Jutta Urpilaisen saamaa kansainvälisten kumppanuuksien salkkua EU:n uudessa komissiossa ei pidä vähätellä. Mutta siitä ei myöskään tule profiiliposti, kun riittävän kovaa yhdessä huudetaan. Isossa kuvassa oleellista on, että tiukan budjettilinjan kannattajat saattavat euroalueella jäädä nyt alakynteen.
Italian uudelle hallitukselle entisen pääministerin Paolo Gentilonin nimittäminen talouskomissaariksi on iso voitto.
Joissain spekulaatiossa Urpilaista soviteltiin tälle paikalle. Se jäi haaveeksi.
Kansainvälisistä kumppanuuksista vastaavan komissaarin salkku on kevyempi kuin talouskomissaarin. Siitä on turha kiistellä.
Ihan yhtä turha on kuitenkin väittää, että Urpilaisen tehtäväksi jää istua kehitysmaaystävien kanssa leirinuotiolla ja kehittää kansojen välistä yhteisymmärrrystä.
Salkkuun kuuluva budjetti on suuri ja siihen liittyy myös junailua pakolaisten lähtömaiden kanssa. Tämä osa voi jo lähiaikoina muuttua hyvinkin merkittäväksi.
Jos ollaan kyynisiä, voidaan sanoa, että Suomessa odotettiin (taas) liikaa ja saatiin jotakuinkin se, mikä ansaittiin.
Arvovalta tai painoarvo komissiossa on pitkälti kiinni siitä, miten komissaari raivaa itselleen tilaa ja miten hän verkostoituu. Tässä lajissa Urpilaista tuskin kannattaa aliarvioida
Viinakaapin avaimet pahimmalle juopolle
Mutta mennään salkkuruletin ehkä kylmäävimpään yksityiskohtaan.