Tämä video liikuttaa! Pieni Taku-oravanpoikanen saa maitoa lääkeruiskulla – loukkaantuneita tai emon hylkäämiä villieläimiä löydetään yhä enemmän

Lumijokelainen Milla Pälvilä on toiminut kaksi vuotta vapaaehtoisena Popopet ry:ssä. Yhdistys toimii Oulun seudulla esimerkiksi kodittomia kissoja hoitaen, mutta toimialaa ovat myös villieläimet.

– Kulkukissat ovat syy siihen, minkä vuoksi yhdistyksemme on perustettu, mutta nyt hoidamme enenevissä määrin myös luonnonvaraisia eläimiä. Meidän alueellamme kaikkein yleisin tehtävä on siili. Varsinkin keväällä löytyy myös oravanpoikasia paljon, Pälvilä kertoo.

Kissa-tehtävältä ampaistiin oravan luokse

Kerroimme aiemmin kulkukissa “Näkymättömän Ninnin” tarinan. Jutun yhteydessä tuli ilmi, että kissa on Suomen "kansallis-kulkueläin". Myös Pälvilä allekirjoittaa tämän.

– Kyllä kissa on se yleisin kulkueläin. Meidänkin yhdistykselle tulee pääsääntöisesti kissoihin liittyviä tehtäviä.

Viikonloppuna Pälvilä oli käyttämässä koditonta kissaa eläinlääkärillä, kun tieto Oulun Ainolan puistosta löytyneestä oravasta tavoitti hänet. Eikä aikaakaan, kun kissahommista lähdettiin oravahommiin.

Nyt tämä puistosta löytynyt oravavauva on saanut toverin Pälvilän kotoa ja nimiehdotuskin on jo mielessä.

–  Itse hoidan kotonani useampia luonnonvaraisia eläimiä. Ainolan puistosta löytynyt orava on nyt luonani yhden toisen oravan seurassa. Heitä on sanottu Tikuksi ja Takuksi. Arvelen, että Taku hänen nimekseen siis tulee, Pälvilä naurahtaa.

Villieläintä ei saa pitää lemmikkinä

Villieläintä ei saa Suomen lain mukaan ottaa lemmikiksi. Eläimiä otetaan vapaaehtoisten huomaan, mikäli tilanne katsotaan sellaiseksi, että näin voidaan toimia.

– Hoitoon ottamiseen pitää olla painavat perustelut. Villieläintä ei voi ottaa kiinni ilman, että siihen on painavat perustelut, Pälvilä painottaa.

Tilannetta on tarkkailtava aluksi

Siinäkin tapauksessa, että sattuu löytämään loukkaantuneen tai emon hylkäämän eläimen, Pälvilä suosittelee aluksi tarkkailemaan tilannetta etäältä.

–  Ensin täytyy seurata tilannetta kauempaa ja ottaa yhteys johonkin osaavaan hoitotahoon. Siinä saa jatko-ohjeet sitten. Nämä ovat hyvin tapauskohtaisia. Joidenkin eläinten poikaset ovat sellaisia, että ne ovat hyvin itsenäisiä jo valmiiksi. Oravaa kun seuraa hetken, niin huomaa kyllä, onko se yksin jätetty.

Myös ammattilaiset toimivat tilanteissa varoen.

– Orava voi purra ja luonnon eläinten kanssa muutenkin on aina hyvä käyttää hanskoja ihan senkin takia, ettei niihin tarttuisi ihmisen hajua. Ne voivat myös kantaa tauteja, jotka voivat tarttua ihmisiin.

Joskus villieläin joudutaan lopettamaan

Toisinaan eläin joudutaan myös lopettamaan, jos sen kunto ei kestä luontoon palauttamista.

– Jokaisen kohdalla tehdään kuntoarvio ja jos tilanne on sellainen, että eläintä ei pystytä palauttamaan luontoon, täytyy tarkasti miettiä, miten toimitaan, Pälvilä kertoo.

Popopetin huomaan päätyi hiljattain siili, jolla oli varpaissa isot haavat.

–  Siltä jouduttiin amputoimaan varpaita. Amputaatiohaava kuitenkin repesi ja jalkaa olisi jouduttu poistamaan pidemmältä, jolloin se ei olisi enää luonnossa pärjännyt. Jouduimme sen sitten lopettamaan.