’’Täällä on hiiskatin hyvä olla”

Mikä?

Vivisantén toimitusjohtaja Eija Sipisen vapaa-ajan asunto Lapissa tunturin kupeessa. Talo on rakennettu vuonna 2002.

Koko?

70 neliötä.

Vuonna 2002 rakennettu kahden perheen talo on malliltaan perinteinen lappilaistalo. Ympäröivän kyläyhteisön kulttuurimaisema on suojelukohde.

"Hiiskatti sijaitsee Ounasjoen rannalla heti kosken alapuolella, joki hallitsee tätä paikkaa. Vahva vesielementti luo tänne hyvän feng shuin. Sen voi selvästi aistia talossa ja ympäristössä.

Kesällä, kun loikoilee parvella, avaa ikkunan ja sulkee silmät, kuuluu vain kosken kohina ja veden solina. Talvella makaan joskus joen päällä yksin tai kummilasteni kanssa katsomassa revontulia. Leiskuva taivas kaartuu holviksi ylle.

Varaava takka on Eijan Kale-isän luonnonkivestä rakentama. Ympäröivä kulttuurimaisema on suojeltu, siksi kivet on ostettu Sodankylästä asti. Leivinuuni on ahkerassa käytössä.

Talo on rakennettu vain muutaman kymmenen metrin päähän joesta, ‘kiville’, kuten paikalliset sanovat. Nykyisen talon paikalla sijaitsi alun perin hirsinen saunamökki. Jo 40-luvulla täällä kävi opiskelijaporukka, johon mieheni isäkin kuului. Saunan kammarista he tekivät hiihto- ja vaellusretkiä ympäröivään tunturiin. Mökille ei ollut silloin tietä, ja vaikka tyttöystävät joskus saivat poromiehiltä kyydin valtatieltä talon luo, pojat joutuivat aina hiihtämään. Tosin tien puuttuminen kaikeksi onneksi säästi kylän sodalta.

Kaikki alakerran lattiat ovat luonnonkiveä, jolla voi huoletta astella vaikka monot jalassa.

Olemme rakentaneet saunamökin paikalle joenrantaan perinteisen lappilaistalon, tosin toinen pääty on toisen perheen. Purettu saunamökki odottaa kohtaloaan, luultavasti kokoamme sen uudelleen ja teemme siitä savusaunan. Nykyisenkin talon sauna on ahkerassa käytössä – saunominen tuo minulle monella tapaa hyvää oloa. Käytämme talvellakin kesällä tehtyjä vihtoja, ja joskus lisään eteerisiä öljyjä lämpöön tuoksumaan. Jos kylässä on ystävättäriä, naapurista kutsutaan hieroja.

Portaat vievät kuistilta suoraan parvelle. Poronsarvet ovat muistona talon tilalla sijainneesta alkuperäisestä mökistä.

Nykyään käymme mökillä myös kesällä, vaikka alun perin Hiiskattia ajateltiin hiihtomökiksi. Tapaamme täällä sukulaisia ja rakkaita kummilapsia. Kaupungissa arki on tavallisesti aika kiireistä. Tulemme Hiiskattiin puolen tusinaa kertaa vuodessa, jotta voimme rauhassa keskittyä luontoon, liikkumiseen ja terveelliseen syömiseen. Mikään ei ole ihanampaa kuin aloittaa päivä pitkällä hiihtoretkellä aurinkoisilla hangilla, tulla mökille ja nauttia retken päätteeksi vaikkapa tulinen vihanneskeitto.

Olen maalta kotoisin, ja ehkä siksikin luonto on minulle tärkeä rentoutumiselementti, elinikäinen voimavara. Toisaalta asun Helsingissä ja rakastan hektisiä suurkaupunkeja, olen sellainen on-off-ihminen. Vaikka luonnon hiljainen ja lempeä läsnäolo lataa akkuja tehokkaammin kuin mikään muu, en haluaisi asua täällä kaiken aikaa. Kaikkein hienointa paikassa on keväthankien kirkkaus, siitä tulee melkein sellainen henkisen valaistumisen tunne. Täällä on vaan niin Hiiskatin hyvä olla."

Eijan mielipuuhat

Tunturissa liikkuminen:
– Upea ympäristö, oli kesä tai talvi. Ei teitä, aikatauluja tai muita ihmisiä.

Lukeminen ja musiikin kuuntelu:
– Täällä niihin voi keskittyä kiireettömästi.

Sienestys ja marjastus:
– Parasta mitä maa voi tarjota, ihan käden ulottuvilla.

Tilaa Divaani-lehti

Teksti: Marko Pasanen
Kuvat: Riitta Sourander