Suomi

Kölnin 2009 MM-kisojen avausottelussa Tanska voitti Suomen 4–1. Kun lohkon muut maat olivat isäntämaa Saksa ja USA, tämä suisti Suomen ahdinkoon. Suomi lopulta puristi voiton Saksasta 1–0 ja USA:sta 3–2, mutta tappio jommassakummassa pelissä olisi saattanut jättää Leijonat pelaamaan sijoista 13–16. Niin lähellä sarjapaikan menettämistä Suomi ei ollutkaan käynyt lähes 30 vuoteen.

Suomen jääkiekkohistorian suurin voitto on Norjan murskaaminen 20-1-lukemin Hämeenlinnassa 1947. Historian kovimman selkäsaunan Suomi on saanut Kanadalta, joka oli Oslossa 1958 parempi 24-0.

Olympialaisista Suomella on hopeaa 1988 ja 2006 sekä pronssia 1994, 1998, 2010 ja 2014.

LEIJONIEN MM2014-MIEHISTÖ:

Maalivahdit:
Pekka Rinne, Nashville Predators (NHL)
Mikko Koskinen, Sibir Novosibirsk (KHL)
Juuse Saros, HPK

Puolustajat:
Juuso Hietanen, Torpedo Nizhni Novgorod (KHL)
Jere Karalahti, Jokerit
Tommi Kivistö, Ilves
Oskari Korpikari, Pelicans
Ville Lajunen, Färjestad (SHL)
Jyri Marttinen, Ässät
Tuukka Mäntylä, Metallurg Novokuznetsk (KHL)
Atte Ohtamaa, Kärpät

Hyökkääjät:
Olli Palola, Tappara
Tommi Huhtala, Blues
Jarkko Immonen, Torpedo Nizhni Novgorod (KHL)
Olli Jokinen, Winnipeg Jets (NHL)
Pekka Jormakka, Tappara
Leo Komarov, Dinamo Moskova (KHL)
Petri Kontiola, Traktor Tsheljabinsk (KHL)
Jori Lehterä, Sibir Novosibirsk (KHL)
Iiro Pakarinen, HIFK
Jere Sallinen, Örebro (SHL)
Tomi Sallinen, Blues
Miikka Salomäki, Milwaukee Admirals (AHL)
Veli-Matti Savinainen, Jugra Hanty-Mansijsk (KHL)
Petteri Wirtanen, Donbass Donetsk (KHL)

Valmennusryhmä ja huolto:
Erkka Westerlund, päävalmentaja
Hannu Virta, valmentaja
Ari Moisanen, maalivahtivalmentaja
Jari Kurri, GM
Timo Jutila, joukkueenjohtaja
Harri Hakkarainen, lääkäri
Timo Vaitinen, fysioterapeuti
Juha Sulin, hieroja
Riku Koivunen, huoltaja
Kari Brusin, huoltaja
Janne Mälkiä, videovalmentaja
Janne Lahti, mediavastaava

MTV Sportin jääkiekkoasiantuntija Juhani Tamminen käy läpi Suomen MM-miehistön pelaaja pelaajalta

Maalivahdit

Pekka Rinne, 3. MM-kisat, 19 A-maaottelua (Nashville Predators, NHL)
Ylivoimaisesti joukkueen tärkein mies, minkä hän itsekin tietää. Pelkistäisin asian niin, että jos Rinne palkitaan turnauksen parhaana maalivahtina, on Suomi mitaleilla. Ennustan hyvää turnausta mitä puoltaa se, että hän on ehtinyt huilata, vaikka se onkin tapahtunut luonnon pakottamana. Rinteellä on tallella huikea määrä mentaalienergiaa, kun se muilla on jo kulunut. Valtava valttikortti.

Mikko Koskinen, 1. MM-kisat, 12 A-maaottelua (Sibir Novosibirsk, KHL)
Seitsemästä perussarjan pelistä kuvittelisin Koskisen pelaavan kaksi. Rinne torjuu Latviaa ja Venäjää vastaan, sitten on Koskisen vuoro. Alkulohkon viimeisen pelin pelaa Rinne, joten Koskinen torjuu vielä sitä ennen.

Juuse Saros, 1. MM-kisat, 9 A-maaottelua (HPK)
Saros on kasvamassa korkoa ja kannustamassa muita jätkiä. Hän on silti niin hyvä, että täydellisessä hädässä hänet voidaan laittaa häkkiin ilman huolta.

Puolustajat

Juuso Hietanen, 4. MM-kisat, 91 A-maaottelua (Torpedo Nizhni Novgorod, KHL)
Äärimmäisen tärkeä pelaaja ja puolustuspään kiekollinen liideri. Ykkösylivoiman merkitys on arvoturnauksessa aina sensaatiomaisen iso. Jos Kontiola pyörittää ykkösylivoimaviisikkoa, on monipuolinen Hietanen sen toiseksi tärkein pelaaja. Hän on nähdäkseni tällä hetkellä kiekkovarmempi kuin koskaan ennen. Puolustuksen tärkein jätkä.

