Laila Kinnusen elämästä kertova musiikkiteatteriesitys Laulumme on saanut tänäkin vuonna katsojat kyynelehtimään. Vaikka esityksen loppupuolella on surullisia kohtauksia, Kinnusen tytär Milana Misic ei halunnut jättää käsikirjoituksesta mitään pois. Ohjaaja-käsikirjoittaja Susanna Haaviston mukaan harjoitusvaihe oli rankka, mutta lopulta Milana uskaltautui avautumaan yleisölle.
Kaikki alkoi siitä, kun Susanna Haavisto vei miehensä optikolle. Optikko sattui olemaan Milana Misic, ja sen seurauksena Haaviston mies alkoi tuottaa Milanan musiikkia. Pian Haavisto kysyi, olisiko Milana valmis esiintymään näytelmässä. Se kertoisi Laila Kinnusesta, mutta olisi erilainen kuin muut hänestä kertovat näytelmät.
– Useinhan näytelmät ovat loppuneet siihen, kun Milana syntyy ja tämä taas alkaa siitä. Kysyin, olisiko Milana valmis kertomaan elämästään ja niistä asioista, jotka hän oli jo unohtanut ja joita hän ei ollut vielä purkanut.
Milana suostui Haaviston ideaan, mutta tie ei ollut helppo. Haaviston mukaan näytelmän työstäminen oli tietyssä suhteessa rankkaa.
– Harjoitusvaihe oli vaikea. Milana kieltäytyi aluksi ottamasta vastaan asioita, joita ei ollut käsitellyt pohjia myöden, mutta hän uskalsi kuitenkin astua sen viimeisen rapun. Kun uskaltaa olla olla auki, myös yleisö ottaa vastaan.
Ja niin yleisö on toden totta tehnyt. Koskettavan esityksen aikana katsomon penkkiriveissä on vuodatettu paljon kyyneleitä.
– En osannut odottaa tämmöistä, että epäsuomalaisesti ihmiset antavat kyynelten virrata.
"Milana hyväksyi käsikirjoituksen heti"
Haaviston mielestä esityksen koskettavin kohta vaihtelee sen mukaan, miten Milana milloinkin kokee asiat näyttämöllä. Haavisto huomaa Milanassa tietynlaisen nytkähdyksen usein esimerkiksi silloin, kun Milana kaivaa taskustaan äidin kuvan ja laulaa Valoa ikkunassa -kappaleen.
Milana ei ollut mukana juurikaan, kun Haavisto teki esityksen käsikirjoitusta. Haavisto haastatteli Milanaa elämästään ja antoi työn valmistuttua käsikirjoituksen Milanalle luettavaksi.
– Nyt ajattelen, että se oli oikea ratkaisu. Milana hyväksyi käsikirjoituksen heti. Mutta tietysti loppupuolella oli sellaisia kohtia, ettei hän tiennyt, pystyisikö puhumaan niitä asioita lavalla.
Rumpalille erityiskiitoksia
Esimerkiksi Laila Kinnusen viimeiset hetket, jolloin lehdistö kärtti kohujuttuja, olivat Milanalle erityisen rankkoja aikoja. Milana ei kuitenkaan halunnut jättää käsikirjoituksesta mitään pois. Eniten Milanaa mietitytti se, että hän olisi kaksi tuntia lavalla yksin.
– Mutta kun hän pääsi näyttämölle orkesterin kanssa, Milana koki sen turvalliseksi paikaksi, Haavisto toteaa.
Mahtavan esityksen aikaansaamisessa myös orkesterilla on ollut suuri osa. Haaviston mukaan yleisö on esittänyt erityisiä kehuja muun muassa orkesterin rumpalille, vaikka muusikoihin ei yleensä kiinnitetä niin paljoa huomiota.
– Tässä muodossa esitys nähdään nyt viimeisiä kertoja, kehotan kipittämään Backakselle ja ottamaan pienen nenäliinan mukaan, Haavisto päättää.