Tehyn Rytkösen kolumni: Jotta meillä olisi jatkossakin hoitajia, joille sanoa ”jää vielä”

Työstään hän sanoo, että ”koen olevani valtavan etuoikeutettu saadessani olla mukana perheiden elämän pimeimmissä jaksoissa.” Mari on yksi kuudestatoista hoitotyön ja varhaiskasvatuksen ammattilaisesta, jotka avaavat Meeri Koutaniemen ja Tehy Kasvokkain-näyttelyssä työtään ja sen tärkeyttä itselleen ja yhteiskunnalle.

Haluamme näyttelyn avulla nostaa esille suomalaisen yhteiskunnan arvoristiriidan: juhlapuheissa ja vaalilupauksissa hoitajia arvostetaan, mutta arvostus ei näy palkkauksessa tai siinä, että alan todella suuret ja alati kärjistyvät haasteet otettaisiin tosissaan. Näyttelyssä myös oman tarinansa kertova Anna puolestaan sanoo: ”se, että saa olla elämän päättymisen hetkellä läsnä ihmisen rinnalla, tuntuu suurimmalta kunnialta, jonka hoitaja voi työssään kohdata”.   

Taiteilija Meeri Koutaniemi tarttui ennen koronapandemiaa Tehyn ideaan sanoen, että ”kun kuvaan astuu ihminen, joka kertoo työnsä merkityksestä itselleen ja yhteiskunnalle, aukeaa alan todellisuus uudella tavalla”.

Tästä kohti katsomisesta rakentui näyttely ”Kasvokkain – tarinoita ihmisen ja työn arvosta”.

Voimakkaista ihmiskuvistaan tunnettu Koutaniemi on saanut vangittua kuviin jotakin, mikä sai minutkin itkemään. Kuvissa ja tarinoissa liikutaan niin henkilökohtaisella tasolla, että ne pääsevät ihon alle. Myös minulla, pitkän linjan kätilöllä ja hoitotyön ammattilaisella.

Kuvista herää poikkeuksellisen voimakkaita tunteita, jotka menevät kirjaimellisesti todellakin ihon alle. Miksi?

Kuvat ja tarinat saavat esiin jotain sellaista, joka ei välity vaikkapa uutisissa tai arkisessa työssä. Kuvat pysähdyttävät ja pakottavat katsojansa kohtaamaan ihmisen ihmisenä elämän suurimpien kysymysten äärellä. Ne tuovat liki ne hetket, joissa meille jokaiselle on aivan vailla merkitystä se, kuka olet tai mitä olet elämässäsi saavuttanut. Hetket, joissa on vain ihminen ja toinen ihminen, auttaja hädässä, lohtu surussa ja turvaa pelossa.

Vaikka hoitotyö on valtavan paljon muutakin kuin kohtaamista eli huippuammattilaisten osaamista, monimutkaisten hoitotoimenpiteiden ja teknologian hallintaa, uusimman tutkimustiedon hyödyntämistä jne., kasvokkain kohtaamisissa kaikki tiivistyy.

Olen miettinyt viime päivinä paljon Meerin kuvia, mallien tarinoita ja voimakkaita tunteita niiden äärellä. Ja oivaltanut yhden tärkeän asian. Se liittyy julkiseen keskusteluun. Päättäjien, poliitikoiden ja työnantajien on aivan liian helppo mennä lukujen, eurojen ja tilastojen taakse piiloon. Etäännyttää itsensä siitä, mistä todella on kysymys.

Siihen syyllistymme kyllä mekin, hoitajien asioita ajava ammattijärjestö. Puhumaan sillä kielellä ja niillä käsitteillä, jotka vievät keskustelun pois ytimestä. Siitä, kuka sinua auttaa, kun olet heikoimmillasi? Kuka jää vielä, antaa aikaa, ottaa kädestä?

Koskaan ei ole oikea aika arvostaa hoitajia konkreettisesti. Ei ole rahaa palkankorotuksiin. Hoitajamitoituksia ei saada kuntoon. Vanhustenhoidon ongelmat pysyvät ja pahenevat. Työssä kohdattu väkivalta lisääntyy. Mutta aina löytyy joku hyvä perustelu ja ylitsepääsemätön este, miksi työoloja ja palkkoja ei voi korjata. 

Sen vuoksi ihan jokaisen poliittisen päättäjän ja sote- ja kasvatusalan työnantajan pitäisi mennä tutustumaan tämän näyttelyn ihmisiin ja tarinoihin. Pysähtyä niiden äärelle. Haastan teidät siihen. Ja minä ainakin aion tehdä kaikkeni sen puolesta, että tulevaisuudessakin perheillä olisi hoitaja, jolle sanoa ”jää vielä”. Aiotko sinä?  

Kirjoittaja on Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen

**** "Kasvokkain – tarinoita ihmisen ja työn arvosta" -näyttely on taiteilija Meeri Koutaniemen ja sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan ammattijärjestö Tehyn yhteinen puheenvuoro hoitotyön ja varhaiskasvatuksen tekijöiden arvostuksen puolesta. Näyttely on avoinna Helsingissä Rajala Galleryssä 8.7.2021 asti ja tilattavissa myös maksutta eri puolelle Suomea.