Harva meistä haikailee kotiinsa lisää tavaraa. Olemassa olevistakin on vaikeaa luopua: säästämme muovikannet ja kiinnymme kippoihin, vaikka vähemmälläkin pärjäisi.
Karsimisen ei tarvitsisi olla vaikeaa. Sen kun ottaa pieneksi käyneen paidan ja käyttämättömäksi jääneen joogamaton ja heittää ne kierrätyskassiin, noin. Valmis.
Paitsi, ettei siivoaminen koskaan suju niin kuin kuvitelmissa.
Tosielämässä karsiminen on rankkaa. Kun olisi aika luopua liian pienistä farkuista ja vanhasta televisiosta, alamme kernaasti perustella itsellemme, miksi niitä ei voi heittää pois. Yhtäkkiä olemmekin valtavan kiintyneitä muovikippoihin, joita on kaapissa kymmenittäin.
– Yksi syy on "tätähän voi vielä tarvita". On epävarmuutta, varautumisen tarvetta, ammattijärjestäjä Ilana Aalto kuvailee.
– Maailmakin tällä hetkellä ruokkii tunnetta siitä, että kannattaako vanhoista piuhoistakaan nyt luopua, vaikken oikeastaan tiedä, mihin laitteeseen ne edes sopivat? Entä, jos kuitenkin tulee joku tilanne ja kaupasta ei saa johtoja?
Koronapandemian aikainen vessapaperihamstraus on polttanut merkkinsä moniin mieliin. Lisäksi useimmat kotiin kannetut tavarat ovat maksaneet rahaa. Kun rakkaasta tulee turhake, siihen kulutettu summa alkaa tuntua merkittävältä.
– Jos on vaikkapa myynyt lapsen luistimet ja heti seuraavalla viikolla serkku olisi tarvinnut niitä, se lisää epävarmuutta. Moni ajattelee tavaroita taloudellisena resurssina, jonka menettää, jos sen vaikkapa antaa eteenpäin. Menee rahaa, jos pitääkin hankkia uusi tavara poistetun tilalle, Aalto sanoo.
