Konservaattorin mukaan Suomessa on poikkeuksellinen miekkakeskittymä.
Monelle metallinetsinnän harrastajalle viikinkiaikaisen miekan löytäminen olisi uran huippuhetkiä. Sitä se oli ainakin yhdysvaltalaiselle Loren Lemckelle, kun hän löysi miekan haudattuna suomalaiseen metsään.
Kemiönsaaressa Varsinais-Suomessa asuva Lemcke päätti viime heinäkuussa rankan työpäivän jälkeen pitää vapaata ja lähteä metsään metallinetsimensä kanssa. Tuntikausien vaellus naapurikunta Sauvossa tuotti tulokseksi vain tavanomaista romua, kuten nauloja ja korkkeja.
Hän oli juuri lopettelemassa, mutta päätti jatkaa vielä tovin. Laite antoi silloin voimakkaan piippauksen, joka voi olla merkkinä esimerkiksi sahanterästä. Mutta ei tällä kertaa.
– Työnsin lapion maahan, ja esiin tuli miekan kahva. Tajusin heti, mikä se oli, mutta olin samalla epäuskoinen. Suorastaan tärisin jännityksestä. Aloin ottaa videota ja valokuvia perheelle, ystäville ja arkeologeja varten.
Rikottu seremoniassa
Lemcke on tehnyt aiemminkin arkeologisia löytöjä, mutta hetki oli nyt jännittävin, jonka hän oli harrastuksensa parissa kokenut.
– Oli kiinnostavaa nähdä, että miekasta puuttui kärki ja terää oli ilmeisesti taivutettu. Miekka oli todennäköisesti tarkoituksella rikottu osana hautausseremoniaa.
Lemcke kertoo istuneensa metsässä pitkään ja vain katselleensa löytöään epäuskoisena. Hän sai myöhemmin tilaisuuden tutkia löytöpaikkaa arkeologi Jere Leppäsen kanssa, mutta muita esineitä ei löytynyt.
Lemcke on pohdiskellut miekan alkuperää ja käyttöä.
– Esimerkiksi sitä, käytettiinkö miekkaa taistelussa vai oliko se enemmänkin statussymboli. Oli myös hienoa ajatella, että olen ensimmäinen ihminen, joka näki miekan yli tuhanteen vuoteen. Se on etuoikeus.
Loren Lemcke miekkalöytönsä kanssa.
Harrastus jatkui Suomessa
Pelisuunnittelijana työskentelevä Lemcke syttyi metallinetsinnälle jo poikasena kotiseudullaan Arizonan Tucsonissa. Harrastus kuitenkin hiipui parikymppisenä joksikin aikaa, kunnes hän kiinnostui siitä uudestaan muutettuaan vaimonsa kotimaahan Suomeen 11 vuotta sitten.
Metallinetsinnässä Lemckea kiehtoo kolme asiaa. Ensimmäinen on historia ja se, miten paljon harrastus opettaa menneisyydestä.
– Minusta on myös fantastista saada olla luonnossa suomalaisessa metsässä, nauttia auringonvalosta ja puhtaasta ilmasta.
Metallinetsinnän tekniikka liittyy lisäksi Lemcken kiinnostuksen kohteeseen fysiikkaan, josta hänellä on tutkinto. Harrastus tarjoaa hänelle mahdollisuuden syventää tietojaan fysiikasta.
Yli 400 miekkalöytöä
Miekka on nyt Museovirastossa, mutta se ei ole vielä edennyt konservointiin. Arkeologisten kokoelmien amanuenssi Sami Raninen on kuitenkin tarkastellut miekkaa alustavasti.
Vaikka konservoimattomasta rautaesineestä on vaikea erottaa yksityiskohtia, kahva viittaa siihen, että kyseessä on Petersenin E-tyypin miekka. Sellaiset ajoitetaan 800-luvun jälkipuolelle ja 900-luvulle. Kyseessä oli viikinkiajan keskivaihe, jolloin kauppa Itä-Euroopan jokireiteillä oli vilkasta.
– Miekka ajoittuu suunnilleen samaan aikaan kuin Lemcken aiemmin löytämä dirhemi eli Afganistanin alueella lyöty hopearaha 900-luvun alulta. Miekka ei kuitenkaan ole itämainen tuontiesine, vaan läntistä mallia.
Suomi on viikinkiajan (noin 800–1050 jaa.) miekkalöytöjen suurvalta, sillä miekkoja on löytynyt täältä yli 400. Vain Norjasta ja Ruotsista miekkoja on löytynyt enemmän.
Arkeologi ja seppä Mikko Moilanen haastaakin Viikinkimiekat Suomessa -teoksessaan vanhan käsityksen Suomesta viikinkiajan köyhänä syrjäseutuna.
