty elämä, Rosenström muistelee.
Mieleen on jäänyt myös Kalevi Sorsan haastattelu sen jälkeen, kun Olof Palme oli ammuttu.
– Koska Sorsa ja Palme olivat olleet läheisiä ystäviä, häneltä kaivattiin kommentteja ja muistoja Suomen, Ruotsin ja muiden maiden lehdistöä varten. Niin kauan kuin Sorsa puhui suomea, kaikki meni suhteellisen hyvin. Mutta kun kieli vaihtui ruotsiksi, joka oli ollut heidän yhteinen kielensä, Sorsa liikuttui niin syvästi, ettei pystynyt jatkamaan lausunnon antamista. Ehdotin, että kuvaisimme haastattelun loppuun pieni pala kerrallaan, ja niin se onnistui.
Edes presidentin haastattelu ei jännittänyt
Rosenström sanoo, ettei hän ole oikeastaan jännittänyt haastatteluja.
– Joku voisi ehkä luulla, että esimerkiksi presidentti Mauno Koiviston haastattelu olisi jännittänyt, mutta ei. Valtio-opin professorini ja niin ikään Koivistoa opettanut Sven Lindman oli kertonut minulle niin paljon hänestä, että tutustuessamme pystyin viittaamaan kaikkeen Lindmanin kertomaan. Lisäksi tunsimme samoja asioita ja paikkoja ja puhuimme niin paljon henkilökohtaista löpinää, että viimeistään siinä kaikenlainen jännitys hävisi.
Rosenströmin mielestä poliitikoilla, varsinkin ministereillä, on yleensä hyvin yksipuoliset julkisuuskuvat.
– Todellisuudessa monet ministerit ovat suuria persoonallisuuksia. Euroopan ja ulkopolitiikan asiantuntija Pertti Salolainen esimerkiksi on loistava luontokuvaaja ja suorastaan Suomen eturivin luonnonsuojelijoita. Iiro Viinanen puolestaan saapui lama-aikaan töihin aina pitkälti ennen kello seitsemää aamulla. Meillä oli hänen suora puhelinnumeronsa siltä varalta, että tarvitsisimme hänet mukaan lähetykseen.
– Arvostan sitä, että päättäjät tuovat esille myös omaa persoonallisuuttaan. Tarkoitushan ei ole, että lehdistö tekee heistä jonkinlaisia lausuntorobotteja, vaan että esiin tulee ihminen.
"Miksi te jankutitte vain sitä yhtä ja samaa?"
Joskus toimittajat ja haastateltavat ovat eri aaltopituuksilla.
– Huomenta Suomen lähetyksessä meillä meni kerran sukset ristiin nykyisen Suomen Pankin pääjohtajan Erkki Liikasen kanssa. Hän valitti lähtiessään, että "miksi te koko ajan jankutitte vain sitä yhtä ja samaa asiaa – kyllä minulla olisi ollut ihan oikea uutinenkin kerrottavanani!". Eikä hän tietenkään enää sanonut, mikä se uutinen olisi ollut.
– Meille tuo oli kunnon näpäytys ja opetus. Ylipäänsä taito kuunnella haastateltavia ja heidän vastauksiaan sekä tehdä siltä pohjalta jatkokysymyksiä on taito, jonka soisin tulevan enemmän esille. Haastattelutilanteita latistetaan liikaa ennakkoon sovituilla kysymyksillä, joista ei muka voi poiketa. Katsoja jää ihmettelemään, miksei toimittaja kysy enemmän tuosta ja tuosta asiasta.
Joskus haastateltavan ja haastattelijan aaltopituudet käyvät liiankin yksiin.
– Kun lähetykseemme oli tulossa vieraaksi Tapani Kansa, sovimme, että hänen hyvä ystävänsä Lauri Karhuvaara ottaisi päävastuun haastattelussa. Mutta kun kamerat alkoivat käydä, molemmat miehet jähmettyivät eivätkä saaneet sanaakaan suustaan. Tajusin, että heidän läheiset välinsä häiritsivät haastattelun hallitsemista, ja otin ohjat käsiini.
Haastateltava vaihtoi aihetta
Yllättäviä tilanteita on sattunut suorissa lähetyksissä muulloinkin.
– Andy McCoyn ollessa myöhässä aloitimme lähetyksen ja sanoimme katsojille, että tässä me nyt istumme ja odotamme, että Andy tulisi paikalle. Toisen haastattelun aikana hän vihdoin saapui heittäen takkinsa ja viittansa suurieleisesti sivuun.
Hiostavaa oli niin ikään haastattelussa, joka ei noudattanut lainkaan alkuperäissuunnitelmaa.
– Eräs mies oli lupautunut Huomenta Suomen suoraan lähetykseen puhumaan siitä, kuinka Suomen ay-liikkeelle virtasi entisaikaan rahaa idästä ja työnantajapuolelle Yhdysvalloista. Tykönään hän oli kuitenkin päättänyt, että puhuu mieluummin Helsingin kaupunkisuunnittelusta. Kartat, pienoismallit ja muu rekvisiitta mukanaan mies paasasi koko lähetyksen ajan kaupunkisuunnittelusta samalla, kun me kyselimme rahavirroista.
– Tilanne oli tragikoominen ja olotilamme lähetyksen jälkeen hysteerinen. Mitään ei kuitenkaan enää ollut tehtävissä. Joskus voi käydä niinkin, että haastateltavalla on eri käsitys koko aiheesta.
Höyrylaivan viimeisellä matkalla
Nyt omaa nelisenkymmentä vuotta kestänyttä uraansa lopetellessaan – tai ainakin mietintätauolle laittaessaan – Rosenströmin ajatukset palaavat vuoteen 1976, jolloin eräs toinen aikakausi oli lopuillaan.
– Lähdin höyrylaiva Boren mukana tekemään radiojuttua sen viimeiselle matkalle Turusta Tukholmaan. Siihen matkaan loppui koko höyrylaivakausi. Kun saavuimme Tukholmaan, kapteeni itki ja sanoi, ettei ymmärrä, että tämä loppuu.
– Kuulin lähetyksen uusintana pari kuukautta sitten. Menin niin syvälle siihen tunnelmaan, että muistin täsmälleen, millaista siellä oli olla.
Studio55.fi/Piia Simola
Muistatko nämä loppukevennykset? Mika Tommola paljastaa suosikkinsa
Tunnetut ruutukasvot paljastavat mieleenpainuvimman hetkensä tv-studiosta
Näin Huomenta Suomi sai alkunsa – "Juontajat haukuttiin"
Muistatko nämä loppukevennykset? Mika Tommola paljastaa suosikkinsa
Alasti Kymmenen Uutisten loppukevennyksessä esiintynyt Mika Tommola: Yllätyksiä pitää olla!