Syy mystiselle uupumukselle saattaa piillä vastustuskyvyssä – onko tässä ratkaisu kroonisen väsymysoireyhtymän arvoitukseen?

Näillä vinkeillä et nukahda rattiin 3:56
Näillä vinkeillä et nukahda rattiin.

Brittitutkijat huomasivat tutkimuksessaan, että yliaktiivinen immuunivaste voi laukaista pitkään jatkuvan väsymyksen ja selittää, miten krooninen väsymysoireyhtymä alkaa. Tutkimuksesta uutisoi Britannian yleisradioyhtiö BBC.

Krooninen väsymysoireyhtymä aiheuttaa ihmisellä pitkäkestoista uupumusta, joka pahenee pienestäkin fyysisestä tai psyykkisestä kuormituksesta eikä ota hellittääkseen edes levolla. Sairauden syy on epäselvä, mutta sen on arvioitu voivan olevan yhteydessä sairastettuihin infektioihin, jotka aiheuttavat elimistöön jatkuvan tulehdustilan puolustusreaktion päälle jäämisen vuoksi.

Tämä käsitys saa vahvistusta tuoreesta King’s College London -yliopiston tutkimuksesta. Tutkijoiden mukaan yliaktiivinen immuunivaste saattaa selittää kroonisen väsymysoireyhtymän syntymistä. Immuunivaste on elimistön tapa reagoida havaitsemaansa antigeeniin.

Näin tutkimus tehtiin

Tutkimukseen osallistui 55 potilasta, joilla oli C-hepatiitti. Osallistujille annettiin lääkettä, joka haastaa ihmisen vastustuskyvyn samalla tavalla kuin voimakas infektio.

Tutkijat mittasivat osallistujien väsymystä ja vastustuskyvyn markkereita ennen hoitoa sekä hoidon jälkeen.

Potilaista 18 sai lääkityksestä krooniselle väsymysoireyhtymälle tyypillisiä oireita. Tutkijatiimi havaitsi, että näiden henkilöiden immuunivaste heidän saamalleen lääkkeelle oli paljon vahvempi kuin muilla osallistujilla. Näillä 18 potilaalla immuunijärjestelmä oli yliaktiivinen myös ennen hoidon alkamista.

Riskiryhmät aiemmin haaviin?

Tutkimusta johtanut Alice Russell kertoi yliopiston tiedotteessa löydösten viittaavan siihen, että yliaktiivinen immuunivaste voi laukaista kroonisen väsymysoireyhtymän tai ainakin lisätä riskiä siihen sairastumiseen.

Tutkijat toivovat, että löydökset voivat auttaa löytämään kroonisen väsymysoireyhtymän riskiryhmät aiempaa aikaisemmin.

Tutkimus ilmestyi Psychoneuroendocrinology-julkaisussa.

Lue myös:

    Uusimmat