Susanne laihdutti 70 kiloa: "On unohdettava ajatus siitä, että maanantaina aloitan"

Eletään kesäkuun alkua vuonna 2010. Tuore lähihoitaja Susanne Söderback valitsee tietokoneeltaan kuvia kiitoskortteja varten. Kuvia katsoessaan hän havahtuu ja miettii, kuka kuvissa esiintyvä nainen oikein on. Hän ei tunnistanut enää itseään. Vaa’an näyttäessä 135,2 kiloa Söderback päättää, että muutos olisi tehtävä.  

Nainen oli aiemmin yrittänyt laihduttaa erilaisten laihdutuskuurien avulla, mutta kilot olivat aina tulleet takaisin korkojen kera. Nyt oli aika tehdä pysyvämpi muutos.

– En ajatellut laihduttamista tai sellaisia sanoja, että maanantaina aloitan. Heitin heti kaikki herkut roskin, laitoin kaksivuotiaat kaksoset rattaisiin ja lähdin lenkille kauppaan ostamaan terveellistä ruokaa, Söderback kertoo yli kuuden vuoden takaisesta päätöksestään, jota hän kuvailee helpoksi.

Kilot olivat kertyneet naiselle pikkuhiljaa parisuhteen myötä. Epäterveellinen ruoka oli tullut osaksi arkea ja liikunta jäänyt kokonaan pois herkkuhetkien tieltä. Pian peiliin katsoi nainen, joka ei ollut tyytyväinen kehoon, jossa eli.

– Join kokista 1,5 litraa päivässä ja söin karkkia, kun lapset oli saatu nukkumaan. Hemmottelin ja palkitsin itseäni herkuilla päivän päätteeksi. Oli myös huonoa, että tein lapsille terveellistä ruokaa, mutta itse mässäilin ja söin roskaruokaa, pitsaa ja hampurilaisia.

Leikkaus herätti nauttimaan elämästä

Seuraavan vuoden helmikuuhun mennessä Söderback oli onnistunut laihduttamaan jo 35 kiloa. Lääkäri uskoi, että lihavuusleikkausjonossa ollut nainen onnistuisi pudottamaan painoaan itsenäisesti, eikä leikkausta tarvittaisi. Söderback vaati kuitenkin päästä leikkaukseen uudelleen lihomisen pelossa.

Helmikuun 16. päivä hänelle suoritettiinkin mahalaukunohitusleikkaus, joka ei kuitenkaan sujunut toivotulla tavalla; leikkaus asetti naisen hengenvaaraan.

– Se meni pieleen. Yksi ommel oli liian tiukalla ja suolisto meni kuolioon. Kaksi päivää myöhemmin uudessa leikkauksessa minut avattiin rintojen välistä napaan asti ja kuollutta suolistoa poistettiin, nainen kuvailee.

Jos uutta leikkausta ei olisi suoritettu, nainen ei olisi nähnyt seuraavaa päivää.

– Kun heräsin heräämöstä pitkän leikkauksen jälkeen, havahduin elämään, että toivun tästä ja saan elämän takaisin. Silloin ryhdyin nauttimaan elämästä aivan eri tavalla kuin ennen. 

Vaikka mahalaukunohitusleikkaus epäonnistui, Söderback kertoo, ettei kadu sitä lainkaan. Leikkaus antoi hänelle aivan uudenlaista voimaa, teki hänestä uuden ihmisen. Laihduttamisessa ja terveellisissä elämäntavoissa paljon on kiinni juuri mielestä ja psyykkeestä.  

– En olisi yhtä vahva ihminen, kuin olen nyt, ilman sitä. Lihavuusleikkaus ei ole se, joka tekee elämän ja tekee sen, että menet kuntosalille tai syöt terveellisesti. Se on itse päätettävä, että joko syöt terveellisesti tai lihotat itsesi uudestaan, Söderback toteaa.  

Laihtuminen toi mukanaan negatiivisuutta

Söderbackilta kesti kauan, ennen kuin hän ymmärsi uuden pienentyneen olemuksensa. Joulukuussa 2011 vaaka näytti 67 kiloa, iho oli kiinteytynyt ja kuntosali tullut osaksi elämää. Vaikka muutos oli naiselle merkittävä, se toi mukanaan myös yllättävää negatiivisuutta. Tuen sijaan moni epäili elämäntapamuutoksen pysyvyyttä ja kommentoi naisen uutta olemusta liian hoikaksi.

– Moni sanoi, että laihdutus oli mennyt liian pitkälle. Kun olin lihava, kukaan ei sanonut mitään, mutta sitten, kun laihduin, tuli paljon sanomista siitä, että nyt pitää lopettaa, olet liian laiha. Harvat olivat tukena, Söderback kertoo.

Negatiiviset kommentit antoivat naiselle kuitenkin voimaa näyttää, että hän pystyy siihen. Onneksi oma perhe oli koko ajan tukena ja motivoi jatkamaan.

Viime kesänä Söderback kuitenkin havahtui omaan ulkonäköönsä – painoa olikin lähtenyt liikaa ja peilistä katsoi luinen hahmo. Alle 60-kiloiseksi laihtunut nainen ryhtyi nostamaan tietoisesti painoaan ja lisäsi lihaskuntotreenejä. Nyt naisen paino on pysynyt 64–66 kilossa. Tässä painossa Söderback kertoo viihtyvänsä ja tuntevansa olonsa hyväksi itsensä kanssa.

Värikäs ruoka tuottaa mielihyvää

Söderbackin ruokavalion kulmakivi on tällä hetkellä säännöllisyys. Hän pyrkii pitämään verensokerin tasaisena ja syö joka toinen tunti; paljon vihanneksia, vähäsuolaista ja sokeritonta ruokaa. Sokeri ei tuota naiselle enää mielihyvää, vaan nykyisin sen tekee värikäs ruoka ja ruoan laittaminen yhdessä lasten kanssa.

– Kun muut herkuttelevat, herkuttelen proteiinipatukalla, se on ihan tarpeeksi makea. Kun on tottunut sokerittomuuteen, ei sitä tarvitse, nainen kertoo uudesta ruokavaliostaan.

Makeanhimoon nainen kehottaa juomaan sitruunalla maustettua vettä, jota kannattaa aina pitää jääkaapissa valmiina. Myös hedelmien syöminen ja lenkille lähteminen taltuttavat tehokkaasti makeanhimon.

Kuntosalitreenien lisäksi liikuntaa kertyy kotiharjoitteluista, joita Söderback tekee yhdessä lastensa kanssa.

Kaikkia elämäntapamuutosta miettiviä nainen kehottaa pitkäjänteisyyteen. Pysyvä elämäntapamuutos ei synnyt pikadieettien tai nopeiden tulosten kautta.

– On ajateltava pitkän päälle ja unohdettava ajatus siitä, että maanantaina aloitan. Se ei ole oikea tapa. Oikea tapa on lähteä heti liikkeelle, kun päätöksen tekee, ja yrittää sinnitellä sen kanssa kolme viikkoa. Siinä ajassa rutiinit ovat kehittyneet osaksi arkea. 

***