Tasapainoinen elämä

Tällä ei tarkoiteta pelkästään ihmisen fyysistä läsnäoloa, vaan tyytyväiseen ja turvalliseen – eli tasapainoiseen – oloon tarvitaan sopiva määrä toisten asioiden saamista ja sopiva määrä toisten asioiden puuttumista.

Ruoka ja juoma

Maslow’n tarvehierarkiaa mukaillen fysiologisia tarpeita eli elämän säilymisen edellytyksiä, kuten ruokaa, juomaa, unta ja niin edelleen, tarvitaan tietysti ensin ja eniten. Yhdenkin fysiologisen tarpeen pitkään kestävä puuttuminen tekee tasapainoisen elämän mahdottomaksi, eikä yhtä voi korvata toisella.

Länsimaissa näistä tekijöistä on harvoin puutetta, sen sijaan ylenpalttisesti tarjolla oleva ruoka on johtanut monet toiseen äärimäisyyteen eli jopa terveyttä haittaavaan ja itseä harmittavaan lihomiseen. Kun ruokaa ja naposteltavaa – alkoholista puhumattakaan – on konkreettisesti kaiken aikaa saatavissa ähkytilaan asti, sen määrää (”puuttumista”) pitää osata säädellä itse.

Turvallisuus

Toisen tason tarpeet ovat turvallisuuden tarpeita. Näistä on mahdollista joustaa hiukan enemmän kuin perustason tarpeista, mutta vain tilapäisesti ja lyhyen ajan verran. Tasapainoinen elämä edellyttää perusturvallisuutta. Ihmisluontoon kuitenkin kuuluu uteliaisuus: haluamme testata rajoja, kokeilla extreme-lajeja ja pelätä iltasadun mörköä äidin kainalossa ja kummitustarinoita leirinuotiolla – siis saada sopivan määrän turvaa ja sopivan määrän turvan hetkellistä poissaoloa.

Sosiaalisuus ja rakkaus

Maslow’n kolmannen tason tarpeita edustavat yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet eli halu kuulua omaan yhteisöönsä ja saada hyväksyntää. Yksilöllisyyttä huutavana aikanamme erakkoluonteet ovat kuitenkin harvassa; haluamme olla erilaisia mutta haluamme myös muiden näkevän ja hyväksyvän sen. Jälleen on siis kyse siitä, että viettääksemme mielestämme tasapainoista elämää esimerkiksi sosiaalisia siteitä ei saa olla liikaa (yksilöllisyys) mutta niitä ei myöskään saa puuttua tai olla liian vähän (vastentahtoinen eristäytyminen).

Nämä tarpeet eivät kuitenkaan ole elintärkeitä: todella vahva ihminen saattaa voida sanoa elävänsä tasapainoista ja onnellista elämää vaikka täysin vailla muiden hyväksyntää.

Arvostus

Neljännelle tasolle kuuluvat Maslow’n mukaan arvonannon tarpeet. Esimerkiksi alemmilla tasoilla täyttyvät kyllä huomatuksi tulemisen tarpeet, mutta jalostuneempina ne tulevat esiin halussa saada positiivista huomiota ja olla arvokas.

Myös tämä porras on elämän tasapainottelussa tärkeä. Vaikka onkin mahdollista elää ainakin tyydyttävää elämää ilman sukulaisten ja työtovereiden arvostusta, arvostuksen puute saattaa katkeroittaa ihmisen pahasti. Entä onko arvonantoa mahdollista saada liikaa? Tuskin, ellei sen saaminen perustu huijaukseen tai muitten tallaamiseen, jolloin huono omatunto toivottavasti torpedoi tasapainoisen elämän tunteet ja johtaa tällaisen henkilön parannuksen tielle!

Itsensä toteuttaminen

Viimeiset, korkeimmat tarpeet, joille kaikki muut tarpeet luovat pohjaa, ovat lopulta itsensä toteuttamisen tarpeet. Ilmaus ”Itsensä toteuttaminen” vaatii kuitenkin pohdiskelua. Moni käyttää sitä kaiken sallimisen synonyymina, mistä syystä siinä on usein hiukan negatiivinen sävy:

– Minun täytyy saada toteuttaa itseni, ja siksi jätän vaimoni ja etsin nuoremman!

– Haluan toteuttaa itseäni ja annan piutpaut palkkatyölle ja perheelleni!

– Haluan toteuttaa itseäni, yhteiskunnan pikkumaiset ja kahlitsevat säännöt eivät koske minua!

Ehkä itsensä toteuttamisen voitaisiin kuitenkin ajatella merkitsevän sitä, että pystyäkseen elämään todella tasapainoista elämää ihmisen on lopulta saatava tulla siksi henkilöksi, joksi hänet on ominaisuuksiensa ja lahjojensa puolesta tarkoitettu.

Kaikki kuitenkin vaikuttaa kaikkeen, ja alempien portaitten tarpeiden täyttyminen tai täyttämättä jääminen varmasti muovaavat itse kunkin ominaisuuksia. Itsensä toteuttaminen ei sinänsä ole ollenkaan niin välttämätöntä kuin muitten tarpeiden, joten voidaanko tämä porras jättää tarvittaessa väliin rakennettaessa onnellista elämää? Historia tuntee kokonaisia vuosisatoja, jolloin itsensä toteuttaminen nykymerkityksessä on esimerkiksi ollut naiselle aivan mahdotonta. Tuskin kaikki nämä sadattuhannet naiset ovat kuitenkaan olleet tämän takia päätoimisesti onnettomia ja tunteneet elämänsä olleen vailla suuntaa ja merkitystä.

Joka aikakaudella on oma totuutensa – ja ehkä myös oma tasapainoinen elämänsä!

Teksti: Hanna Myllys

Kuvat: Futureimagebank