Vilkasta kaupankäyntiä
Miekkoja on todennäköisesti sekä taottu Suomessa että tuotu tänne. Erityisesti frankkilaisalueilla Manner-Euroopassa oli suuria asepajoja, joista miekkoja tuli Pohjolaan.
Ranisen mukaan Suomessakin on ollut taitavia seppiä.
– Toisaalta miekkojen laatu vaihteli suuresti. Osa oli korkealaatuista käsityötä, osa tehty heikommista materiaaleista.
Viikingit olivat pääasiassa skandinaavisia merenkulkijoita Ruotsin, Tanskan ja Norjan alueilta.
Moilanen mainitsee kirjassaan, että idäntietä kulkeneet viikingit pysähtyivät kaupparetkillään Kemiönsaaren Hiittisissä. Sieltä tunnetaan myös mahdollinen viikinkiajan kauppapaikka ainoine suomalaisine riimukivilöytöineen.
Voisiko Lemcken löytämä miekka olla peräisin itse viikingeiltä?
– Se ei ole liian kaukaa haettu mahdollisuus. On kuitenkin vaikea saada varmuutta siitä, millaisia reittejä esine olisi kulkeutunut tänne.
Varsinkin Lounais-Suomen asukkailla oli paljon kontakteja skandinaaviseen viikinkimaailmaan. Esinelöydöt osoittavat yhteyksiä esimerkiksi kauppapaikka Birkaan länsinaapurissa, ja myös miesten vaatetus oli samantapaista.
Suomalaisia tulkkeina viikingeillä?
Viikinkien tavat tuntien jotkut kohtaamiset Suomen alueella ovat Ranisen mukaan voineet olla väkivaltaisia. Ei ole kuitenkaan merkkejä siitä, että tänne olisi voittopuolisesti lähdetty ryöstöretkille. Yhteydet liittyivät todennäköisemmin kaupankäyntiin.
Saattaa myös olla, että muinaissuomalaisia lähti mukaan viikinkien retkille.
– Ruotsissa muutama arkeologi ajaa pontevasti teoriaa, jonka mukaan esimerkiksi varsinaissuomalaisia on lähtenyt oppaiksi ja tulkeiksi Luoteis-Venäjän alueelle. Laatokan ympäristössä sijaitsi viikinkiajan tärkeitä keskuksia, joissa puhuttiin suomensukuisia kieliä.
Suomenlahti oli portti Laatokalle ja edelleen jokireittejä pitkin viikinkien idäntielle Mustanmeren ja Kaspianmeren suuntaan.
Uusi menetelmä konservointiin
Lemcken löytämä miekka pääsee todennäköisesti uudenlaiseen käsittelyyn Museoviraston konservointiosastolla. Siellä otetaan lähikuukausina käyttöön niin sanotulla subkriittisellä menetelmällä tehty kloridien poisto, joka on tehokas mutta hellävarainen.
Rauta imee kosteasta maasta klorideja eli suoloja, jotka aiheuttavat ruostumista. Kun esine nostetaan maasta, korroosio kiihtyy. Sitä voidaan estää poistamalla esineestä suoloja.
Esinekonservaattori Anna Hyppönen kuvaa uutta menetelmää mullistavaksi edistysaskeleeksi. Kun vanhoilla menetelmillä suolanpoisto on kestänyt vähintään kuusi kuukautta, jatkossa se onnistuu parissa viikossa.
Hyppösen mukaan käsittely on sekä nopea että tehokas, mutta myös huomattavasti aiempaa ekologisempi.
Uudessa menetelmässä esineet laitetaan tankkiin melko mietoon lipeäliuokseen. Liuos lämmitetään 180 asteeseen ja painetta nostetaan kymmeneen baariin. Lämpö ja paine tehostavat prosessia ja mahdollistavat miedompien kemikaalien käytön.
Käsittelyä varten on teetetty mittatilaustyönä tankki, joka on tiettävästi lajissaan suurin maailmassa.
– Tankkiin mahtuu kerrallaan satoja pienempiä esineitä tai vaikka 30 miekkaa.
Hyppösen mukaan tavoitteena on saada suuri osa miekoista yleisön nähtäville.
– Miekkoja lähtee lainaan myös ulkomaille. Voisi sanoa, että jos Suomesta halutaan viikinkiajan esineitä lainaksi ulkomaille, ne ovat juuri miekkoja. Täällä on poikkeuksellinen miekkakeskittymä, mikä on tiedossa muuallakin.
Juttua korjattu 24.5. klo klo 8.55: Jutussa kerrottiin alun perin virheellisesti, että miekka löytyi Kemiönsaaren kunnan alueelta Kemiöstä, kun oikea löytöpaikka oli Kemiönsaaren naapurikunta Sauvo. Juttua myös päivitetty kauttaaltaan.