Kotimainen naisten pääsarja hyväksyy asemansa kelpo kasvattajana.
Luvut 20, 17, 19, 13, 15, 11 ja 11 kertovat kehityksen, miten jääkiekon naisten kotimaisesta pääsarjasta Suomen olympiajoukkueeseen pääseminen on vaikeutunut.
Naisten jääkiekkoturnaus oli olympiaohjelmassa ensimmäisen kerran vuonna 1998. Tuon jälkeen kotimaisessa naisten pääsarjassa pelaavien määrä Suomen olympiajoukkueessa on laskenut roimasti.
– Maajoukkueessa pelaaminen vaatii nykyään sen, että on ammattilainen, HIFK:n päävalmentaja Saara Kivenmäki kertoi STT:lle maanantaina Helsingissä järjestetyssä Auroraliigan mediatilaisuudessa.
Yhdeksän joukkueen voimin pelattavan Auroraliigan runkosarja käynnistyy lauantaina, eikä pelaajien asema ole häävi taistelussa olympiapaikoista.
– Moni Suomessa pystyy harjoittelemaan ammattimaisesti, mutta pystytkö palautumaan ja tekemään tuplatreenejä? Nuo vaativat sen, että saat jääkiekolla elannon, eikä tarvitse käydä muissa töissä.
– Fakta on, että Suomesta tuskin monta pelaajaa pääsee olympialaisiin, mutta mahdollisuuksia on monella, Kivenmäki sanoi.
Juttu jatkuu kuvan alla.
Suuret tasoerot
Naisleijonien päävalmentaja Tero Lehterä nimettiin tehtäväänsä toukokuussa, joten naiskiekon saloihin tutustuminen on pahasti kesken. Hän ei ala vertailla Auroraliigaa ja Ruotsin tai Sveitsin pääsarjoja, koska ei tunne niitä vielä tarpeeksi.
– Pelaajat ovat puhuneet, että tasoerot naisten sarjojen sisällä ja sarjojen välillä ovat valtavat.
Yhteen asiaan Lehterä kiinnitti huomion viime viikolla EHT-turnauksessa.
– EHT:lla näki, ketkä eivät pelaa PWHL:ää, hän mainitsi Pohjois-Amerikan ammattilaissarjan.
PWHL:ssä kiekkoilee muutama naisleijona, mutta olympiajoukkueen runko tulee Ruotsin pääsarjasta. Marras- ja joulukuun maajoukkueturnauksissa tarjolla on vielä näyttöpaikkoja helmikuussa järjestettäviä olympialaisia ajatellen.
Lehterä aikoo "kiertää kenttää" myös Suomen rajojen ulkopuolella.
– Jossain vaiheessa käyn Ruotsissa. En tiedä pääsenkö Sveitsiin. Olen kontaktissa Pohjois-Amerikan yliopistovalmentajien kanssa, hän suunnitteli.
Juttu jatkuu kuvan alla.
Arvokasta tulevaisuutta
Auroraliiga hyväksyy asemansa kasvattajasarjana ja pyrkii kehittymään siinä.
– Kotimainen sarja on ollut ja on kasvattajasarja. Niin kauan, kun rahaa ei pyöri, vetovoima ei välttämättä ole suuri. On hienoa, että Ruotsissa, Sveitsissä ja Pohjois-Amerikassa on mahdollisuuksia, että pelaaja voi tienata elantonsa. Meidän on tehtävä seuroina hyvää työtä, että pelaajat saavat mahdollisuuksia, Kivenmäki muistutti.
HIFK-luotsi Kivenmäki (o.s. Tuominen) pelasi olympialaisissa 2006 ja 2010.
– Ensimmäisellä kerralla olin pelannut muutaman kauden Suomessa naisten pääsarjaa. Toisella kerralla takana oli neljä vuotta Pohjois-Amerikassa. Totta kai olin valmiimpi, kun olin pelannut arjessa pohjoisamerikkalaisia vastaan, hän muistutti Kanadan ja Yhdysvaltojen pelaajien tarjoamasta vaatimustasosta.
Suomessa pelaavat tasapainottelevat jääkiekon, opiskelujen ja siviilitöiden välillä.
– Yliopistossa pystyin olemaan enemmän jäällä kuin Suomessa. Takana oli myös neljä vuotta lisää fysiikkaharjoittelua, Kivenmäki vertaili lähtökohtiaan kaksiin olympialaisiinsa.
Olympialaiset ovat naiskiekon kirkkain näyteikkuna, mutta nykyään vain harvoilla kotimaisen pääsarjan pelaajilla on sinne asiaa.
– Olympiakausi on naiskiekon juhlakausi, pelataan mitä sarjaa tahansa, ollaan maajoukkueessa tai ei. Näkyvyys on suurempaa, ja kilpailu pelipaikoista kovenee, Kivenmäki kertoi.
Hän muistuttaa Auroraliigan olevan yksi etappi matkan varrella.
– Nykyiset arvokilpailupelaajat ovat pelanneet Suomessa. Teemme tulevaisuutta, se on yhtä arvokasta.