Suonenjoelta ponnisti väkivahva leijonahyökkääjä, joka pelasi itsensä kansan sydämiin: "Rehti ja reilu, ei horju ei heilu"

Jos Anton Lundell on ollut Leijonien hyökkäyspelin sydän, Iiro Pakarinen on hoitanut hauiksen tehtävää. Miten tästä Suonenjoella varttuneesta juntturasta tuli Suomen kiekkokansa rakastama työjuhta, joka raivaa raisulla työllään joukkuekavereille tilaa loistaa?

LUE MYÖS: Leijonien sankarihärältä sensaatiomainen suoritus johtomaalissa: "Kaikki nuoret hyökkääjät, katsokaa!"

Kun jossain mainitaan Suonenjoki, ensimmäisenä useimmille tulee mieleen mansikanviljely. 

Väestökehitys ei ole edennyt Pohjois-Savossa sijaitsevassa kunnassa suotuisaan suuntaan, niin kuin ei monessa muussakaan suomalaisessa pikkupaikkakunnassa. Mutta kyllä  alle seitsemäntuhannen asukkaan kylältä ilonaiheitakin löytyy. 

Esimerkiksi Iiro Pakarinen. 

Mikään ei iske suomalaisen itsetuntohermoon paremmin kuin rehti ja raavas jääkiekkoilija, joka tekee kaikkensa Leijonien eteen MM-kisoissa, taklaa, tuulettaa ja taistelee. 

–  Rehti ja reilu, ei horju ei heilu, kuvailee Jokerien päävalmentaja Lauri Marjamäki MTV Urheilulle. 

– Rehellinen suomalainen mies Suonenjoelta. 

C-junnuna kehittymään Kuopioon

Suonenjoelta on pitkä matka Edmontoniin ja Venäjän kaukaisille KHL-paikkakunnille. Mutta ensin oli käytävä Kuopiossa, jonne Suonenjoen Kiekko-Karhujen kasvatti saapui kehittymään jo C-juniori-ikäisenä. 

Eivät varhaisetkaan vuodet hukkaan menneet, sillä pienen paikkakunnan joukkueessa peliaikaa tuli niin paljon, että taidot kehittyivät väkisinkin. 

Hän nousi kunnolla edustusjoukkueeseen kaudella 2009–10. Saman KalPan liigajoukkueen paras pistemies oli sinä vuonna muuan Sami Kapanen, joka huomasi nopeasti nuorenmiehen innokkuuden. 

– Hän oli määrätietoinen, eikä kumarrellut kuvia. Hän ei ollut silloin yhtä vahva kuin nykyään, mutta tavoitteellisuus oli nähtävissä. 

Juttu jatkuu videon alla

Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.

"Kun hän pääsee irti, sitten mennään"

Lukon nykyinen urheilutoimenjohtaja Kalle Sahlstedt on samoilla linjoilla. Pakarisessa oli ex-hyökkääjän mielestä piirteitä, jotka yhdistävät kaikkia lahjakkaita nuoria. 

– Hänellä oli hirveä halu oppia uutta ja polte päästä pelaamaan. Kaikesta paistoi intoi harjoitella ja lyödä itsensä läpi. 

Ja sittemmin tavoite toteutui. 

Sahlstedt huomasi Pakarisessa paljon samoja voimahyökkäjän ominaisuuksia kuin Teemu Hartikaisessa. 

– Kun hän pääsee irti, sitten mennään. 

Unelman tavoittelua Edmontonissa

Varsinainen läpilyönti SM-liigatasolla tuli HIFK:ssa kaudella 2013–14, kun hän räväytti pöytään 20 maalin kauden. Monipuolisuuttakin löytyi: hän pelasi loukkaantumissuman aikana pakkina. 

Siitä matka jatkuikin NHL:ään Edmonton Oilersin organisaatioon. 

Oilers ei ole ollut helppo paikka lyödä läpi suomalaisille raatajalaitureille. Sen ovat saaneet havaita Pakarisen ja Hartikaisen lisäksi Lauri Korpikoski, Jesse Joensuu, Lennart Petrell.  

