Kuoleva lapsensa sylissään isä sanoo sairaanhoitaja Marille ”jää vielä”. Mari on se ammattilainen, jota emme koskaan toivo kohtaavamme. Hän hoitaa syöpäsairaita lapsia.
Työstään hän sanoo, että ”koen olevani valtavan etuoikeutettu saadessani olla mukana perheiden elämän pimeimmissä jaksoissa.” Mari on yksi kuudestatoista hoitotyön ja varhaiskasvatuksen ammattilaisesta, jotka avaavat Meeri Koutaniemen ja Tehy Kasvokkain-näyttelyssä työtään ja sen tärkeyttä itselleen ja yhteiskunnalle.
Haluamme näyttelyn avulla nostaa esille suomalaisen yhteiskunnan arvoristiriidan: juhlapuheissa ja vaalilupauksissa hoitajia arvostetaan, mutta arvostus ei näy palkkauksessa tai siinä, että alan todella suuret ja alati kärjistyvät haasteet otettaisiin tosissaan. Näyttelyssä myös oman tarinansa kertova Anna puolestaan sanoo: ”se, että saa olla elämän päättymisen hetkellä läsnä ihmisen rinnalla, tuntuu suurimmalta kunnialta, jonka hoitaja voi työssään kohdata”.
Taiteilija Meeri Koutaniemi tarttui ennen koronapandemiaa Tehyn ideaan sanoen, että ”kun kuvaan astuu ihminen, joka kertoo työnsä merkityksestä itselleen ja yhteiskunnalle, aukeaa alan todellisuus uudella tavalla”.
Tästä kohti katsomisesta rakentui näyttely ”Kasvokkain – tarinoita ihmisen ja työn arvosta”.
Voimakkaista ihmiskuvistaan tunnettu Koutaniemi on saanut vangittua kuviin jotakin, mikä sai minutkin itkemään. Kuvissa ja tarinoissa liikutaan niin henkilökohtaisella tasolla, että ne pääsevät ihon alle. Myös minulla, pitkän linjan kätilöllä ja hoitotyön ammattilaisella.
Kuvista herää poikkeuksellisen voimakkaita tunteita, jotka menevät kirjaimellisesti todellakin ihon alle. Miksi?
Kuvat ja tarinat saavat esiin jotain sellaista, joka ei välity vaikkapa uutisissa tai arkisessa työssä. Kuvat pysähdyttävät ja pakottavat katsojansa kohtaamaan ihmisen ihmisenä elämän suurimpien kysymysten äärellä. Ne tuovat liki ne hetket, joissa meille jokaiselle on aivan vailla merkitystä se, kuka olet tai mitä olet elämässäsi saavuttanut. Hetket, joissa on vain ihminen ja toinen ihminen, auttaja hädässä, lohtu surussa ja turvaa pelossa.