Ajattelumalli muuttui, kun Suomi vuonna 2003 lopetti oman rokotetuotannon. Samalla menetettiin myös rokotteiden tekemiseen suunniteltuja upouusia tiloja.
Suomen oma rokotetuotanto ajettiin alas vuonna 2003.
Nyt, koronaviruspandemian keskellä rokotusaikataulut venyvät ja uusia rajoituksia tulee jälleen likimain viikoittain.
Rokotevalmistuksen lopetuspäätöstä perusteltiin ennen kaikkea rahalla. Oman rokotetuotannon ylläpitäminen ei ollut taloudellisesti järkevää.
Pandemian aikana on aiheellista kysyä, olisiko Suomen pitänyt säilyttää oma rokotetuotanto?
– Rokotevalmistus Suomen kokoisessa maassa ei ollut kannattavaa, mutta osaamisen kannalta tuotannon lopettaminen oli huono ratkaisu, sanoo sosiaali- ja terveysministeriö STM:n Turvallisuus ja terveys -osaston ylilääkäri Kari S. Lankinen.
Lankinen on STM:n lisäksi työskennellyt Fimeassa rokotteista vastaavana ylilääkärinä ja toistakymmentä vuotta Maailman terveysjärjestö WHO:n rokoteasiantuntijana.
– Tämä ei ole pelkkää jälkiviisautta. Kun asiaa alettiin 2000-luvun alussa vakavasti valmistella, niin huomautin painokkaasti, että jos tuotanto lopetetaan, teknologia olisi kuitenkin tärkeä säilyttää tulevaisuutta ja yllättäviä tilanteita varten, Lankinen toteaa.
Rokotetuotannon lopetuksen yhteydessä menetettiin jotain myös henkisellä puolella, arvelee Helsingin yliopiston virologian professori Kalle Saksela.
– Ajattelutapa muuttui. Menetettiin se ajattelu, että tehdään näitä itse. Se teknologia, joka silloin menetettiin, ei kaikin osin ole välttämättä enää niin olennaista, Saksela sanoo.
Uudet tilat muutettiin toimistoiksi
Lankinen muistuttaa, että samaan aikaan kun Suomi ajoi rokotetuotannon alas, oli Helsinkiin juuri valmistunut uusia, rokotevalmistukseen suunniteltuja puhdastiloja.
– Ne olivat upeat. Ei muita sellaisia tiloja Suomessa ollut. Ne olisi pitänyt säilyttää ja sitä osaamista ylläpitää. Se oli viimeisen päälle varustettu yksikkö. Ne muutettiin toimistoiksi, Lankinen kertoo.
