Tapio Nurmisen kommentti: Antti, Mika ja kumppanit, mietitään kuitenkin kerran vielä, kannattaako Angelalta ronkua velkaelvytystä

Kyllä. Talousviisaat ovat kohtuullisen yksimielisiä siitä, että saksalaisten ”mustassa nollassa”, eli tasapainoisessa julkisessa taloudessa, ei juuri ole järkeä. Ei, koska lähtökohta on, että tasapainoa ei horjuteta, vaikka talous ajautuisi ongelmiin ja työttömyys kääntyisi kasvuun.

Kaikkein hölmöintä nolla-alijäämässä roikkuminen on silloin, kun markkinoilta saa rahaa ilmaistakin halvemmalla. Silloin, kun lainaaja maksaa, jotta saa lainata.

Juuri nyt eletään näin kummallisessa maailmassa.

Saksan investoinnit toisivat tietysti kaivattua vetoapua muille EU-maille. Erityisesti Suomelle, koska Saksa on tärkein kauppakumppanimme.

Poliittisesti asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen.

Riemu repeäisi Roomassa ja Ateenassa

Ei ole vaikea arvata, minkälainen riehuminen Roomassa alkaisi, jos Berliinin hallitus riuhtoisi kukkaron nyörit auki nyt, kun maan talous ensimmäisen kerran moneen vuoteen notkahtaa hetkeksi miinukselle.

Koko Etelä-Eurooppa saisi uutta puhtia vaatimuksiinsa euroalueen budjettisääntöjen väljentämisestä ja yhteisvastuun lisäämisestä.

Kun ajatellaan kokonaisuutta, eli euroalueen kriisikestävyyttä, Pariisin, Madridin, Rooman ja Ateenen inttäminen on perusteltua. Pakka menee kuitenkin nopeasti sekaisin, jos Saksa rikkoo sääntöjä ensin itse ja ryhtyy vasta sitten harkitsemaan, saavatko muut tehdä samoin.

Saksa teki tämän virheen jo kerran vuonna 2003. Se muistetaan ja siitä muistutetaan edelleen.

Toista kertaa samaa tuskin kannattaa kokeilla. Eikä varsinkaan nyt, kun Italian poliittinen kaaos voi koska tahansa laukaista uuden eurokriisin.

Kuka haluaa maksaa muiden velat?

Rohkenen epäillä, että myös aika moni suomalainen äänestäjä älähtää, jos Saksalta vaadittu velkaelvytys avaa padot koko euroalueella. Silloin ollaan taas nopeasti tilanteessa, jossa Pohjois-Euroopan vakaiden maiden pitää uhrautua, kun etelä ei saa markkinoilta rahaa järkevään hintaan.

Eikä tämä tarkoita, etteikö EU:n suurimman kansantalouden ja sen yritysten pitäisi investoida.

Meidän suomalaisten olisi kuitenkin ehkä viisaampaa luottaa siihen, että Berliinissä vedetään punakynällä ruksi muutaman turhan menoerän päälle ja pannaan niistä liikenevät eurot laajakaistyhteyksien tai siltojen rakentamiseen. Mahdollisimman pienellä lisävelalla ja budjettialijäämällä.

Miettikää tätä, te toraisat veljet Rinne ja Lintilä.

Hyvä olisi miettiä myös siksi, että EU retkahtaa taloudelliseen epätasapainoon, kun Lontoon pörröpää Boris Johnson johdattaa britit pois unionista enemmän tai vähemmän kovalla rytinällä. Saksa, Suomi, Hollanti ja muut menettävät yhden merkittävän liittolaisen, kun taistelu höveliä taloudenpitoa vastaan taas alkaa.