Neljässä kaudessa kertyi 134 NHL:n runkosarjan ottelua, mikä on sinänsä kunnioitettava määrä. Jotain jäi kuitenkin piippuun, sillä rooli vaihteli paljon ja farmijoukkue Bakersfield tuli tutuksi.  

Kaiken lisäksi kaksospoikien isän perhe oli Suomessa. Hän halusi lähemmäs kotia: kolme viime kautta ovat kuluneet KHL:ssä Metallurg Magnitogorskissa, Barys Nur-Sultanissa ja Jokereissa. 

Juttu jatkuu kuvan alla

"Takakarvaus vedetään täysillä"

Marjamäki tutustui Pakariseen ensimmäisen kerran jo 20-vuotiaiden maajoukkueessa. Tiet kohtasivat uudelleen Jokereissa. 

Yhteinen aika jäi vähiin, sillä Marjamäki oli välillä sivussa koronan ja Pakarinen kaksi kuukautta syöneen rannevamman takia. Sen verran yhteistä historiaa kertyi, että se riitti vakuuttamaan valmentajan. 

Marjamäen mukaan laiturin harjoittelutavat ammattimaistuivat NHL-aikana. 

– Hän on vahva kuin härkä, Marjamäki kehuu. 

– Iiro tekee kaiken tunnollisesti ja on henkisesti läsnä jokaisessa harjoitteessa. On sitten treeni tai peli, takakarvaus vedetään täysillä. 

Maalintekokin onnistuu

Jokainen joukkue tarvitsee niin sanottuja voimahyökkääjiä, jotka raivaavat tilaa omille ketjukavereille. Se on jo luksusta, jos he onnistuvat räppäämään maalin silloin tällöin. 

Pakariselta sekin onnistuu. 

Laitahyökkääjä iski jo Minskissä 2014 tärkeitä (3) maaleja. Tämän vuoden turnauksessa osumia on syntynyt jo saman verran. 

Pakarinen on loksahtanut hienosti Petri Kontiolan ja Jere Innalan vierelle. 

– Yleensä hänen tyylisensä pelaajat kotiutuvat ketjuun kuin ketjuun, Sahlstedt muistuttaa. 

– Hänellä on kuitenkin taitoa ja voimaa. Sentterin on helppo pelata siinä vierellä. 

Ei maalinteko ole ihan vierasta seurajoukkueessakaan: Magnitogorskissa syntyi 19 maalia, mikä ei ole KHL:ssä ihan vasemalla kädellä iskettävä määrä. 

Jos Pakarinen näkyy tehotilastoissa, hän on todennäköisemmin maalintekijä kuin syöttäjä, koska pehmeäkätistä pelinrakentajaa ei tästä aihiosta saa rakennettua. 

– Iirolla on kehitettävää vielä esimerkiksi kiekonpidossa hyökkäysalueella, Marjamäki mainitsee. 

Juttu jatkuu kuvan alla

"Elämässä on muutakin"

Suomen menestys Latviassa ei nojaa pelkästään Pakarisen leveille harteille, vaikka ne ovatkin valmiit vastaanottamaan jättiläismäisen kuorman. 

Pakarisessa piilee kuitenkin positiivista suomalaista äijävoimaa, jolle on käyttöä ratkaisupeleissä. 

Kun hän parkeeraa vastustajan maalin eteen, muiden on hyvä lyödä irtokiekkoja sisään. 

Suomi on tehnyt kisoissa monta maalia, jossa Pakarinen ei ole päässyt välttämättä tehoille, mutta on omilla teoillaan pedannut niihin mahdollisuuden. 

Kapanen muistuttaa, että Pakarinen on tehnyt pitkän työn noustessaan Suonenjoelta MM-kisajoukkueen kantavaksi voimaksi. 

– Hän on kaiken lisäksi erittäin pidetty persoona joukkueessa. Positiivinen ja hyväntuulinen. 

– Jääkiekko on hänen elämässään isossa osassa, mutta hän on hyvin perhekeskeinen. Elämässä on muutakin.