Jere Karalahti, 7. MM-kisat, 129 A-maaottelua (Jokerit)
Karalahti palaa kaupunkiin, jossa hän on suuri kansansuosikki. Se on valtava lisäresurssi ja Jere pelaa varmasti hyvät kisat. Fyysisen osaston kärkeä ja silti hänellä on riittävästi taitoa pelata ylivoimaa. Yhdessä Tuukka Mäntylän kanssa peräpään toiseksi tärkein osatekijä ja todennäköisesti mukana kapteenistossa.

Tuukka Mäntylä, 5. MM-kisat, 119 A-maaottelua (Metallurg Novokuznetsk, KHL)
Räjähdysmäinen fyysinen patukka, jolla on silti kädet ylivoimapeliin. Hietanen, Mäntylä ja Karalahti pelaavat ylivoimista leijonanosan.

Ville Lajunen, 1. MM-kisat, 20 A-maaottelua (Färjestad, SHL )
Suuri kysymysmerkki, sillä hän veti ihan vihkoon nämä ottelut, joissa oli tarkkailun alla. Joskus käy niin, että vaatimattomien suoritusten jälkeen lopulliseen joukkueeseen valittu pelaaja vapautuu. Nyt ristin kädet ja toivon Lajusen löytävän itsensä. Westerlundin pelitavassa tarvitaan rightin pakkeja oikealle puolelle kaukaloa.

Atte Ohtamaa, 1. MM-kisat, 19 A-maaottelua (Kärpät)
Ruotsin EHT-turnauksessa pelasi juuri se Ohtamaa, jonka minä haluan nähdä. Hän oli itsevarma ja energinen molempiin suuntiin, fyysinen omassa päässä ja tehokas hyökkäyspäässä. Ainoa epävarmuustekijä on siinä, että hän ryhtyy hakemaan kiekollisena liian vaikeita ratkaisuita. Mikäli pysyy housuissaan, pelaa loistavat kisat.

Tommi Kivistö, 1. MM-kisat, 9 A-maaottelua (Ilves)
Lajusen ohella yllättävä valinta, joka kertoo ehkä Kivistön hyvyyttä enemmän siitä, että kompetentteja puolustajia oli aika ohuesti. Mielenkiintoinen nimi, jolle on annettu kaikki avaimet kansainväliseen läpimurtoon. Häneltä tarvitaan nyt yksinkertaista ja pomminvarmaa peliä; puolustajan ensimmäinen tehtävä on puolustaa.

Jyri Marttinen, 1. MM-kisat, 23 A-maaottelua (Ässät)
Sarjakausi ei viitannut kisapaikkaan. Marttisen valinta kielii ehkä siitä, että peräpäässä on tullut paljon loukkaantumisia ja kieltäytymisiä. Hänen tehtävänsä on todistaa olevansa paikan arvoinen.

Oskari Korpikari, 1. MM-kisat, 15 A-maaottelua (Pelicans)
Veikkaisin, että hänen passiaan ei leimata ihan ensimmäisten joukossa, vaan odotetaan vaikkapa Kimmo Timosen yllätyspäätöstä lähteä mukaan. Hänen on skarpattava reilusti, jos pääsee pelaavaan kokoonpanoon ja esiintyy joka ilta.

Hyökkääjät

Jarkko Immonen, 5. MM-kisat, 117 A-maaottelua (Torpedo Nizhny Novgorod, KHL)
Oli todella raskaalla jalalla liikkeellä Ruotsin EHT-turnauksessa, mutta jokainen tietää mihin hän pystyy myös kansainvälisellä tasolla. Täytyy toivoa, että kisapaikan varmistumisen jälkeinen aika on käytetty viisaasti ja mies on saanut huilata. Immonen tarvitsee hyvät laiturit, jotta hän saa kiekon myös takaisin. Jos Minnesotan tie katkeaa Pohjois-Amerikassa ja Granlund saa lähteä MM-kisoihin, on meillä hänessä ja Immosessa sellainen superkaksikko, että paremmasta ei väliä.

Olli Jokinen, 11. MM-kisat, 147 A-maaottelua (Winnipeg Jets, NHL)
Kontiola on mielestäni offensiivinen ykkössentteri, mutta Jokinen on heti hänen takanaan. Hyökkäyksen henkinen ja fyysinen johtaja. Toivottavasti OJ onnistuu heti alussa ja tekee myös tehoja. Isoilla tähdillä saattaa olla vaikeuksia käsitellä paineita joukkueessa, jossa on vähän tähtiä. Jään mielenkiinnolla odottamaan, tekeekö Westerlund Ollista kapteenin.

Leo Komarov, 5. MM-kisat, 92 A-maaottelua (Moskovan Dinamo, KHL)
Komarov on ehdottomasti Leijonien kapteenistossa. Komarov, Jokinen ja Karalahti ovat pelaajia, joita muut katsovat ylöspäin vaikeillakin hetkillä. Tässä joukkueessa ei Komarovia kannata tuhlata mihinkään nelosketjun rymistelyyn, sillä taidot riittävät ylemmäskin. Laittaisin hänet Jokisen viereen kakkosketjuun.

