90-vuotias Lauri Helimäki on yhä elämänsä kunnossa, eikä vanhuus juurikaan vaivaa. Kuntoilu on ollut osa hänen elämäänsä jo lapsesta saakka, mutta palo urheilua kohtaan roihahti lopulta hiihtoretkellä.
Espoossa asuva Lauri Helimäki täytti heinäkuun 10. päivä 90 vuotta. Ikä ei kuitenkaan näy hänen fyysisessä kunnossa, koska muun muassa hiihdettyjä kilometrejä kertyy miehellä viikoittain useita kymmeniä.
– Kuntoilen viikoittain keskimäärin kolme kertaa. Yleensä ohjelmaan kuuluu, että nostan ensin leukaa keskimäärin kymmenen kertaa ja sen jälkeen suoritan 2,5 minuutin riipunnan. Sitten lähden siitä kymmenen kilometriä rullasuksilla, kertoo Helimäki.
Vuosittain Helimäelle kertyy arviolta reilusti yli tuhat kilometriä liikuntaa. Hän kertoo, että esimerkiksi viime vuonna hän taittoi 960 kilometriä rullasuksilla ja muuta hiihtoa kertyi 540 kilometrin verran.
Lääkäritkin ovat ihmetelleet Helimäen uskomatonta kuntoa.
– Nyt, kun oli lääkärintarkastus ajokorttia varten, niin totesivat että varsin terve. Kun verikokeet otettiin, niin ei mitään miinusmerkkiä missään. Ei tarvitse ajaessakaan silmälaseja käyttää, naurahtaa Helimäki.
Hiihtoretki sytytti intohimon urheiluun
Palo urheiluun syttyi Helimäellä jo hyvin nuorena. Hyvä peruskunto saavutettiin lapsena, kun kouluun kuljettiin pitkiä matkoja. Edestakaiseen koulumatkaan meni päivittäin sata kilometriä, joista kymmenen kuljettiin suksilla, kävellen tai kelkoilla. Lomilla puolestaan ahkeroitiin maataloustöissä.
– Se oli kyllä voimia vaativaa, muistelee Helimäki.
Urheilu tuli lopulta isoksi osaksi Helimäen elämää lukion alussa.
– Lähdimme kaverin kanssa hiihtämään. Sitten paita märkänä mentiin oppilasasuntolaan ja kylmään suihkuun. Suihkun jälkeen puettiin lämpöiset kuivat vaatteet ja sitten se endorfiinin pamaus oli sellainen, jonka muistaa loppuikänsä. Se iskeytyi mieleen.
– Ajattelin, että jos näin teen jatkossakin, niin elämä on hyvää ja näin sitä on tähän saakka sitten eletty, toteaa Helimäki.
Urheilussa Helimäen vahvuudeksi muodostui juoksu. Jo pienenä poikana hän muistaa hämmästyneensä omasta nopeudesta. Myöhemmässä iässä myös muut huomasivat Helimäen lahjat.
– Sanottiin, että ei muuta kuin valmistautumaan Lontoon olympialaisiin, koska pärjäsin maastojuoksussa. Jos olisin harjoitellut, niin olisin päässyt silläkin alalla etenemään.
Vaivat eivät ole hidastaneet menoa
Kuntoaan Helimäki on käynyt testaamassa elämänsä aikana useissa kestävyyskisoissa.
– Olen juossut sata maratonia. Osallistuin myös 40 kertaa Finlandia-hiihtoon peräkkäisinä vuosina aina vuoteen 2005 saakka, jolloin naksahti vasemman polven kierukka.
Polvivaivat pakottivatkin Helimäen lopettamaan juoksun, mutta se ei häntä pysäyttänyt. Juoksemista hän alkoi kompensoida rullasuksilla ja tavallisesti hiihtäen. Viimeisimmän kerran hän osallistui Finlandia-hiihtoon vuonna 2016.
– Olin vanhimpia siellä jo monena vuonna.
Polvivaivojen lisäksi Helimäen selkä on myös alkanut oireilla. Tähän 2,5 minuutin mittainen pää alaspäin riippuminen on kuitenkin auttanut. Isossa roolissa kuntoutumista on ollut myös fysioterapia.
– Jos saat terapiasta ohjelmia, niin niitä pitää noudattaa ja minä olen niitä noudattanut. Niistä on ollut apua ja olen siten voinut jatkaa kuntoilua näistä vaivoista huolimatta, kertoo Helimäki.
"Vähintään pari kolme kertaa viikossa pitää laittaa itsensä hikeen"
Mikä sitten on Helimäen salaisuus teräskuntoon ja vanhaan ikään?
– Sanoisin, että tällainen jatkuva ja pitkäkestoisempi liikunta. Vähintään pari kolme kertaa viikossa pitää laittaa itsensä hikeen.
– Tietysti myös elämäntapa muutenkin. Eihän siihen nautintoaineet millään muotoa kuulu, hän pohtii.
Urheilun vuoksi alkoholi ei ole koskaan ollut isossa osassa Helimäen elämää, vaikka urheilun jälkeinen juoma välillä maistuisikin. Yksi pahe häneltä kuitenkin löytyy.
– Peruslaiskuus on yksi sellainen. Tahdon nukkua yleensä aika pitkään ja tahdon syttyä liikuntahommiin vasta iltapäivällä, nauraa Helimäki.