Isännöitsijät ja muut asumisen parissa työskentelevät tarvitsevat työssään yhä vaativampia ihmissuhde- ja sovittelutaitoja, kertoo Naapurisovittelun keskus.
Keskustelun tarve korostuu, kun naapurien maailmankuvat eroavat toisistaan erilaisten elämäntilanteiden, tapojen, uskomusten ja arvojen vuoksi, sanoo Naapuruussovittelun keskuksen päällikkö Miriam Attias.
– Ennen kaikki katsoivat puoli yhdeksän uutiset ja ottivat tiedon Yleltä, nyt kokemusmaailmat ovat täysin erilaisia, koska ihmiset hankkivat tietoa eri foorumeilta ja antavat sille eri merkityksiä, Attias sanoo.
Attiaksen mukaan Suomen byrokratia ruokkii konflikteja eikä vie ihmisiä yhteen. Myös käräjöintiaikeet kiristävät välejä.
– Perinteinen tapamme on viedä asiat isännöitsijälle tai jollekin viranomaiselle. Oikeudenkäyntiin tähtäävä asioiden todistelu taas ohjaa liittoutumaan ihmisten kanssa, jotka eivät välttämättä ole asiaan osallisia, Attias sanoo.
Ymmärrystä etsimässä
Naapuruussovittelun keskuksen naapuruussovittelijalta voi pyytää apua, jos esimerkiksi isännöitsijä kokee, että hänellä ei ole laillisia valtuuksia riidan ratkaisemiseen.
Naapuruussovittelija tapaa ensin kiistan osapuolet erikseen, ja lopulta kaikki tapaavat yhdessä. Sovittelussa ei tavoitella yksimielisyyttä, vaan ymmärryksen ja vuoropuhelun lisäämistä.
Attiaksen mukaan noin kolmasosa ratkottavista tapauksista on sellaisia, joissa ei ole sääntörikkomusta.
– Naapurin lapset voivat tömistellä, tai jotain ääntä ei pidetä normaalin asumisen äänenä. Jos salaa paheksuu toisten lastenkasvatusta, voivat myös lapset ärsyttää, Attias kertoo.