Petri Kontiola, 5. MM-kisat, 102 A-maaottelua (Traktor Tsheljabinsk, KHL)
Kun puhutaan ykkösylivoimasta ja hyökkäyspelistä, on itseluottamusta uhkuva Kontiola ehdottomasti meidän tärkein miehemme. Jos ja kun Suomi tekee turnauksessa maaleja, on helppo veikata Kontiolan voittavan joukkueen sisäisen pistepörssin.

Jori Lehterä, 2. MM-kisat, 48 A-maaottelua (Sibir Novosibirsk, KHL)
Lehterä on aiemmin ollut kertaalleen mukana MM-kisoissa, mutta niin kova pelaaja kuin hän onkin, on kansainvälinen läpimurto vielä tekemättä. Nyt on sen aika.

Veli-Matti Savinainen, 2. MM-kisat, 30 A-maaottelua (Jugra Hanti-Mansijsk, KHL)
Savinaisen rooli on pitkälti nelosketjussa ja alivoimapelaamisessa. Savinaisella on niin armoton tsemppi- ja työkapasiteetti, että hän nousee Komarovin ohella työteliään ja molempiin suuntiin pelaavan joukkueen symboliksi.

Petteri Wirtanen, 1. MM-kisat, 38 A-maaottelua (Donbass Donetsk, KHL)
Olettaisin, että Wirtanen on joukkueessa nimenomaan roolipelaajana nelossentterinä. Viimeinen ripaus lisää energiaa tarvitaan vielä, jotta avittaisi joukkueen mitaleille.

Tommi Huhtala, 1. MM-kisat, 21 A-maaottelua (Blues)
Huhtala pelasi todella ennakkoluulottomasti ja energisesti Ruotsin EHT-turnauksessa. Jos sama Huhtala nähdään läpi koko kisojen, on Leijonat korkealla. Varjopuolena täytyy muistaa se, että Huhtala on äärimmäisen jäähyaltis pelaaja. Kansainvälisissä peleissä erotuomaripsykologia toimii niin, että nimetön pelaaja on helpompi heittää jäähyboksiin kuin tähti. Toivon Huhtalan löytävän sellaisen toleranssin peliinsä, että hän ei aiheuta turhia jäähyjä. On onnistuessaan valtava ekstra joukkueeseen.

Pekka Jormakka, 1. MM-kisat, 16 A-maaottelua (Tappara)
Jormakka on kaikkien mahdollisuuksien mies, joka voi repiä, raastaa ja tehdä maaleja hurmiossa. Työmyyrä, jolla on kykyä tehdä maaleja. Jos Jormakka tekee kolmesta neljään maalia Minskissä, on Suomi lähellä neljän joukkoa. Yksi joukkueen suunnan näyttävistä ilmapuntareista.

Iiro Pakarinen, 1. MM-kisat, 12 A-maaottelua (HIFK)
Vahva laitahyökkääjä, jonka tehot ovat kuitenkin todella riippuvaiset sentteristä. Nyt kun Juhamatti Aaltonen putosi ryhmästä, en sulkisi pois Pakarisen pelaamista Jokisen laidalla kakkosketjussa. Sen myötä hyökkääjän maalintekopotentiaali nousisi aivan toiselle tasolle.

Miikka Salomäki, 1. MM-kisat, 5 A-maaottelua (Milwaukee Admirals, AHL)
Erittäin hyvä viimeisen hetken scouttaus. Mukaan tarvitaan tuoretta verta, ja hänellä on takanaan poikkeuksellisen hyvä 20 maalin AHL-kausi. Joukkueeseen kaivataan pelaajia, jotka pystyvät sekä tekemään maaleja että viihtymään ruuhkissa. Jos kiekko löytää verkkoon heti alusta lähtien, on hän erittäin iso pala menestyksen tekemisessä.

Olli Palola, 1. MM-kisat, 3 A-maaottelua (Tappara)
Palola pelasi kerta kaikkiaan huikean sarjakauden ja esiintyi hienosti alkukaudesta myös Tshekin EHT-turnauksessa. Jokerikortti, joka voi olla huikea vahvistus, kunhan homma vain alkaa käymään. Palola on niitä pelaajia, jotka odottavat nälkäisesti vuoroaan, vaikka kisapassissa ei olisikaan leimaa.

Jere Sallinen, 1. MM-kisat, 22 A-maaottelua (Örebro, SHL)
Sallisella saattaa mennä pitkään, ennen kuin kisapassiin tulee leima. Se riippuu pitkälti mahdollisista NHL-avuista. Vaikea uskoa hänen ottavan suurta roolia joukkueessa.

Tomi Sallinen, 1. MM-kisat, 16 A-maaottelua (Blues)
Veljensä lailla marginaalissa joukkueessa. Hän tuo syvyyttä, mutta ei mitään korvaamatonta erikoisominaisuutta. Kun ryhmässä on neljätoista hyökkääjää, ovat Salliset ja Palola ensimmäisiä, joita ryhdytään raakkaamaan päivän pelaavasta kokoonpanosta.

Leijonien tilastot

Leijonien ohjelma Minskissä

MM-historia